Lapset pysyy hengissä myös isän kanssa – vai pysyykö?

Isä lastenhoitajana

Tapasin erään isän hetki sitten ja puhuimme siitä kuinka hän on käytännössä pääosin vastuussa lapsistaan. Nuorempi tytär on hetkinen, olisko ollut vielä alle kaksi-vuotias tällä hetkellä. No joka tapauksessa nuori. Ja hän kertoi että saa jopa ihailevia katseita usein kun hän päivällä on liikkeellä lapsensa kanssa. Miestä katsotaan ja tuntuu että katseet osoittavat kunnioitusta siitä että nimenomaan hän on lapsen kanssa eikä äiti.

Kaikki ei kuitenkaan katso suopeasti

Aina ei ole ollut ihan niin ylentäviä katseita tai lauseita. Kuulemma usein vanhemmat ja etenkin rouvas ihmiset saattavat olla jopa hieman töykeitä. Eräänäkin kylmänä pakkaspäivänä mies oli ollut bussi pysäkillä lapsensa kanssa ja viereen oli tullut hieman vanhempi rouva. Rouva oli hetken katsellut ja sen jälkeen kysynyt. ”Onko lapsella kunnolla vaatetta tuolla toppapuvun alla ettei vaan palellu näin pakkasella?”

Tavallaan relevantti kysymys, mutta olisiko rouva kysynyt tuota kysymystä jos lapsi olisi ollut äidin kanssa liikeneteessä? Mies oli tähän nokkelana sarkastisesti vastannut: ”On siellä vaippa, kyllähän se varmasti riittää” Ja totuus tietenkin oli että vaatetta oli hyvin myös alla.

Onko niin että me lähtökohtaisesti ei luoteta siihen että mies osaa hoitaa lapsia ja ajatella niiden parasta? Tunnustan tässä kohtaa itsestänikin löytyvän tämän geenin ja monesti on tullut tarkastettua vaatetusta ja ruoka-asioita Jonten jäljiltä ja kyllä ne aika turhia kysymyksiä on ollut. Toisaalta uskon että tämä on muuttumassa. Ja EHKÄ kun me olemme niitä vanhempia rouvia jonkun vuoden päästä ei me enää epäilläkkään isää lapsen kanssa vaan luotetaan suoraan että kyllä hänkin osaa.

Meillä mä itse otin roolin hoitaa ja huolehtia lapsista käytännössä kokonaan kun he olivat pienempiä, mutta nykyään alkaa olla aika tasaväkistä. Varsinkin sen jälkeen kun vuosi sitten nostin käteni ilmaan ja ilmoitin että en tee enää kotitöitä. Jep, näin tein ja huomenna kerron lisää siitä.

-Mari