Hae
Mari Valosaari

Hyvä äiti pisteitä

Äidin elämä on yleensä aika kiireistä. On ruuanlaittoa, siivoamista, pyykkäämistä, työssä käymistä jne. Itse en käy päivätöissä vaan olen hoitovapaalla, mutta koska toimin myös yrittäjänä niin töitä kyllä riittää ja lisäksi on hevoset joista on pidettävä huolta. Aikaa menee siis moneen asiaan ja sitten pitäisi vielä olla hyvä äiti.

Mä uskon että hyvä äiti myös välillä leikkii lasten kanssa. Siihen ei usein ole paljoa aikaa, mutta edes pieni hetki silloin tällöin on varmasti todella tärkeää lapselle. Meillä Mila tulee usein kysymään ”äiti, voisitko sä tulla leikkimään mun kanssa” (tai isi) ja voi kun siihen joka kerta vastaisi mielellään ”joo voin tulla” mutta ikävän usein vastaus on ”rakas äiti ei nyt ehdi leikkimään, tulen sen jälkeen kun ruoka on laitettu”. Niin ja sitten kun se ruoka on laitettu niin sehän pitää syödä eikä taaskaan ehdi leikkiä. Mutta ehkä sitten kun astiat on laitettu koneeseen ja siivottu jäljet onkin pieni hetki aikaa.

Tuona eräänä päivänä otin jälleen ajan ja menin Milan kans leikkimään. Päätin kerätä extra hyvä äiti pisteitä kun Mila sanoi: ”laitetaanko loimet hepoille?”. Ensin meinasin sanoa että ”ei meillä ole loimia sun hepoille, vain oikeille hepoille on loimia”. Mutta sitten muistin että juurihan syksyllä tein meidän ponille itse fleeceviltistä loimen joten löytyisköhän meiltä jotain kangasta josta voisin tehdä leikkiponeille loimia. No mikään ompelija kun en ole niin varsinaista kangasta ei ollut, mutta uhrasin yhden fitnesstukun paidan, leikkasin selän irti ja siitä kankaasta alettiin tekemään tehtaanomaisesti loimia hepoille. Yksi kun oli valmis oli Mila jo kaivellut esiin seuraavan ”laitetaan tällekin loimi!”.

Aika monta loimea tuli tehtyä ja voi että Mila oli iloinen kun äiti oli leikkimässä ja hän sai hepoille loimia. Tosin seuraavalla kerralla kun oltiin taas sleicheillä leikkimässä niin myös koirille olisi pitänyt tehdä kylpytakkeja ja puhelimia.. Siihen jouduin jo sanomaan ”kääri tästä tämmöinen pala koiran ympärille, se on kylpytakki, ja tämä (roska) voisi olla puhelin” =)

Tämmöisiä niistä loimista tuli, ei hienoja, mutta paljon ne toi iloa =)

image

image

image

Työvaiheet:

1) leikkaa kankaasta sopiva pala ponille

2) leikkaa keskelle toista lyhyttä sivua päänmentävä aukko

3) siisti etureunat pyöreäksi

image image image image image

Ja nythän tuo fitnesstukun paita sopii päällekin tän mahan kans kun ei selkä kiristä hahaha

image

Myös Mila halusi ottaa kuvia kun minäkin otin, tässä hänen näkemyksensä meidän leikeistä =)

image image image image image image image image

-Mari-

0 kommenttia

  1. Maitoviiksi kirjoitti:

    Ihanat nuo Milan ottamat kuvat ja taitavasti hoksasit loimet hevosille.

  2. tiitukatriina kirjoitti:

    Hymyilin noille tytön ottamille kuville. Ja tuo sun masu… en kestä mikä vauvakuume mulla on!

  3. Sannar kirjoitti:

    Voi että kun on hienot ? Sun masu näyttää paljon pienemmältä kuvissa kuin livenä. ? Nähtiin Tampereen Get Up -messuilla ?

