Hae
Mari Valosaari

Rakastanko lastani

Mä oon kuullu monelta ystävältäni jotka odottaa/odotti vauvaa kuinka he miettivät rakastavatko he lastaan. Olin todella ihmeissäni miten joku voi edes miettiä tuollaista kunnes koin sen itse.

P1000325 - Versio 2

Kun elämässä alkoi vauvoja ystäväpiiriin syntymään kuulin usein kysymyksen ”en tiiä rakastanko vauvaa” ja minä ihmettelin sitä kovasti. Eniten ihmetytti kuulla tuota kun itse odotin esikoista ja olin super rakastunut pieneen tyyppiin vatsassa siitä saakka kun testi näytti positiivista. Sanoin ystävilleni vain että totta kai sinä rakastat ja jatkoin ihmettelyä miten hän voi edes miettiä moista.

 

Kun Mila syntyi tajusin mitä rakkaus todella on. Rakkaus lasta kohtaan on jotain käsittämättömän suurta eikä sitä voi verrata mihinkään ihastukseen tai rakastumiseen mitä on kumppania kohtaan tuntenut. Älkää käsittäkö väärin, rakastan kyllä Jontteakin, mutta rakkaus lasta kohtaan on se potenssin miljoona.

 

Mutta miten kävikään nyt?

 

En olisi voinut uskoa tätä mutta nyt tiedän mitä ne muut tulevat äidit ovat miettineet. Rakastanko tulevaa lastani? Se kysymys on pyörinyt tämän raskauden aikana päässä paljon.

”Miten voin rakastaa toista lasta, minähän rakastan jo yhtä”

”Voinko kokea muka yhtä suurta rakkautta jotain toista kohtaan”

”En varmaan rakasta toista lasta yhtä paljon kuin ensimmäistä, ja sehän olisi kamalaa”

Ystäväni joilla on jo useampi lapsi sanovat kuten minäkin ensimmäisen kohdalla ”totta kai sinä rakastat” ja syvällä sisimmissäni uskonkin että rakastan, mutta se tunne ei ole vielä tullut tai ainakaan kovin voimakkaana.

 

Mitä lähemmäs raskauden loppua mennään sitä enemmän alan tuntea kiintymystä syntymättömään vauvaan, mutta sitä suurta rakkautta edelleen odotan. Tiedän että se tulee sillä hetkellä kun vauva nostetaan rinnalle synnytyksen jälkeen.

 

Ja hieman enemmän kokoajan konkretisoituu että sieltä on ihana pieni käärö tulossa kun ottaa vaatteita ja tarvikkeita esille.

 

Jos sinulla on epäilyksiä tunteista vauvaa kohtaan niin älä ole huolissasi, rakastat häntä kyllä. Ja tosiaan, hypistele vaatteita, laita paikkoja valmiiksi niin sieltä ne tunteet pikkuhiljaa alkaa voimistua ja voimistua.

P1000490

Yhteistyössä Philips Avent ja kiitos heille että olen saanut esimerkiksi noita ihania tutteja. By the way noi ihanat pienen pienet sukat jotka kuvassa näkyy on myös Milan vanhat niinkuin kaikki vaatteet, mutta meidän pikku tirppanalla oli niin isot jalat että nuo sukat ei koskaan hänelle mahtuneet =)

p.s. käykää myös arvailemassa kumpi sieltä on tulossa, täällä

 

-Mari-

 

0 kommenttia

  1. Hanna kirjoitti:

    Varmasti kaikkien äitien rakkaus lastaan kohtaan syttyy, ellei taustalla ole jotain psyykkistä sairautta. Se ei tosin tapahdu välttämättä sillä sekunnilla kun näkee vauvan ensimmäisen kerran. Itselläni se kasvoi ensimmäisten päivien aikana, mutta heti synnytyksen jälkeen olin liian väsynyt mihinkään yltiöpäiseen onneen. Sekin on ihan normaalia ja yleisempää kuin puhutaan.

  2. Niina kirjoitti:

    Mulla ei rakkaus toiseen lapseen tullut edes siinä vaiheessa kun sain syliin vaan se kasvo pikkuhiljaa. Pikkuhiljaa siitäkin syystä, että oli ns. vaikea vauva koliikkeineen mutta ihan yhtä rakas nyt 3-vuotiaana kuin kaikki muutkin lapset. Kyllä se rakkaus omia lapsia kohtaan tulee aina, toisista nopeemmin kuin toisista mutta varmasti tulee vahvempana kuin mikään muu tunne ikinä!

  3. Elina kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus. Itse toista lasta odottelen ja samat ajatukset pyörivät mielessä. Voiko muka tulevaa lasta rakastaa yhtä paljon kuin ensimmäistä. Mutta uskon myös kuin sinäkin että varmasti pystyy. Tsemppiä loppu raskauteen <3

  4. Elinainen kirjoitti:

    Minulla rakkaus esikoiseen on kasvanut äärettömyyksiin vasta kovin vaikean sairauksien ja allergioiden täytteisen vauvavuoden jälkeen. Nyt toista rakastan jo ajatuksissa, kun tiedän kuinka suureksi rakkaus kasvaa.

  5. Maiju kirjoitti:

    Minulla rakkaus toista kohtaan on ollut voimakasta viimeistäänkin siitä hetkestä kun hänet sain syliini. Mutta jännä juttu onkin se, miten tunteet esikoista kohtaan ovat muuttuneet lähinnä ärtymykseksi ja välillä jopa vihaksi. En ollut valmistautunut tällaiseen ja tunteita on ollut vaikea kestää. Miten tunteet voi näin muuttua loputtomasta rakkaudesta päinvastaiseksi!?
    Tällainen on kuulemma ihan tavallista ja normaalia ja tasoittuu kunhan vauva kasvaa.
    Älä siis säikähdä jos koet samanlaista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *