Hae
Mari Valosaari

Tutista luopuminen

tutista eroon

kuva: Tea J Photography

Näin meidän Mio 1v 11kk pääsi tutista eroon.

Päätin tehdä videon projektista ”tutista eroon”. Tästä tuli Jäbällekin hauska muisto siitä kuinka tutit vietiin lampaille <3

Videon lopussa vinkki mitä virhettä ei kannata tehdä =)

EDIT: Nimetön henkilä jätti erittäin hyvän kommentin tähän postaukseen ja haluankin nostaa sen tähän herättämään ajatuksia tutista luomisessa. Hän kirjoitti näin:

”Vinkkini tutista luopumiseen:
– ole ajoissa liikkeellä. Yli vuoden vanha ei enää tarvitse tuttia lainkaan. Tutit on vauvojen juttu, joten niistä kannattaa opetella eroon jo ennen ensimmäistä syntymäpäivää
– älä itse kiinni lapsesi tuttiin. Olen huomannut, että tuttu on monelle vanhemmalle vähintään yhtä rakas (tai rakkaampi) kuin lapselle. Pohdi omaa suhdettasi lapsesi tuttiin: mitä se sinulle symboloi? Onko se merkki pienenä olosta ja kasvaakonlapsi oikeasti yhtään sen isommaksi, vaikka luopuisikin tutista?
– ennakkoi. Järjestele arki jo vauvan kanssa niin, ettei tutti ole läsnä joka hetki. Tutti suussa ei leikitä, tutti suussa ei puhuta. Tutin käytön voi rajata vaikka vaunuihin, jolloin tutit aina myös säilytetään vaunuissa, eikä niitä kanneta sieltä pois. Päiväunilta herätessä tutti jätetään vaunuihin ihan samalla tapaan kuin kengät jätetään eteiseen.
– suosittelen myös jo pienien vauvojen vanhempia olemaan tietoisia siitä, että tutista joskus myös luovutaan. Itseäni on ohjannut vahvasti mielikuva, jossa tutista luovutaan ennen kuin lapsi oppii sanomaan ’tutti’. Tutin käytöstä ei pienen vauvan kanssa kannata stressata, mutta jo puoli vuotiaan vanhemman kannattaa aika ajoin kyseenalaistaa omat ”tuttiytännöt”. Esimerkiksi tarvitaanko autoon tuttia? Laitanko itse ui lapseni suuhun vain tottumistani, tarjoanko tuttia ensisijaiseksi lohdukkeeksi, kuinka puhun lapselle tutista: nouseeko tuo muovinpala teilläkin lähes inhimilliseen asemaan? Harva vanhempi keskustelee lapsensa kanssa kylpyankasta yhtä suurella tunnelatauksella.
– kun päätät luopua, kerää ja hävitä kaikki tutit kerralla. Älä jätä sitä yhtä ”varoiksi kuitenkin”. Tutista luopuminen on yleensä paljon helpompaa, kuin mitä aluiksi on ajatellut” -nimetön-

-Mari-

Rakennetaanko pumpulimaja

pumpulimaja

Pumpulimaja meidän kasvaville lapsille

Enkä nyt tarkoita pieniä vauvoja, taaperoita enkä vauhdikkaita viisi vuotiaita, vaan teinejä. Ettei he vaan joudu ongelmiin tai tee vääryyksiä!?

Kävin kahvilla mun pian 16 vuotiaan kummipojan kanssa Helsingissä kauppakeskus Kampissa ja hän heitti lauseen ”nii mieti sit kun Milakin hengailee täällä”..

Mun reaktio: ”APUA, EI HENGAA, EI MUN TYTTÖ, APUA, KASVAAKO HÄN OIKEASTI ISOKSI, EI VOI KYLLÄ HENGAA MISSÄÄN OSTARILLA…APUAAAA..”

Ja siis ihan oikeasti iski paniikki. Mitäs sitten kun oikeasti tämä hetki tulee. Olenko osannut kasvattaa lapseni niin että he eivät tee typeryyksiä vaikka nyt ostarilla hengaisivatkin. Olenko osannut kasvattaa heidät niin että osaavat pysyä erossa päihteistä. Olenko osannut kasvattaa/ohjailla heitä niin että valitsevat ystäväpiirinsä fiksusti.. ISOJA KYSYMYKSIÄ! Eikä näihin varmasti ole vastauksia..eikä varmaan edes oikeata kasvatustapaa..

Voitaisiko siis rakentaa pumpulimaja?

Sellainen pehmeä maja jossa teinit sitten voisivat mukavilla säkkituoleilla katsoa teletappeja ja syödä hattaraa.. Silloinhan ajatukset olisi täynnä ihanuuksia ja tappileipää sekä sanaa ”uudestaan” =D siellä teinit saisi hengailla hyvässä harmoniassa, kaikki aina sovussa, ilman kiusaamista, ilman kiusauksia päihteistä, ilman ongelmia.. ilman sydänsuruja..

Ei taida onnistua ei.. Tämä on varmaan vain kohdattava. Onneksi itsellä on tuohon aikaa vielä useampi vuosi. Millaisia kokemuksia teinien äideillä on? Olis kiva kuulla millaisia teinejä teillä on kasvanut tai millaisia pelkoja/ajatuksia on teiniaikana tai ennen sitä vanhemmilla tullut. Kommentoikaa kokemuksianne. <3

Itse voisin kummipoikani äidiltä kysellä vinkkejä sillä hän on kasvattanut fiksun pojan. Poika kertoi kuinka haluaa välttää tiettyjä kaveripiirejä joissa esim. käytetään päihteitä, kertoi kuinka tekee kotona kotitöitä oma-aloitteisesti että pääsee viettämään aikaa ystävien (niiden fiksujen) kanssa. Hän selkeästi arvostaa vanhempia ja pitää myös huolta nuoremmista sisaruksistaan. Fiksu poika. Jos omat lapset tulee olemaan jotain hänen suuntaan olen varmasti onnistunut kasvatustyössä.. Mutta sen aika näyttää. Vaikka olen kyllä myös sitä mieltä että pelkkä kasvatus ei ole täysin vastuussa siitä millainen nuori/aikuinen lapsesta kasvaa. Mutta varmasti sillä on suuren suuri rooli.

tämmöisiä kauhun sekaisia ajatuksia tällä kertaa

-Mari-