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Niin munki mielestä =) Ja toi kuva onkin kyllä otettu ehkä reilu viikko ennen getup tapahtumaa ni saattoi ehtiä vähän kasvaakin =)

  4. Meri kirjoitti:

    Törmäsin sun blogiis jostain ja vaikka en yleensä blogeja (varsinkaan äiti blogeja (17v. aihe ei ajankohtainen :D) ) lueskele niin nyt iski silmä kiinni ja oon jo jonkin aikaa lueskellut sun tekstejäsi :).
    Olet huippu äiti ainakin näin blogisi perusteella. Muistan itse kun olin pieni ja äiti tai isi ei ehtinyt tai jaksanut leikkimään, tottakai se vähän harmitti mutta nykyään kun teen paljon kotiaskareita, varsinkin isäni työmatkojen aikana, olen tajunnut että kodin pyöritys on tosi kovaa työtä. Joten älä murehdi liikaa ettet aina ehdi leikkimään, jos lapset ei vielä ymmärrä niin kyllä ne myöhemmin kasvaessaan ymmärtää.

    Aivan ihanaa, että joku muukin vanhempi tekee lapselleen leikkeihin asioita. Pienempänä minulla oli kaveri joka sai aina kasapäin leluja lahjaksi ja hänellä oli tuhottomasti kaikkia uskomattomia uusia leluja mitä itsekin halusin. Heidän perheellään oli enemmän rahaa mitä meidän perheellä (meidän perhe oli siis keskivertoa rahallisesti ja heillä oli hieman enemmän) ja olin tottakai kateellinen hänen lelujen määrästä. Hieman myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että minulla oli asiat toisella tavalla paremmin. Heidän perheessä vanhemmilla ei ollut aikaa leikkiä lasten kanssa ja kaikki voimat meni kodin hoitoon, töihin ja parisuhteeseen (mainittakoon myös että toinen lapsista oli kehitysvammainen ja siihenkin upposi suurin osa voimista.) Tämä heijastui lasten (varsinkin tämän ei kehitysvammaisen) elämään niin että he saivat jatkuvasti uusia rahallisia vastineita vanhempien ajalle. Molemmat lapset olivat erittäin onnellisia, mutta vanhempien ajan puute heijastui tämän ei kehitysvammaisen myöhäisempään kasvuun ja kehitykseen. Kuulin myös että hän oli kateellinen minulle. Kateellinen hän oli minun ja vanhempieni luovuudesta. Heidänkin perhe oli hyvin luova, mutta eri tavoin. Kerran olin pyytänyt äidiltäni tosi kovasti erästä lelu settiä, mutta äiti kehitti lelu setin minulle itse. Isä teki settiin kuuluvan lelu lumilaudan ja kelkan ja äiti ompeli pieniä kaulahuiveja ja peittoja. Siihen aikaan olin hieman pettynyt ja kateellinen, sillä tällä kaverillani oli kyseinen lelu setti mutta myöhemmin olen ollut vain kiitollinen sillä opin vanhemmiltani sen ettei kaikkea aina tarvitse ostaa, ainakaan uutena. Vanhoista paidoistani sain leikellä leluilleni peittoja ja mattoja ja aina yhdessä kaverini kanssa leikkiessä kaverini kertoi kuinka mahtavia minun mattoni ja peittoni olivat ja kysyi mistä kaupasta olin ne saanut. Noina hetkinä pystyin ylpeänä sanomaan tehneeni ne itse äitini kanssa ilmaiseksi.
    Kun kaverini ja minä leikimme yhdessä molempiemme leluilla, kaverini oli aina se joka tahtoi leikkiä minun puisilla nukkekodin tavaroilla ja hylkäsi mielummin omat muoviset massatuotanto tavaransa. Puisissa leluissa on enemmän aitoutta kuin muovisissa ja puiset lelut voi rikki mennessä liimata kasaan tai polttaa takassa.

    Tästä tuli nyt hieman sekava ja pitkä kommentti, mutta tällä kommentilla haluan ilmaista sen että lapselle on tärkeää opettaa se että kaupan hyllyllä nähdyn kalliin tuotteen voi tehdä itse tai löytää halvemmalla, ja luovuutta käyttämällä monesta saa kierrätettyä uuden leikkikalun.

    Jatkan nyt blogissasi surffailua, hyvää päivän/illan jatkoa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *