Hae
Mari Valosaari

joulu -en voi neuvoa välttämään mässäilyä

Jouluaatto on huomenna.

Joulu on ehdottomasti mun yks suosikkijuhlistani. On ihana tulla äidin luo lomailemaan ja syömään herkkuja, nauttimaan perheestä ja ulkoilemaan.

Tänä vuonna joulu on kyllä edelleen ihana, perhe on parasta ja lomalla ollaan, mutta pari juttua on toisin kuin ennen. Herkut.. minähän olen dieetillä valmistautumassa kisoihin. Ulkoilu.. minulle iski flunssa =( Tämä on muuten elämäni ensimmäinen joulu kun on tiukka ruokavalio käynnissä.

Ollaan viikko Tiinan kans täällä yhdessä ja oli tarkoitus käydä monena päivänä kunnolla treenaamassa yhdessä, mutta karstainen kurkku ja vuotava nenä ei salli moista. Harmittaa ihan vietävästi! Ulkoilu on kans aika suppeaa, tänään käytiin sen verran ulkona että tuosta talon välittömästä läheisyydestä käytiin kuusi kaatamassa.

No tuosta mässäilystä, olen dietillä niin minunhan pitäisi kovastikin neuvoa kaikkia olemaan tiukkoja ja ilman herkkuja. Mutta en voi niin tehdä sillä huomenna minä aijon mässäillä niin paljon kuin vain jaksan. Tänään ja taas heti aaton jälkeen syön ruokavalion mukaisesti mutta 24.12. annan itselleni (tai siis Tiina antoi) vapauden syödä kaikenlaista jouluherkkua. Eniten odotan kinkkua ja laatikoita ja makeista joulutorttuja ja piparkakkuTAIKINAA =) äiti jätti mulle pakkaseen taikinaa jotta saan syödä sitä koska tykkään siitä enemmän kuin valmiista pipareista =) niin ja varmasti kaikki näyttää ja maistuu huomenna hyvältä kun on ollut jo jonkin aikaa taas herkuitta. Hieman kyllä pelottaa etukäteen jo vatsanturvotus ja paha olo minkä itselleni syön, mutta se on sen ajan murhe se. Ylihuomenna taas takaisin ruotuun ruuan kans ja jospas flunssakin helpottais ja loppuviikosta pääsisi treenaamaan.

Matkalle lähtiessäni sunnuntai-iltana tai yötä se tais jo olla tein ruokaa matkaa varten (äidille matkaa reilu 500km joten eväät oli pakattava)

kuva 1 kuva 2

image

 Myös lahjat ja lämpimät vaatteet pakattiin mukaan

image imageJa menoksi =)

kuva 3-1Saavuttiin äidin luo, Milan mummolaan eilen iltapäivällä ja joulunvietto alkoi tästä. Tänään haettiin pieni joulukuusi ja illalla on vielä luvassa sen koristelu. Myös ruokaa tehdään huomiseksi vielä valmiiksi. Kiitos äidille kun jaksat aina järjestää ihanaakin ihanamman joulun, olet rakas <3

Ja näiden kuusenhakukuvien myötä haluan toivottaa ihanaa, rauhallista ja herkkujen täyteistä joulua kaikille lukijoilleni.

Lämmin ajatus lähtee myös sille äidille joka menetti onnettomuutensa vuoksi oman lapsensa. Te saatte olla palkatun lapsenvahdin teitä vahtiessa yhdessä 7 tuntia huomenna, nauttikaa siitä ajasta ja olkaa kuin ylimääräistä pyörää ei olisikaan. (voit käydä lukemassa jutun tästä)

imageimage-Mari-

Kun perheeltä lapsi riistettiin..

Ystäväni kummilapsen äiti sai aivoinfarktin, hänen äitinsä eli lapsen mummo hoiti lasta… Lastensuojelu ei ollut tähän tyytyväinen vaan vei lapsen sijaisperheeseen ja nyt äiti saa tavata lastaan YHDEN tunnin VALVONNANALAISENA!?!?!?!? (jouluna muutaman)

Eli tänään kun minä ja Jontte lähdemme kuuntelemaan club for fiven joulukonserttia ja jos joudumme onnettomuuteen emmekä hetkeen ole kykeneväisiä hoitamaan Milaa, viekö sosiaalihuolto lapsemme? Eikö lapsen mummo voisi hoitaa lasta sen aikaa että kuntoudumme..

pistää ajattelemaan ja ennen kaikkea olen surullinen tästä tapahtuneesta. Kyynel tulee silmään kun ajattelee tapahtunutta omalle kohdalle…

Tässä pieni ote ”julkaisusta”:

”Äidin äkillinen sairauskohtaus oli karua todellisuutta jo itsessään, lapsi kun oli odotettu ja hartaasti toivottu, eikä edes helpolla maailmaan saatu. Tässä kohden on mainittava, jotta säästymme spekulaatioilta: lapsi oli saanut alkunsa hedelmöityshoidolla. Tätä ennen oli äidin terveys, niin fyysinen kuin psyykkinenkin, sekä talousasiat ja muut olosuhteet kartoitettu monen asiantuntijan toimesta.

Infarktin johdosta äiti joutui sairaalahoitoon. Hän on tällä hetkellä kuntoutuksessa, joka on onnistunut todella hyvin. Tulevaisuus näyttääkin kuntoutumisen suhteen valoisalta. Tai näytti siihen asti, kunnes musta pilvi – lastensuojelu – iski äidin onnen taivaalle.

Mummu hoivasi vauvaa rakkaudella, seurauksena yllättävä kiireellinen sijoitus

Lapsen mummu hoiti tyttärensä rakasta silmäterää kaksi kuukautta, ilman ongelmia. Kun sairaalassa pystyttiin arvioimaan, että kuntoutuksesta tulee pitkä, ajateltiin samalla, että lapsen hyvinvoinnin ja mummun jaksamisen turvaamiseksi olisi hyvä saada mummulle helpotusta eli konkreettista apua arkeen.

Tämän jälkeen pidettiin kokous sosiaalitoimen kanssa. Siellä tehtiin suunnitelma siitä, miten nämä asiat turvataan. Kaikki iloitsivat suunnitelmasta: mummu hoitaisi edelleen lasta tämän omassa kodissa, lapselle hankittaisiin päiväkotipaikka ja mummulle lisäksi apua lapsen hoitoon. Lisäksi olisi mahdollista saada arjen apua alakerrasta, jossa asuu lapsen kummitäti.

Eikö olekin hienoa, että yhteiskunnan avulla saatiin äidin äkillinen sairastuminen järjestettyä lapsen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla: lapsen ympärillä oli yhä tuttu paikka ja ihmiset, lapsella oli mahdollisuus nähdä äitiä päivittäin ja äidin kuntoutumispaikkakin sijaitsi vain noin kilometrin päässä omasta kodista! Ihanan onnellinen päätös asialle, eikö vain?

Ei. 

Siinä ei käynytkään niin.

Ei, sillä vain joitakin tunteja kyseisen kokouksen jälkeen sosiaalitoimen henkilöt, vieläpä samat kuin kokouksessa mukana olleet, saapuivat noutamaan lapsen kotoa mummun hoivista. Sen jälkeen he hyppäsivät takaisin taksiin. Taksista he soittivat äidille, että olivat tehneet kiireellisen sijoituksen päätöksen ja olivat parhaillaan viemässä lasta sijaisperheeseen, joka ilmeisesti oli päivystävä, väliaikainen kriisiperhe.”

Käy lukemassa tarina kokonaisuudessaan täältä

IMG_1368