Tiiäthän sen tunteen kun ruokakaupassa katselet mille kassalle meet. Katot missä olis lyhyin jono, missä olis mahdollisimman vähän ostoksia ihmisillä..

Mä oon aina ainakin katsonut näin, ja varsinkin kun jonossa on seisonut nainen (tai joskus harvoin myös mies) jolla on ostoskärryt täynnä ruokaa. Siinä on ruokaa varmaan 10 hengen perheelle viikoksi. Siis kauhee määrä kaikkee. Sillon olen katsonut että tuon perään en ainakaan mene.

Tänä päivänä minä olen se nainen ostoskärryn kanssa. Ja varmasti moni katsoo että mun perään ei kannata tulla =) Näin ne osat muuttuu

Ja mikä hauskinta: vaikka se kärry on ”täynnä” ei siinä oikeesti ole kuin muutamaksi päiväksi meille kolmelle hengelle eikä suinkaan kymmenelle kuten olen luullut.

Ja asiasta toiseen, siitähän se tuska vasta alkaa kun kassan ohittaa ja täytyy saada kaikki ostokset ja lapsi autoon. Täytyy arvostaa niitä naisia (ja harvoin miehiä) jotka tosiaan ostaa esim kymmenhenkiselle perheelle ruuat, roudaa ne autoon ja pahimmassa tapauksessa muutama lapsikin on mukana.

By the way jos sinä joskus näet henkilön lapsen tai lapsien ja hirveiden ostosten kans jossain jossa voit vaikka oven avata tai jos ei ole kiire niin että voisit vaikka auttaa kantamisessa niin auta. Siitä tulee autetulle varmasti todella hyvä fiilis!

Tsemppiä kaikille päivittäisiin askareisiin ja anteeksi te jotka ostatte vain vähän ostoksia ja me perheelliset ollaan tukkona jonoissa!

Niin että sori vaan, äidit ostaa meille paljon ruokaa =)

Kävin lauantaina Jyväskylässä katsomassa IFBB:n karsintakisat. Tai tunnustetaan että hirmu pitkään en kisoja katsonut vaan lähinnä tulin katsomaan parhaan ystäväni ensimmäisiä kisoja. Ystäväni Hanna pudotti 50 kiloa painostaan ja nousi fitnesslavalle, olihan se pakko olla paikalla ihastelemassa häntä ja tietty myös tsemppaamassa. Hannasta lisää joskus myöhemmin, täytyy kertoa enemmän hänen tarinastaan kun on niin huikeen duunin tehnyt. Sen verran kerron nyt kun varmaan mietityttää että kuinka Hannan kävi: jatkopaikka ei irronut mutta iso hymy irtosi itse neidiltä. Hanna oli ihana, yhtä hymyä kisan jälkeen vaikkei jatkoon päässytkään ja totesi vain ”tämä on mun juttu” Hyvä Hanna jatka samaan malliin!!

Mutta siis miksikö Amerikan meininki. No siitä syystä että porukkaa alkaa olemaan lavalla niin paljon että huh huh. Mikä on pelkästään hieno asia. Mahtavaa että suuri yleisö on löytänyt fitneksen ja alkanut sitä harrastamaan. Se on hieno laji! Kilpailijatasoltaan Suomi on kyllä ollut aina varmasti vähintään yhtä hyvää tasoa kuin esim Jenkeissä mutta määrä on nyt päätähuimaavan hienoa. Jyväskylässä kilpaili (noin) 240 kilpailijaa, miehiä ja naisia. Sitten on ensi viikonloppuna vielä Tampereen karsinta ja sitten vasta varsinainen SM kisa lahdessa lokakuun puolessa välissä.

Te kaikki jotka olitte kisaamassa tai olette menossa: Hatunnosto täältä suunnasta! Teette kaikki hurjan duunin lavalle noustaksenne! Tsemppiä Tampereelle ja Lahteen! ja onnittelut Jyväskylästä jatkoon päässeille!

Tässä kuvassa bodyfitness alle 168cm