Kuinka yksi vilkutus voi tehdä äidin iloiseksi

Mulla on ollut huoli siitä saako Mila kavereita päiväkodissa, otetaanko hänet hyvin vastaan ja mukaan leikkeihin. Alkuun oli surullista nähdä oma lapsi yksin leikeissä pihalla kun häntä meni noutamaan. Kysyinkin hoitajilta heti miten homma on, onko Mila aina täällä yksin. He vastasivat että ei suinkaan, Mila kyllä leikkii muiden lasten kans, mutta on totta että etsii vielä omaa paikkaansa ryhmässä. Ja tämä paikan etsiminen tarkoittaa nimenomaan sitä että lapsi on hetkittäin myös yksin. Ja Mila vieläpä usein sanoi mulle että tytöt ei halua leikkiä hänen kanssaan.

Minulle sanottiin että kavereita on, mutta vasta eräs päivä noin kolme viikkoa sitten muutti oman käsitykseni. Ja tähän saakka olin siis hieman huolissani aiheesta.

Tuona päivänä vein Milan hoitoon niin että muut lapset olivat jo ulkona ja jäin hetkeksi yhden hoitajan kans juttelemaan. Mila lähti samoin tein yhden tytön ja yhden pojan kans juoksentelemaan pitkin pihaa ja leikkimään. Samana päivänä kun hain Milaa leikki hän saman tytön kans kuin aamullakin ja tämä tyttö saattoi Milan portille ja pyyteli että Mila voisi vilkuttaa autosta hänelle.

Voi sitä onnellisuuden tunnetta mitä tämä pieni pyyntö sai minussa aikaan! Oli mahtavaa nähdä myös omin silmin että kavereita päiväkodissa on ja tytöllä on siellä kivaa.

Edelleen ainut asia mistä Mila harmittelee, vaikka totuus niissäkin on että neitokainen kyllä nukahtaa unille eikä vain odota pois pääsyä =)

Mila aloitti Touhula liikuntapäiväkodissa huhtikuussa

-Mari-