Hae
Mari Valosaari

Toiset äidit ei kaikki olekaan ilkeitä

Oli ihanan piristävä kokemus tänään. Mutta ensin haluaisin kertoa siitä kuinka toiset vanhemmat sai mut vieroksumaan heitä.

Kun Mila oli vielä aika pienempi, en muista tarkalleen minkä ikäinen mutta joko alle tai hieman yli vuoden, me lähdimme kivalta kuulostavaan perhekahvilaan, joka sitten olikin kaikkea muuta kuin kiva.

Astuimme sisään tilaan ja minä tervehdin kaikkia. Aika moni sanoi takaisin moi joku nyökkäsi. Ja sitten olisi voinut kuvitella että esimerkiksi perhekahvilan työntekijä olisi tullut ja esitellyt paikkoja, kertonut hieman miten homma toimii jne, mutta ei. Kukaan ei sanonut mitään. Riisuin siinä lapseni ja asetuin pöydän ääreen istumaan missä suurin osa muistakin vanhemmista istuivat. Mila leikki jollain lelulla mikä siinä vieressä oli. Hetken istuttuani kysyin ”anteeksi, miten tuo kahvihomma toimii?” Vastaukseksi sain: ”Laita kaksi euroa tuohon kuppiin ja sitten voit ottaa mitä haluat, täytä tästä tämä kysely joka meillä on nyt käynnissä”

Minä siihen sanoin että ”nyt on hieman hankala täyttää kun en ole aikaisemmin käynyt, mutta täytetään vaan, enköhän jotain keksi.”

Siinä sitten taisin kahvin juoda ja jonkun kakunpalan tms syödä ja Mila söi hedelmiä. Hieman kyselin viereisiltä vanhemmilta minkä ikäisiä heidän lapsensa ovat mutta nihkeiden vastausten jälkeen annoin olla. Hetken päästä lähdimme Milan kans kotiin ja päätin että eipä tarvi tuonnekaan enää mennä.

Se oli aika karu ensikosketus muihin vanhempiin pienen lapsen äitinä.

Tuon kokemuksen jälkeen en ”uskaltanut” lähteä muuallekaan koska ajattelin että varmaan se on samanlaista joka puolella, mutta tänään rohkaisin itseni ja menin uuteen paikkaan avoimeen päiväkotiin ja onneksi menin. Siellä meininki olikin aivan toinen. Työntekijät ja muut äidit tervehtivät iloisesti ja etenkin yksi äideistä oli ihanan avulias kaikessa ja kertoi miten kaikki toimii ja mitä missäkin on. Milakin nautti selvästi siellä olosta kun oli paljon uusia leluja ja kavereita joiden kanssa leikkiä. Tänne me mennään uudestaankin. Ehkä heti huomenna!

Eli kyse oli vaan huonosta tuurista. Harmi että menin sellaiseen paikkaan ensimmäistä kertaa missä ei ollut sosiaalista porukkaa paikalla. Varmasti osittain syy oli myös minussa, olisi pitänyt vaan ”röyhkeämmin” mennä muiden keskusteluihin mukaan ja alkaa juttelemaan ihmisten kanssa. Mutta se nyt vaan oli vaikeaa kun tuntui ettei saanut mitään vastakaikua. Enkä halua mitenkään moittia niitä ihmisiä siellä, he ovat varmasti mukavaa porukkaa, ehkä heillä oli juuri sinä päivänä liikaa muuta ajateltavaa eikä uusi tulokas juurikaan kiinnostanut. Olisi ehkä pitänyt käydä useammin niin olisi saanut paremman kuvan, mutta ikävä kyllä se ekakerta pelotti minut sieltä kokonaan pois.

Mutta nyt tuo pelko on poissa. Kiitos tämän päivän kokemuksen! Toiset äidit on sittenkin kivoja.

image

0 kommenttia

  1. Terhi kirjoitti:

    Kuullostaapa tutulta toi sun kuvaelma perhekahvilasta, samoja kokemuksia ollut itselläkin, etenkin kun muutimme pienelle paikkakunnalle jossa kaikki äidit olivat jo tuttuja keskenään, enkä itse tuntenut ketään. Vaikea oli aluksi päästä juttuun mutta sitkeästi vaan käymällä tutustui muihin ja nykyään ollaan tuttuja ja muutamista on tullut hyviä uusia ystäviä 🙂
    Kiva että löysit mukavan paikan jossa höpötellä muiden mammojen kanssa ja muksut touhuu keskenään. Ihanaa odotusaikaa sulle, sun blogia on kiva lukea 🙂

  2. Minna Tikkanen kirjoitti:

    Tiedän tunteen. Itse olen hieman raskaammin tatuoitu ja kaksi lävistystä omaava äiti ja leikkipuistoon mennessä minut haukuttiin juopoksi ja narkkariksi ja että lapseni ei minulla kovin kauaa tule viipymään. Kuulemma tälläiselle rupusakille täytyisi saada porttikielto puistoihin. Tyttäreni oli tuolloin 1,5 vuotias. Itkuhan tytöllä tuli kun jouduttiin sieltä lähtemään eikä itselläkään mieltä ylentänyt. Siitä lähtien olen pysynyt kaukana muista äideistä. Yksinäistähän tämä on mutta onneksi tytöllä on leikkikavereita päiväkodissa.

    • Mari kirjoitti:

      Voi kuinka kurjaa Minna. Sun täytyi varmaan vaan rohkeasti mennä ja käydä ja näyttää että olet ihan yhtä hyvä kuin kaikki muutkin. Kuten Terhi kertoi ahkerasti käyneensä ja löytäneensä paikkansa.

      Toivon sydämeni pohjasta että et jää yksin <3

  3. Miia V kirjoitti:

    Minä pelkään ottaa kontaktia toisiin äiteihin ja en uskalla käydä oikein missään paikoissa,esim.perhekahviloissa.Minulla on kaksi tyttöä(4-v.ja 1v8kk).Haluaisin käydä jossain mutta en saa aikaiseksi lähteä mihinkään kun tosiaan pelkään että minua ei hyväksytä ryhmään.Olen arka ihminen.Olenkohan ainoa arka ihminen.

  4. Katja kirjoitti:

    Taidatte asua muualla, mutta Laaksolahden perhekahvilassa on oikein hyvä tunnelma ja aina uudet otetaan tosi kivasti vastaan. Kerrotaan miten homma toimii ja aletaan heti jutella, samaa ”heimoa” kun ollaan. Riippuu tietysti muuten siitäkin, kuka kahvilassa on paikalla milloinkin. Välillä paljon ”epäsäännöllisesti” käyviä ja vain yksi aktiivinen. Hän ei vältättämättä kaikkeen ehdi ja osa taas arkoja, mikäli eivät ole itsekään käyneet paljon. Onhan Suomessa (varmasti monessa muussakin) vähän sellainen kuppikunta äitiys mutta ajan kanssa aika hyvin pääsee mukaan.

    • Mari kirjoitti:

      Kiva kuulla että siellä on hyvä meininki =)
      Paljon varmasti vaihtelee myös päivittäin millaista on..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *