Hae
Mari Valosaari

Synnytyskertomus

Synnytyksiä on niin monia erilaisia kuin on synnyttäjiäkin. Tässä mun tarina.

Tuskaisena lähdössä kotoa

Tuskaisena lähdössä kotoa

On outoa miten sama asia voi tapahtua niin monella eri tavalla. Lapsi syntyy jokaisessa tarinassa mutta sen kulku vaihtelee todella paljon. Ja ilmeisesti todella paljon puhutaan juuri niistä hurjista kokemuksista, kuinka synnytys on kestänyt yli 30 tuntia ja kaikki on mennyt vähän niin ja näin. Mun tarina on erilainen.

Mua oikeesti vähän hävettää kertoa kuinka helposti kaikki meni, mutta niinkin voi käydä.

Kokonaisuudessa synnytys kesti 4 tuntia ja 4 minuuttia. Ja synnytyksen kestohan lasketaan ensimmäisestä kipeästä supistuksesta lapsen syntymään.

Ois muuten kiva jos te jakaisitte kommentteihin myös teidän helppoja tai muuten mukavia ja onnistuneita synnytyskokemuksia niin tämä olisi paikka mistä voi käydä lukemassa kuinka se voi myös olla helppokin kokemus. Jos esimerkiksi joku pelkää synnytystä, täältä voisi saada hieman apua eikä ehkä pelottaisi enää niin paljoa.

Vauva meni neljä päivää yli lasketun ajan, ja kaikki raskaana olleet tietää kuinka tuskaisia ja täynnä odotusta ollaan jo viimeistään kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Mä olin myös ihan valmis saattamaan vauvan maailmaan. Kokeilinkin muutamia kikkoja: hevosen lannanluontia tehokkaammin siivoten myös tarhat, ajelin mönkiällä toivoen sen tärinän käynnistävän, juu SSS oli myös kuvioissa mukana ja akupunktiotakin kävin ottamassa. No akupunktiosta saattoi olla apua koska se tehtiin lauantaina ja sunnuntai aamuyöstä vauva syntyi. Mutta suurimmaksi käynnistäjäksi nimeäisin ihanaa ja erityisen hauskaa iltaa perheen ja ystävien seurassa. Meillä oli tupa täynnä porukkaa, siskoni perheineen sekä ystäväni tyttärensä kans, kaikki yökylässä.

Lapset kun oli laitettu nukkumaan istuskelimme iltaa pöydän ääressä ja nauroimme niin että kyyneleet valu silmistä. Ajattelin jossain kohtaa iltaa että nytpä olis kiva lähteä synnyttämään kun on niin hyvä fiilis ja niinhän se lähtö tuli. Tämä ystäväni (Laura) joka oli paikalla oli myös ”syyllinen” Milan synnytyksen käynnistymiseen, silloinkin vietin ystävien kans iltaa itse asiassa Lauran luona kun sinä yönä Mila lähti syntymään.

Mentiin nukkumaan klo yksi ja 01:11 heräsin kipeään supistukseen tuli siis nukuttua jopa muutama minuutti, ajattelin että menee varmaan ohi ja nukahdin uudelleen. 01:21 heräsin uudestaan ja sitten en saanut enää unta vaikka yritin. 01:31 tuli jälleen supistus jonka jälkeen taukoa oli 3min, 5min ja sen jälkeen loppuun saakka 2 minuutin välein. Kun nuo kahden minuutin välit alkoi soitin Lohjan sairaalaan ja kerroin tilanteen ja kysyin saako tulla. Toivottivat tervetulleeksi ja aloin herättämään Jonttea joka ei ihan ensimmäisellä tönäisyllä edes herännyt =) kun sain hänet ”hereille” hän sanoi puoli unissaan ”LOJO” ja minä sit siihen ”jos se tarkoittaa Lohjan sairaalaa niin kyllä, nyt mennään, se syntyy” =) Sitten herra heräsi kunnolla ja alettiin laittaa vaatteita päälle ja kohti autoa.

Tiina ja Laurakin oli vielä hereillä ja tulivat antamaan tsemppihalit ovelle. Sattui tosi kovaa, mutta oli hyvä fiilis lähteä kivan illan jälkeen ja mikä mahtavinta, pystyi todella hyvillä mielin jättämään Milan kotiin nukkumaan kun hekin olivat siellä.

Sairaalaan autolta kävellessä ehti tulla muutamakin supistus ja niiden aikana joutui pysähtymään, mutta muuten yritin kyllä kiirehtiä perille. Huumoria (ja aikaa) löyty kuitenki sen verran että tällä kertaa halusin Jontesta kuvan siinä ovella missä minä häntä aprilli pilalla kiusasin =)

Aprillipilasta tuli totta nyt

Aprillipilasta tuli totta nyt

Kirjauduttiin sairaalaan sisään 03:00 ja kätilö tutki tilanteen, sanoi että olen 8 ehkä jopa 9 senttiä auki joten siirrytään suoraan synnytyssaliin. Tuollainen senttimäärä on jo todella paljon, melkein auki kokonaan. Oli siis hyvä aika olla viimeistään tuolloin sairaalassa. Pyysin epiduraalin mahdollisimman pian ja kuinka ihanaa oli kun oli pienemmässä sairaalassa niin se oli laitettu minulle jo 03:15

Hetken päästä puudutus auttoi ja kätilö tsekkasi taas tilanteen. Olin kokonaan auki. Mutta hän sanoi että koska minulla ja vauvalla on kaikki hyvin odotellaan ihan rauhassa vauvan laskeutuvan itsestään. Vauvalle laitettiin se sellainen pinni päähän kiinni josta voitiin seurata hänen sykkeitä.

Vaikka "hymy" on tuskaisen näköinen oli tässä kohtaa kaikki ihan jees

Vaikka ”hymy” on tuskaisen näköinen oli tässä kohtaa kaikki ihan jees

Jontte otti synnytyssalissa pienet torkutkin, sen verran rentoa oli meininki, sillä aikaa mä soitin ystävälle Brasiliaan jonka tiesin aikaeron vuoksi olevan hereillä hih. Kiitos tsempeistä Nina =)

mari ja jontte valosaari

Jossain kohtaa nousin seisomaan ajatellen että se auttaisi lasta laskeutumaan, vähän aikaa seistyä tuntui että supistukset hiipuu ja kun menin takaisin makaamaan tunsin taas niiden jatkuvan vahvempana. Supistukset siis tuntui pelkkänä pienenä tunteena ei ollenkaan kipeänä (kiitos epiduraalin). Tähän kohtaan ylistys niille äideille jotka ilman kivunlievitystä synnyttää, ootte vahvoja ja rohkeita! Mä en halunnu kokea sitä ilman puudutusta.

Hieman ennen viittä oltiin siinä tilanteessa että vauvan pää oli todella alhaalla ja kätilö pyysi tekemään ihan pieniä ponnistuksia kun supistuksia tulee. Jokin aikaa tehtiin niin kunnes oli aika ponnistaa todenteolla. Ponnistusaika oli 6 minuuttia. Kätilö oli ihana kun ohjasi ponnistuksen ja ulos tulon niin rauhallisesti. Hän sanoi välillä että anna olla siinä hetki ja anna paikkojen venyä rauhassa. Se oli hyvä nimittäin sillä vältyttiin suuremmilta repeämisiltä ja toki vauva oli myös optimaalisessa asennossa ulos tulossa. Muutama tikki tuli, mutta vain pientä pinnallsita repeämää.

Tämä nyt on vähän ällöttävä kohta mutta kerrottakoon silti =) ponnistus on kuin tekisi suurta kakkaa. Siltä se oikeesti tuntuu ja pitääkin tuntua. Eikä saa säikähtää sitä, lapsi sieltä tulee eikä kakka. Tai monessa tapauksessa sieltä kyllä tulee kakkakin koska suoli joutuu aika ahtaalle, mutta kätilöt puhdistavat mahdolliset ulosteet taitavasti ja ”piilossa” joten äiti arvoin edes tietää että mitään muuta kuin vauva on tullut. Tehkää siis kuten kätilö neuvoo ja ponnistakaa ns alaspäin ihan rohkeasti.

Ensin ulos tuli pää ja odotimme seuraavaan supistukseen ennen kuin ponnistimme loputkin vauvasta maailmaan.

05:15 syntyi vauva ja kun kätilö nosti hänet minua kohti kyyneleet valuivat silmistä ja naurahtaen sanoin Jontelle, se on poika!

Voi sitä tunnetta kun oman lapsen saa rinnalle. Nytkin tulee kyyneleet silmiin kun tätä kirjotan. Se tunne on niin mieletön. Se rakkauden määrä on käsin kosketeltava. Ja rakastuin siis poikaani ensisilmäyksellä vaikka aikaisemmin pohdin voiko toista lasta rakastaa kun rakastaa jo yhtä. Vauvalla oli kaikki hyvin, hän imi rintaa hienosti heti ja mittausten ja pesujen jälkeen hieman jälkeen 7 siirryimme osastolle huoneeseen. Jontte lähti aika pian kotiin nukkumaan ja minä ja vauva jäätiin sairaalaan ihokontaktissa lepäämään myös. Pieni suuri miehemme 4104g ja 52cm

<3

IMG_8932

vauva valosaari

 

 

 

0 kommenttia

  1. Mimmi kirjoitti:

    Mä olen synnyttänyt kolme lasta, vuosina 08,09 ja 13. Ensimmäisen synnytys kesti 10 tuntia, toisen 3 tuntia ja kolmannen 2 tuntia. Kaikki on syntyneet luomuna, ilman kivunlievitystä. Matkaa sairaalaan on 140km, ja ainut jännitys on ollut sairaalaan ehtiminen, kakkosen kohdalla olikin minuuteista kiinni että ehdittiin. Kaikki synnytykset on olleet ihania ja voisin tehdä sen heti uudestaan <3 Jokaisen jälkeen vointi ollut heti hyvä, ja se tunne kun vauvan saa rinnalle <3 Että pelkkää positiivista kerrottavaa 🙂

  2. Heini Kurtti kirjoitti:

    7.1.2016 otin puhelun synnytysvastaanotolle niukan verenvuodon takia. Silloin oli RV 38+2.. Raskausviikosta 22 lähtien olin tuntenut välillä voimakkaitakin supistuksia ja liikunta oli jäänyt todella vähälle ja olin jo tottunut siihen että supistuksia tulee ja niitä menee. Edellinen synnytys oli ollut myös todella nopea ja ehdin juuri ja juuri synnytyssaliin kun poika jo parkaisi. Olin jo varautunut siihen että tämä kolmonenkin tulee nopeasti. Yllättävä verinen jälki paperissa kuitenkin säikäytti. Kuitenkin puhelimen toisessa päässä oli rauhoittava ääni ja pystyin rauhoittumaan. Pieni määrä veristä vuotoa on normaalia mutta näytille tarvitsee mennä jos vuoto lisääntyy. Seuraava yö ei ollut poikkeus edellisiin eli supistuksia tuli 3minuutin välein mutta sitten ne loppuivat kuin seinään.. Seuraavana päivänä minulla oli aika verikokeisiin selän ja jalkapohjan kutinan vuoksi. Menin labraan Jyväskylän keskussairaalaan ja sanoin miehelleni että taidan varmuuden vuoksi käydä synnärin vastaanotolla näytillä. Pääsin samantien verikokeeseen ja siitä sitten reippain askelin kävelin synnärin vastaanottoon ja ilmoittauduin sisään. Siinä selasin puhelimella facebookia odotusaulassa kunnes hoitaja pyysi minut sisään huoneeseen. Pissanäytteen jälkeen käyrille ja jälleen kerran kaikki näytti hyvältä ja vauvan vointi oli hyvä. Sitten takaisin odotusaulaan ja odottamaan lääkärin tarkastusta. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja totesi vain ”kaiken mukaan sinun olisi pitänyt olla viime yönä synnyttämässä,kohdunkaulaa ei ole jäljellä ja olet 3cm auki”. Lääkäri ultrasi vielä vatsan päältä ja kaikki oli hyvin. Yhtäkkiä huomasin lääkärin ilmeen vakavoituvan ja huoneeseen tuli toinen lääkäri. Istukan nurkassa on muutos josta ei lähde virtauksia,vaikuttaa hyytymältä. Seuraavat sanat olivat ”siirretään yläkertaan saliin ja puhkaistaan kalvot. Voitte mennä käytävään odottamaan hetkeksi”.. Istuin aulassa ja soitin miehelle että jään tänne ja siirryn kohta synnytyssaliin,vie lapset hoitoon ja tule nopeasti paikalle. Hetken päästä makasinkin jo synnytyssalissa sairaalan vaatteissa ja lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot. Mies tuli paikalle ja päässäni mietin vain että kauankohan joudun tässä makaamaan ja mitähän tässä nyt oikein tapahtuu. Ei siinä kauaa tarvinnnut maata kuin supistuksia alkoi tulemaan,mutta ei ne oikein tuntunut miltään ja nopeasti kätilö sanoikin että laitetaan tippa ja annetaan vähän vauhtia. Hetken päästä supistukset voimistuivat ja niitä alkoi tulemaan säännöllisemmin. Olin tehnyt päätöksen että koitan ilman kivunlievitystä selvitä tälläkin kertaa ja kätilö jättikin minut ja mieheni rauhassa saliin odottamaan mitä tapahtuu. Supistukset voimistuivat ja niitä tuli noin 3minuutin välein. Muistan hyvin kuinka hengittelin rauhassa kun supistus oli päällä ja päätin että sen supistuksen jälkeen on pakko mennä käymään vessassa. Pääsin hyvin vessaan tarpeilleni ja muutaman kerran hengittelin jälleen rauhassa kun supistukset tulivat ja sitten jouduin hieman jo pyytämään apua mieheltä joka tyytyväisenä nukkui nojatuolissa eikä pahemmin reagoinut avunpyyntööni. Sitten taas oli tehtävä päätös että seuraavan supistuksen jälkeen siirryn takaisin sänkyyn. Ehdin juuri ja juuri ottamaan sängystä tukea kun supistus tuli ja hetkeä myöhemmin saapui kätilökin huoneeseen ja huumorilla heitti että tuli tarkistamaan jäinkö vessaan synnyttämään ja kysyi vielä olenko sitä mieltä että selviän vielä ilman kivunlievitystä. Sovimme että hetken seuraamme käyriä ja sitten menen kuumaan suihkuun. Jäimme taas mieheni kanssa kahdestaan saliin ja sitten tuli todella voimakas supistus ja taisi tulla jo kyynel silmään ja oli jo siinä ja siinä että pyydän nopeasti jotain kivunlievitystä. Koitin siinä pitää edelleen kuitenkin hengityksen rauhallisena ja taas tuli supistus ja aloin tuntemaan todella kovaa painetta alapäässä ja muistan kuinka sanoin miehelleni ”tuliko sieltä jo pää ulos?!” Mies ei epäröinyt yhtään vaan kutsui kätilön paikalle.. Ripein askelin kätilö saapui ja pyysi minua nyt hetken vain puhaltemaan että hän sai laitettua kaiken valmiiksi..Pää tosiaan näkyy jo.. Loppu menikin aikalailla vain minun jarrutellessa ja muutama ponnistus ja sitten kuulinkin jo tytön ensimmäisen itkun! Synnytyksen kokonaiskesto oli 1h 8min… 8.1.2016 klo 17.20 syntyi terve 10pisteen tyttölapsi ja äiti ja iskä oli taas aivan rakastuneita. Pääsin helpottunein ja rauhallisin tuntein kuumaan suihkuun sillä välin kun isä tutustui pieneen tyttöömme ja kätilö toi meille pientä purtavaa. Meidän perheessä on nyt 2prinsenssaa ja yksi prinssi ja äiti oli todella ylpeä omasta suorituksestaan ja pystyin taas toteamaan että rauhallisella hengittämisellä pääsee jo pitkälle ja takana on jälleen edellistäkin nopeampi luomusynnytys.

  3. Mimma kirjoitti:

    Olipa kiva synnytyskertomus ja itselläni toinen synnytys oli yhtä.. Noh… Helppo ? Ekassa synnytyksessä oli vauhtia ja niitä vaarallisia tilanteitakin, mutta toinen synnytys meno tosi kivasti, kuukautta etuajassa tosin. Siihenkin oltiin varauduttu myös. Lapsivedet meni klo 1 sairaalaan lähdettiin klo 2, ja olin muutaman sentin auki. Siellä sitten käyrälle kaikessa rauhassa, ei ollut kiire. Ajoissa tultiin sen vuoksi miten eka synnytys meni. Synnytys käynnistyi aamusella kunnolla ja pääsin saliin, supistuksia tuli tasaisella rytmillä, mies tsemppasi vieressä ja spinaali tuli pyydettäessä. Vei kivut tehokkaasti. Pieni poika syntyi 2 h ja 10 minuutissa. ?

  4. Jenna kirjoitti:

    Mulla meni 2 viikkoa yli lasketun ajan, se 2 viikkoa oli yhtä jännitystä koska tieto siitä että lapsi voi tulla milloin vaan oli niin kova odotus ensimmäistä lasta odottaessa 🙂 lasketun ajan jälkeen yritin kaikilla konsteilla saada lasta syntymään kun mulle sanottiin neuvolassa rv: 38 että on hyvin laskeutunut että lapsi voi tulla jopa tänään 😀 toisin kävi! Mä luin netistä kaikkia konsteja mutta mikään ei tehonnut, ei yhtään mikään 😀 kuulin tutulta joka oli lukenut että nännien pyörittely on saanut synnytyksen käynnistymään, onko tuo sit miten totta mutta mulle varattiin maanantaille 29 päivä syyskuuta käynnistys aika kättärille ja lauantaina iltana katseltiin leffoja ja samalla pyörittelin nännejä mutta tuloksitta. Lauanatain & sunnuntain välisenä yönä heräsin kovaan supistukseen ja heti sen jälkeen jatkoin unia. Kunnes heräsin uudestaan aamulla 7 aikaan supistukseen. Myöhemmin aamulla n. Klo:10 isäni halusi nähdä vielä vauva mahan ennen käynnistystä joten hän pyysi minut käymään. Rohkeesti vaan lähdin eikä koko päivänä ollut mitään supistuksia vaikka tehtiin kävely lenkki n.5 km eikä tuntunut missään. Sen jälkeen oli tarkoitus mennä keskustan kautta kaverin kanssa kahville ja just päästiin maksamaan kahvit kun sanoin ystävälleni että nyt on pakko valua kotia kohti:D soitin miehelleni ja kerroin tilanteen ja helsingistä-espooseen bussi matkalla supistuksia tuli 3 min välein ja pelkäsin kerkeekö sitä kotiin asti edes. Mieheni oli laittanut kuuman kylvyn jonka jälkeen pariin tuntiin ei tullut mitään merkkiä että synnytys käynnistyisi. Pakattiin sairaala tavaroita valmiiksi seuraavaa aamua varten kun käynnistys aika oli. Istuttiin katsomaan ohjelmaa ja yhtäkkiä klo: 9:30 kuulu POKS ja lapsi vedet tuli 😀 heti sen jälkeen alkoi niin kovat supistukset että lähtö tuli äkkiä. Päästiiin sairaalaan ja olin auki 3 cm vasta. Koko yö odoteltiin mutta ei niin kovissa supistuksissa koska epiduraali todellakin auttoi mua paljon kipujen lievittämiseen! Aamulla 11 aikaa olin vasta auki kokokaan ja lähdettiin ponnistamaan ja lapsi syntyi 11:05. ( käynnistys aika olisi ollut 11:15 ):D ponnistus vaihe meni todella nopeesti ja koko synnytyksestä jäi hyvä mieli ja voisin koska vaan lähteä uudestaan<3 minulla oli ihana kätilö joka teki synnytyksestäni todella iloisen muiston <3 tässä tarinani näin lyhenettynä 😀

  5. Janita kirjoitti:

    Minä olin ensi synnyttäjä ja koko raskausaika meni loistavasti en edes tiennyt miltä supistukset tuntuu, no synnytys alkoi niin että tihkuin kolme päivää jotain kunnes sen jonkin väri muuttui punertavaksi soitin pe iltana tayssiin ja ne halus mut sinne pian no sinne lähettiin kunnes selvisi että lapsivettä tihkuu ja piti jäädä osastolle että aamulla käynnistetään mutta aamulla vähän ennen seitsemän olkoi supistukset ilman mitään käynnistyksiä ja menin seiskalta suihkuun jolloin tuli loput lapsivedet ja alkoi kipeitä supistuksia tuleen todella tiuhaan. Saliin lähettiin ysin aikoihin missä sanottiin että laitetaan epiduraali noh opiskelija alkoi laittaa tippaa ja sanoin että nyt tekee mieli ponnistaa no kätilö sit sano että noh hiukset näkyy jo että anna mennä 😀 poika oli syntyny 9.20 eli luomuna poitsu synty kun ei ehitty kivunlievitystä antaa synnytys kesti 2h35min 🙂 kätilö vaan sano että ihan mieletön suoritus ensisynnyttäjältä, olen ylpeä myös ite 🙂 mies ei kyllä ehtinyt paikalle 😀

  6. Nimetön kirjoitti:

    Noin klo 05 aikoihin heräsin supisteluun, keitin rauhassa kahvit ja herätin miehen. 06 lähdettiin ajamaan Hämeenlinnaan sairaalaan (muistan kuin aamulypsy alkoi suomipopilta). Kello 10 aamulypsy loppui ja meidän kolmas poika syntyi. Kaikki kolme lasta ilman kivunlievitystä, vain koska en uskalla ottaa 🙂

  7. Hellu kirjoitti:

    Itellä esikoisen synnytys kesti 37h ja ponnistusvaihe 1h 15min. rankka kokemus mutta hetkeäkään en kadu. Kun lapsen saa syliin tunnelataus on ihan mieletön 🙂 onnea teille ihanasta pojasta <3

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      <3 se on niin totta, kaiken tuskan unohtaa kun vauvan saa syliin

  8. Christa kirjoitti:

    Synnytyksiä on vuosilta -05,-07,-10,-12. Ensimmäinen synnytys oli ns syöksysynnytys ja kokonais kesto oli 1h 25min (3400g, 48cm), Toinen 3h 22min (3835g, 50cm), kolmas n.3h (4445g, 51cm) ja neljännen kohdalla halusivat käynnistää, koska synnytykset olleet nopeita ja muutosta johtuen matka sairaalaa huomattavasti pidempi (ja edellinen oli iso lapsi). Käynnistelyä aloitettiin pe iltapäivällä, mitään ei tapahtunut joten lähdimme kotiin. Palattiin la aamuna ja taas laitettiin tippa, eikä mitään tapahdu. Su saatiin olla kotona ja ma mentiin jälleen takaisin jolloin suostuivat puhkaisemaan kalvot. Siinä sitten edelleen odoteltiin 4h 30min ennen kun ensimmäiset supistukset tuli. 3h 45min ja pikku mies suostui vihdoi saapumaan <3 viimeisin oli rankin. Käynnistys ja fibromyalgia eivät ole paras yhdistelmä.

  9. Lukija kirjoitti:

    Kaksi lasts olen synnyttänyt, eka synnytys oli tosi helppo, kivunlievitykset kerkesin saada, eikä kipuja ollut, synnytys kesti 4h10min. Toisen lapsen synnytys oli aivan kauhea, kipuja oli tosi paljon, jouduin ilman kivunlievitystä synnyttämään (taisin jopa sanoakki että kuolen just nyt tähän ponnistukseen, ei se tuu ulos), synnytys kesti 3h25min.

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      mutta et kuollut ja ulos tuli =) ihmismieli on hassu =) ja kun hän tuli ulos olit varmaan että no eipäs tuossa mitään kummempaa ollutkaan.

      <3

  10. Ulpu kirjoitti:

    Ensimmäisen lapsen sain 25v, 40+4 ja 14 h/55 min, 4670g/55cm (ei ollut edes sokerivauva) :D, ihme kyllä, selvisin parilla tikillä 😉
    Toinen oli tyttö (40+3), 4kg, synnytys kesti 3,5 h, ponnistus 2 min. Kolmas tulikin sitten melkein 3 vkoa etuajassa, myös 4 kg ja 3,5 h, ponnistin 15 min. Etenkin kaksi viimeistä tosi helppoja, tunti sairaalassa ja vauva maailmassa, mutta yhtään ei tee enää mieli synnyttää vaikka iänkin puolesta vielä ehtisi 😀

  11. Riikka kirjoitti:

    Mä en nyt kirjoittele sen enempää kuin että synnytyksesi on aikataulultaan lähes identtinen omani kanssa. En tosin mennyt nukkumaan välissä kun katsoin leffaa ja supistelin. Sairaalaan mentiin klo 2 jotain ja lapsi syntyi klo 5.35. Oltiin n. tunti tai 1,5 siinä synnytyssalissa. En ottanut kivunlievitystä en etenkään epiduraalia kun se vie ikävästi tuntemukset pois. Ilokaasua hengitin ponnistusvaiheessa ja vähän ennen. En revennyt ja lapsi oli virkeä syntyessään. Kun olin hetken makoillut lapsen kanssa ja hän meni isän syliin niin mä pomppasin saman tien syömään nojatuoliin. Hirveä nälkä tuli synnyttämisestä! Sitten puoli tuntia ja kävelin vauvaa työnnellen osastolle aamuhoitajia tervehtimään. Aivan ihana ja voimaannuttava kokemus! Täydellinen!

  12. Eija. Pellikka kirjoitti:

    Onnittelut Pikku-Miehen johdosta.
    Viisi lasta tehneenä voin sanoa , että vain ensimmäiseltä otin kivunlievitykseksi epiduraalin .
    Se onkin sitten še juttu miks’ en toisilta ottanut, puoli vuotta synnytyksen jälkeen meni oikea puoli tunnottomaksi , selitys oli että on laitettu liikaa puudutetta.
    -86,-88,-89,-91 & -99 olen synnyttänyt kaikki ilman kivunlievitystä ,paitsi ekan.
    Nopeita on ollut minullakin synnytykset, hyvä kun sieltä korvesta kerkes aina Oys.iin.
    Tämä Iltatähti teki kyllä poikkeuksen, supistelematta saliin ja sitten vain seurattiin sydänääniä,kun oli vaara että joudutaan hätäsektiot tekemään. Sitten meni vesi ja kymmenen minsaa totista työtä ja poika oli maailmassa. Jos kotona olisin ollut kyllä se olis kotiin syntynyt, vaikka Oulussa asuttiinkin, jokainen synnytys on erilainen, ei ole kahta samanlaista synnytystä edes samalla äidillä.
    Silti on synnytykset olleet positiivisia kokemuksia kaikki 5 , että enemmän mua pelotti kun olin omien tyttärien tukena kahden eka lapsen lapsen synnytyksessä.
    -Eikku-

  13. Heidi kirjoitti:

    Esikoinen syntyi käynnistyksellä rv 42+1, kestoa oli 25,5h. Pitkä mutta kaikin puolin hyvä synnytys, esikoisesta oli kyse ja olin ”sattuu ihan sairaasti ja kestää max vuorokauden”-asenteella kun en yhtään tiennyt mitä odottaa.
    Toisen kanssa varauduin myös pitkään synnytykseen ja että taas menee yli reilusti. Viikon meni vain yli ja spontaanisti lähtenyt synnytys oli ihana yllätys. 2h supistusten jälkeen olin vieläkin hyvällä päällä ja mies joutui pakottamaan että soitan synnärille, pitkin hampain lähdettiin. Omasta mielestäni olisin pärjännyt ihan hyvin vielä kotona. Onneksi kuitenkin lähdettiin, sairaalassa pääsin heti käyrille kun olo oli hyvä vielä,puolen tunnin jälkeen ei enää niinkään. 8cm auki ja saliin suoraan. Parit ärräpäät pääsi kun sanoivat etten epiduraalia voi enää saada, spinaalin laittoivat jo valmiiksi mutta ponnistuksen tarve oli niin suuri ettei sitä voitu laittaa koska meidän neiti päätti tulla 5min ponnistuksella maailmaan. Kokonaiskesto oli 4h13min. Ainut ”huono” juttu toisessa synnytyksessä oli sen nopeus kun oikeen odotin että pääsen synnyttämään, mutta se olikin pikakelaus omasta mielestäni 😀
    Kaksi niin erilaista synnytystä, joista molemmista on jäänyt loppupeleissä vain ihanat kokemukset ja muistot 🙂

  14. Isabella kirjoitti:

    Kiitos positiivisesta ja kivasta blogista. Olen seurannut täällä jo jonkin aikaa, sillä omat lapseni ovat syntyneet teidän lasten kanssa samoihin aikoihin ja olen liikunta alalta itsekin 🙂 .Kiitos että jaoit synnytyskertomuksesi tänne, siispä minäkin rohkenen kertomaan omani. Esikoistyttöni syntyi sektiolla 2013, hän oli perärätilassa, eipä siitä sen enempää 🙂 kuopuspoika syntyi tammikuussa ja olin iloinen että pääsin synnyttämään alateitse. Poika syntyi tasan laskettuna päivänä 🙂 ja synnytys kesti 4h 15 min. Ihan hävettää miten hyvin synnytys menikin.. en ole siitä paljoa muiden kanssa puhunut, sillä huomasin että hyvä synnytyskokemus herättää joissain äideissä hieman katkeruutta tms. Vaikka joskus tuntuu että siitä haluaisi puhua, onhan synnytys itsessään niin ihmeellinen tapahtuma 🙂
    Illalla meni lapsivesi ja lähdettiin heti jorviin, miksi muuten valitsitte lohjan sairaalan?
    Sairaalaan tultua en ollut vielä yhtään auki ja jäätiin käyrille. Olin sellaisella asenteella synnyttämässä että ulos lapsi tulee jokatapauksessa halusin tai en, se auttoi sietämään kipuja kun tiesi että ne kuuluivat asiaan, päätin olla mahdollisimman rentona ja luottaa omaan kehooni, onhan synnytys maailman luonnollisin asia naisen vartalolle. Jonkun ajan päästä menimme lepohuoneeseen lepäämään ja odottelemaan kunnon supistuksia. Sain supistuksiin jonkun ihme sähköisen laitteen, joka lähettää selän kautta sähköimpulsseja, se auttoi hieman. Kätilö tarkisti tilanteen jonkun ajan kuluttua ja olin 2 cm auki ja taas odoteltiin. Ajantaju meni muuten täysin siinä tilanteessa.. sitten alkoi supistukset kovenemaan ja kutsuin kätilöä paikalle, oli vaikea pysyä paikoillaan, yritin vielä käydä pissalla mutta eihän siitä mitään tullut.. Kätilö sanoi, tarkistamatta tilannetta että ei voi antaa mitään vahvempaa kivunlievitystä kun ilokaasua tässä vaiheessa synnytystä ja sanoi että tässä menee vielä pitkään kun ensi synnyttäjä olen.. no sanoin että anna mitävaan vaikka sitten sitä kaasua. Siirryttiin siis synnytyssaliin ja nojasin sänkyä vasten ja sain kaasua. Supistukset oli todella kovia ja luulin etten kestäisi niitä enään, sanoin kätilölle että nyt sattuu ihan v#####, en yleensä kiroile mutta musta tuntui että kätilö ei ymmärtänyt mun kipua ilman kirosanoja, sitten hän ymmärsi tarkistaa tilanteen ja hups heijaa olinkin 9 cm auki, ei muutakun ponnistamaan. Sain pudendaali puudutuksen viimetipassa mutta se oli ihan paras, se vei sopivasti tuntoa pois oikeasta kohdasta 🙂 kätilö ehti vielä katetroida pissan, jota tulikin melkein litra 😮 onneksi, sillä täysi virsarakko olisi voinut haitata synnytyksessä, en muista miten mutta kuitenkin. Muistan kolme kunnon supistusta, joiden aikana ponnistin poikamme ulos. Minulla meni supistus ja ponnistamisen tarve sopivasti ohi kun päätä näkyi luumun koon verran, jonka ansiosta paikat sai hetken venyä ennen suraavaa supistusta. Sainkin vain pieniä pintanaarmuja, joihin en tikkejä tarvinnut. Poka syntyi niin vauhdilla että kasvot oli hieman mustelmilla, mitta muuten oli terve ihana poika 3825g ja 53cm 🙂 oli todella hieno kokemus, silti tuntuu että ei enään lapsia, tai ainakaan ihan vielä 🙂

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      <3

      Lohjan sairaala siksi että olin miettinyt sitä jo Milan kohdalla kun olin kuullut siitä hyvää ja nyt kun asumme lähempänä sitä niin halusin mennä sinne. Jorvi olisi kyllä ollut vieläkin lähempänä ja se "oikea" paikka minne olisi "pitänyt" mennä, mutta Lohjalle halusin ja oli kyllä hyvä vaihtoehto =) vaikka Jorvissa ei varmasti mitään vikaa myöskään.

  15. Henna K kirjoitti:

    Itsellä on tiistaina 6kk täyttävä esikoistyttö kotona ja edelleen haikaillen muistelen synnytystä. Onhan se rankkaa ja me naiset saamme olla ylpeitä mitä meidän keho pystyykään saada aikaan! Olin valmiiksi ollut sairaalassa jo muutaman päivän korkeiden verenpaineiden takia kun ne eivät ottaneet laskeakseen totaali levossa ja 3 eri lääkityksestä huolimatta käynnistettiin synnytys ballongilla viikoilla 38+1. Maanantai iltana kello 19 laitettiin ballongi, klo 22 alkoi vaikeat supistelut ja 01 yöllä se tippui 6h jälkeen pois, sain 03 kipupiikin kankkuun ja kerroin että jaksan kyllä odotella aamuun osastolla ja sainkin vähän nukuttua piikin ansiosta. Siirryin synnytyssalin viereiseen valmistelu huoneeseen 06 aamulla, isi tuli paikalle 07 ja 09 puhkastiin kalvot. Synnytyssalin pääsin 10 ja illalla klo 19.46 pienokaisemme syntyi 46min ponnistamisen jälkeen. Kerkesin salissaolo aikana saada epiduraalin jota lisättiin 3 kertaa. Eli vaikka synnytys kesti käynnistyksen aloituksesta melkeen prikuulleen vuorokauden niin minusta se meni kaikinpuolin todella jouhevasti ja mukavasti. Olen todella kipuherkkä mutta kestin ja jaksoin sen todella hyvin ja voisi synnyttää koska vaan uudestaan. Raskausaikani onkin sitten ihan oma tarinansa josta minulla ehkä jäi enemmän pelko.

  16. Minn kirjoitti:

    Meidän esikoinen on reilu kaksivuotias ja synnytyksestä ei jäänyt kertakaikkiaan mitään hampaankoloon. Supistukset alkoivat aamulla ilman ennakkotuntemuksia heti n viiden minuutin välein, kuuman suihkun kautta soitto sairaalaan ja sisään kirjauduttiin vähän ennen puolta päivää. Silloin olin 4cm auki. Hetkeksi käyrille ja pian jo synnytyssaliin. Epiduraalin sain ja kun se alkoi vaikuttaa, oli tosi ihana olo! Syötiin siinä karkkia ja supistuksia tuli ja homma eteni rauhallisesti ja ilman kipuja. Iltapäivän puolella kätilö ilmoitti että täysin auki ja ponnistusvaihe kesti 20min. Mitään repeämiä ei tullut, pari tikkiä laitettiin ”kauneussyistä”. Haikeudella muistelen kokemusta ja tällä hetkellä odotan toista lastamme. Tiedostan, että toinen synnytys on taas asia ihan erikseen ja voi olla hankalakin, mutta ensimmäisen kokemuksen jälkeen ei ainakaan etukäteen pelota mikään.

  17. Sanna kirjoitti:

    Kolmas synnytykseen oli helppo! Kokonaisuudessaan taisi koko homma kestää 4-5h, mutta sairaalassa ehdittiin olla vain 12 minuuttia, kun pieni jo tuli vauhdilla maailmaan. Pikkusen meinasi tulla kiire, mutta ehdittiin 😉

  18. Kahdenäiti kirjoitti:

    Mulla on molemmat synnytykset ollu ns helppoja vaikka esikoista synnytinkin yli 8h.. Toinen synnytys käynnistyi supistuksilla klo 20 ja kipeitä supistuksia tuli heti 3 minuutin välein,sairaalasta käskivät ottaa panadolia ja tulla jos en pysty kotona olee. Koko ajan supisti. 22.45 oltii sairaalassa,olin 6-7 cm auki ja suoraa saliin. Lääkäri kävi puhkasee kalvot ja vauva sai pinnin päähän. En halunnut puudutuksia joten ilokaasulla mentiin. Sain myös aquarakkulat joista ei ollu apua. Ponnistus alko 00.35 ja 9/9 tyttö syntyi 00.45. Tyttö oli iso 54cm ja 4,6kg, sain yhen tikin pieneen repeämään. Kipu oli kovaa mutta selvisin koska olin päättäny että haluan mahdollisimman luonnollisesti synnyttää. 🙂

  19. K kirjoitti:

    Tätä oli mukava lukea!
    Jospa minäkin jaan kokemukseni. Mulla esikoisen synnytys oli nopea ja iisi. Kesto oli 4h 30min (laskettiin vesien menosta). Mulla supistuksia tuli usemman päivän jopa 2-4 minuutin väleillä, mutta hiipuivat aina pois. Synnärillä sanottiin aina, että tule kun et enää pysty olla kotona. 40+4 alkuillasta soitin, että tulen nyt, vaikka olo oli mainio ja supistukset olivat erittäin epäsäännölliset. Synnärillä pötköteltiin käyrillä ja ihmeteltiin käytävällä. Lopulta sain luvan mennä ammeeseen, mutta kätilö painotti, että sen jälkeen lähtisimme kotiin nukkumaan. Lilluin ammeessa parisen tuntia, sitten meni vedet. Ei lähdettykkään kotiin. Siirryin sänkyyn ja otin kipupiikin. Jossain kohtaa myöhemmin akupunktioneulat. Kätilö kehui miten hyvin jakselen kivun kanssa. Olin omissa maailmoissani ja pystyin ottamaan supistukset vastaan. Akupunktio rentoutti, mutta jossain kohtaa piikit alkoivat häiritä, kun asentoa oli hankala muuttaa ja ne otettiin pois. Päätin mennä pallolle istuskelmaan, se oli virhe. En osannut ottaa siinä tullutta supistusta vastaan ja menin paniikkiin ja unohdin hengittää. Kipu pääsi valloilleen ja en kyennyt enää rentoutumaan. Otin epiduraalin. Laiton jälkeen kätilö totesi, että nyt voitte alkaa nukkumaan, jos huomenna iltapäivästä päästäisiin itse asiaan. Jäimme huoneeseen epin laitossa mukana olleen hoitajan kanssa. Heti kohta iski ponnistamisen tarve. Sanoin että nyt ponnistuttaa. Hoitaja sanoi huvittuneena, että se on vain tunne mikä jää supistaessa, kun saa epin. Sanoin jo hieman äkäisenä, että kyllä mua ponnistuttaa. Hoitaja ei meinannut uskoa ja hetki siinä väiteltiin, lopulta karjuin, että nyt se kätilö tänne. Kätilö tsekkasi tilanteen ja olin täysin auki, 20min päästä vauva sylissä. 🙂

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      <3 kyllä äidit loppuen lopuksi tietää parhaiten. Mutta kaikki kunnia ihanille kätilöille joita ilman ei kyllä pärjättäisi =)

  20. Anja kirjoitti:

    Kolme lasta olen synnyttänyt jakkaralla ponnistaen kohdunkaulapuudutus kivunlievittäjänä. En tiiä, oliko siitä mitään apua :D. Esikoinen meni viikon yli lasketun ajan ja synnytyskin kesti. Toinen syntyi päivää ennen laskettua aikaa ja sekin synnytys kesti. Kolmas syntyi kolmisen viikkoa ennen laskettua aikaa, enkä edes tosissani uskonut syntyvän. Menin kuitenkin Oulaskankaalle 🙂 yöllä. Pari tuntia ja lapsi oli maailmassa. Pari tikkiä ommeltiin ilman puudutusta, koska kätilöllä oli kiire kaksosten synnytykseen. Lapset ovat jo 21, 16 ja 15v eikä synnytyskammoa jäänyt 🙂

  21. Jossu kirjoitti:

    Vuonna 2001 syntyi perheeseemme vilkas tyttö vilkkaalla vauhdilla:) aiemmin päivällä oli tunne että nyt kyllä vauva painaa ja istuminenkin oli hankalan tuntuista. Illalla pyysin miestäni varovasti että mitä jos vauhditettaisiin vauvaa vaikka siinä ei paljon eroottiset ajatukset mielellä ole!;) nukuin tunnin ja heräsin klo24 sellaiseen supistukseen että heti tiesin että nyt lähdetään oyssiin. Viisi supistusta kerkesi lastenhoitajaa odotellessa tulla ja painoi ja painoi vauva. Kun aitoon päästiin tuli kivuton vaihe… Perillä (8km sairaalaan) nousin autosta ja tunsin että painaa jo aikamoisesti. Käytävällä tuli supistua ja kun päästiin sisälle sanoin kätilöille että nyt se syntyy. Onneksi uskoi!! Salissa omilla vaatteilla sänkyyn,kalvot puhki ja yhdellä ponnistukselta syntyi nelikiloinen tyttö:))) isä tuli saliin (sillon vaihtoi isätkin vaatteet) ja näki että hommat täydessä tohinassa ja sai kunnian katkaista napanuoran❤️ Oli hämmästyneen onnellinen olo..jotenkin ei uskonut että syntyikö se siis? Seuraavana päivänä tuli koko hormooni mylläkkä vähän viiveellä kun ei ollut edes kroppa oikein pysynyt vauhdissa mukana. Joskus se on helppoa:) minullakaan ei ole ollut aina!

  22. Outi kirjoitti:

    Itse heräsin kuopuksen syntymään rv 38+4 hiukan ennen klo 06, kun supisteli. Miehen herätin seiskalta laittamaan keskimmäiselle puuroa ja sanoin vaan, että en oikein pysty keskittymään aamiaisen laitoin. Vähän myöhemmin esikoinen hereille keskimmäisen aamiaisseuraksi, kun itse menin lämpöiseen suihkuun. Samalla muistan sanoneeni hänelle; että nyt ei päästä sua aamutreeneihin viemään, kun pitää varmaan mennä sairaalassa käymään. Klo 8.15 oltiin sairaalassa, vain viisi senttiä auki. Klo 9 pääsin saliin ja klo 9.30 kun tehtiin epiduraalia varten tarkastus, oltiinkin jo 10 cm auki.Klo 9.45 oli 4380g ja 53cm tyttö maailmassa ja pelkän ilokaasun voimin. Ja vaikka tytär oli tuon kokoinen, ei ainoatakaan repeämää tullut.

  23. 2s kirjoitti:

    Ensimmäinen synnytys 17 tuntia, jonka koin helpommaks kun olin kuvitellu. Ne ensimmäiset 12 tuntia supistuksia oli ihan plaah, käytiin kaupassakin kävellen. En kaivannu epiduraalia, pärjäsin kohdunkaulanpuudutteella ja lämpöpusseilla. Ponnistusvaihe rauhallinen 30min, pari tikkiä. Jälkikäteen mietin miks kaikki puhuu et synnyttäminen on ihan kamalaa ja sattuu ****sti.

    Toinen synnytys reilu 4 tuntia, ponnistus 5 minuuttia. Ei ainuttakaan tikkiä. Nopea homma, melkeen tuli kiire sairaalaan! Kohdunkaulanpuudutteen sain mutta epäilen ettei se toiminu..tai sit aika on kullannu muistot ekasta kerrasta 😀

    Kiva että pyysit jakamaan positiivisia kokemuksia, yleensä synnytyksistä vaan vertaillaan kellä on kauhein kokemus, kuka on melkein kuollu ja kenen vauva on tullu kylki edellä.. Ite tuntee olevansa omituinen kun oon kokenu molemmat kerrat helpoiks ja kaikki menny oppikirjan mukasesti.

  24. Lotta kirjoitti:

    Esikoisen -08 synnytys 12h 18 min. Toisen nyt 01/16 kesti 1h 57min. Meinasi tulla kiire.

  25. Milla61 kirjoitti:

    Ensimmäinen tyttöni syntyi, kun kotona heräsin klo 2.20 siihen, että vesi meni ja sairaalaan ehdittiin ehkä tunnin sisällä ja sitten tyttö oli syntynyt klo 3.50. Kätilö ei meinannut essua ehtiä laittaa päälleen, kun totesi, että ei se vielä voi syntyä, mutta niin se vaan tuli. Kiire oli tytöllä. Onneksi asuttiin 5 kilsan päästä sairaalasta, paljon kauempaa ei olisi ehditty. Eikä ne seuraavatkaan paljoa kauempaa kestänyt. 🙂

  26. Maarit kirjoitti:

    Synnytin vuosi sitten esikoiseni 38 vuotiaana, olen aina pelännyt synnytystä.. turhaan! Synnytystä käynnisteltiin pari päivää tableteilla, jotka eivät auttaneet. Kolmantena päivänä laitettiin tippaan oksitosiini, joka aloitti supistukset. Ne eivät missään vaiheessa olleet mitenkään hirmu kipeät. Epiduraali laitettiin, koska verenpaine alkoi nousta en tiedä olisinko muuten sitä tarvinnut. Oksitosiinissa pidettiin jossain vaiheessa taukoa ja se aloitettiin uudelleen noin klo 23 illalla. Ponnistusvaihe taisi olla pahin koska epiduraali lakkasi vaikuttamasta, mutta siitäkin selvittiin. Imukuppia käytettiin ja tehtiin viilto välilihaan. Näistäkään ei jäänyt mtn kammoa, taisi olla endorfiinia niin paljon veressä 🙂 Synnytys kesti siis 5h 20 min. ja olisin valmis uudelleenkin samaan hommaan. Turhaan olin pelännyt eikä jäänyt mtn kammoa 🙂

  27. Ansku kirjoitti:

    Mulla on kolme synnytystä takana, neljäs eessä syksyllä. Aiemmat synnytykset luomuja ja kestot 3h, 2,5h ja 2h. Ekassa tehtiin eppari, muista ei tikkejä. Vauvat olleet 3600g, 4440g ja 3900g. Kaikista jäänyt hyvä mieli ja innolla odotan taas tulevaa.
    Ihana tuo sun synnytystarina ja onnea pojasta! <3

  28. petra kirjoitti:

    Kuulostaa ihan täydelliseltä synnytykseltä! 🙂 mulla on heinäkuussa toinen synnytys edessä. Ensimmäinen kesti 2h20min. Mulla alkoi suoraan tosi kipeillä supistuksilla joita kellotin alusta saakka 74sek 2min välein. Tunnin verran kellottelin kunnes herätin miehen. Ite vielä mietin että ootetaan se toinenkin tunti ennen kuin sairaalaan soitetaan, mies sanoi että soitat nyt. Soitin sairaalaan ja mies soitti kuskin ja ennen kun autoon päästiin mua jo ponnistutti, tosin en tiennyt sitä ja taistelin kakkahätää vastaan. 😀 Vauva syntyi 30km ennen sairaalaa. Nyt ei tarvitse soittaa kuskia ja lähdetään kyllä ensimmäisestä supistuksesta, sairaalaan soitetaan sitten matkalta. Vähän kyllä jännittää että ehditäänkö silti ja tekisi mieli pakata autoon oma pieni ”synnytystarvikesetti” pyyhkeitä yms. varmuuden vuoksi 😀

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      hui, mutta ihana että olet edelleen positiivinen synnytyksen suhteen <3

  29. Noora kirjoitti:

    Synnytin esikisen jouluna 2014. Raskaus aika meni todella hyvin. Synnytystä edeltäneenä iltana käytiin metsässä kaatamassa joulukuusi, laittelin jouluvaloja ikkunoihin jne. Yöllä klo:3 heräsin ja kävin vessassa. Menin takaisin nukkumaan. Klo:4 heräsin uudestaan, kävin vessassa, yritin mennä sänkyyn mutta eihän siitä mitää tullut. Tajusin, että nämähän on niitä supistuksia. Jonkun aikaa hohhailin yksikseni. Klo: 5 herätin miehen ja sanoin, että nou hätä, mutta voisin koiran käyttää kohta ulkona jos kohta lähetää sairaalaan. Mies laittoin saunan päälle. Vähän aikaa siellä viihdyin, suihkussa ei tiennyt olisiko maha vai selkäpuolta kastellut. Soittelin sairaalaan ja sanoivat, että tule sitten kun siltä tuntuu. Sanoin miehelle, että klo: 7 jälkeen vasta mennään, pääovet aukeaa silloin 🙂
    No heiman yli 7 saavuttiin sairaalaan. Automatka oli lyhyt, 10min, mutta ihan hirveetä istua paikallaa. Laittoivat käyrille ja olin auki 3-4cm. Sain lämpöpussin. Kohta vaihdoin vaatteet ja pääsin synnytyssaliin. Neuvoivat käymään vesssassa. Hengittelin ilokaasua, mutta se ei auttanut. Sain klo: 9 aikaan epiduraalin ja ihana helpotus. Kivut oli poissa, mutta supistukset tuntui. Muistan 10 aikaan kätilön sanovan, että ennen klo:11 syntyy. Ihmettelin että hä? Näin nopeasti. Kohta olinkin kokonaan auki ja kalvot puhkaistiin, koska lapsivedet ei ollut mennyt itsestään. Kauaa en ponnistellut kun klo: 10.32 syntyi tyttö, 48cm 3390g.
    Pieniä nirhaumia jotka päätettiin tikata, vaikka ei olisi välttämättä tarvinnut.
    Synnytyskin meni todella hyvin!
    Yritämme toista lasta. Hieman on ruvennut jo ennakkoon jännittämään synnytys, voiko mennä uudestaan noin hyvin, vai tuleeko kauhukertomus? Esikoista odottaessa ei mistään ollut mitää hajua, nyt ymmärtää mitä kaikkea voi mennä pieleen ja se jännittää todella paljon.

    • Noora kirjoitti:

      Tyttö syntyi 2 päivää yli lasketunajan! Vaikka oli puhuttu, että on niin hyvin alhaalla että voi syntyä jo 2 viikkoa aiemmin.

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      <3

  30. Kirsi kirjoitti:

    Minulla kummatkin synnytykset ovat olleet hyviä kokemuksia 🙂 nyt tästä jälkimmäisestä on vähän yli 2kk aikaa ja tekisin sen milloin vaan uudestaan! Kätilö oli aivan mahtava ja koko henkilökunta oli aivan mainioita, kyllä huomasi että ovat oikeassa työssä 🙂

    Lähdin siis 40+0 sairaalaan kun en tuntenut liikkeitä. Kaksi päivää käynnistettiin lääkkeillä ja kolmaneta päivänä laitettiin klo 11 ballongi ja siitä heti tunnin pääästä alkoi kipeät supistukset. Kello 22 lähdettiin sit saliin ja 2;23 oli pieni neiti maailmassa 🙂

  31. Mie kirjoitti:

    On aina ihana kuulla hyviä synnytyskokemuksia! Mä olen yrittänyt valmistautua synnytykseen kävelemällä metsässä ja rannoilla, ”maadoittuen”. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta yhteys luontoon ja sitä kautta omaan itseen osana luontoa on saanut minut luottamaan vartalooni synnytystä ajatellen.

    Kolme synnytystä takana (kestot 4, 6 ja 2,5h) ja jokainen on ollut voimaannuttava. Kipulääkkeitä en vastusta, mutta synnytysten edetessä en ole kokenut niitä tarvitsevani. Hyvä hengitystekniikka ja ”synnytyslaulu” (jota kyllä luonnehtisin huudoksi) ovat auttaneet. Kahdessa jälkimmäisessä kätilöt ovat olleet mahtavia!
    Ekan synnytyksen jälkeen en jaksanut edes vetää sukkia jalkaani, mutta kahdessa jälkimmäisessä olen ollut elämäni kunnossa!

    Sylissä nukkuu nyt kolmekuinen nyytti, mutta vauvakuume painaa…:) pidän ajatukseni venekuumeessa, joka helpottaa vauvakuumetta:D

  32. Marde kirjoitti:

    Ensimmäinen synnytykseni käynnistettiin koholla olevan verenpaineeni vuoksi rv 38 syksyllä 2014. Kokemus oli traumaattinen. Ensin kokeiltiin ballongi-menetelmää vuorokauden, jonka jälkeen suun kautta otettavilla tableteilla, ei avaavaa edistystä. Ainoastaan lapsen syke nousi yli 200. Tämän jälkeen saliin yötä vasten, jossa kalvot puhkaistiin ja oksitosiinitippaan laitettiin. Epiduraali auttoi hyvin, jonka sain aamuyöstä. Ennen klo 10 aamulla täysin auki. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja olin aivan puhki kun vauva vain seilasi edestakaisin eikä suostunut tulemaan ulos. Lopulta imukuppi apuun ja repeämät myös sen mukaiset, joiden vuoksi jouduin viikko jälkeen kotiutumisen takaisin sairaalaan leikkaukseen. Mutta lopulta ihana terve tyttö syntyi rv 38+6 mitoin 3320 g ja 49 cm <3 ajatus oli jonkin aikaa synnytyksen jälkeen että ei enää ikinä uudestaan raskaaksi, mutta tässä sitä odotellaan heinäkuussa nyyttiä saapuvaksi 🙂 toivottavasti tämä toisen kierroksen synnytys sujuu yhtä mukavasti kuin sulla 🙂 pientä synnytyspelkoa omaavan pitää ajatella, että ensimmäinen lapsi on kuin jäänmurtaja, joka tekee väylää tuleville vauvoille 😀

  33. Hempuli kirjoitti:

    Miten ihmeessä teillä on ollut noin nopeita synnytyksiä! Mun kesti 22 h. Ihan positiivinen kokemus jäi, vaikka epiduraalin sainkin reilu 2 tunnin odottelun jälkeen ja synnytystä oli takana jo 20 tuntia. Jos olisin tiennyt, että loppu on boin lähellä, niin olisin kyllä voinut mennä ilokaasullakin. Ponnistusvaihe oli sentään nopea 7 min, kun uhkasivat imukupilla huonojen sydänäänten takia. En saanut yhtään tikkiä ja se oli lapsen lisäksi loistava palkinto pitkästä urakasta! 🙂

  34. Emma kirjoitti:

    1.5.2015 41+2 heräsin klo 2 yöllä kun selkää särki. Kävin pissalla ja takas sänkyyn. Klo 5 heräsin yläkertalaisten vappurientojen tappeluun ja sit tajusin et supistaa. Klo 6 tuli lapsenvahti kahdelle isommalle ja lähettiin jorviin. 6.11 jorvissa (juu, mentiin lujaa) ja 6.30 oli 4040g ja 51cm poika luomuna maailmassa. Olin 10cm auki sairaalaan mennessä. Se oli helppo ja nopea

  35. Pinja kirjoitti:

    Esikoisen synnytys kesti 6h joista ponnistusvaihe 45min. Yöllä meni jossain vaiheessa vedet (enkä tiiä missä vaiheessa) ja koko yön kellottelin supistuksia. Pariin otteeseen soitin sairaalaan voitaisko tulla, mutta ei saatu lupaa koska en tiennyt oliko vedet jo menneet. Limatulppa irtoili ja kipeät supistukset jatku ja jatku. Mies pakotti aamulla soittamaan taas kyssiin ja sainkin luvan mennä tarkastukseen. Luulin, että lääkettä käyn hakemassa ja käännyttäävät takaisin, mutta onneksi olin jo 9cm auki. Vauhdilla mentiin käyriltä synnytyssaliin, enkä kerenny saamaan lääkettä. Ilokaasun voimin synnytin ja aina oon pelänny synnytystä ihan kamalasti. Onneksi kätilöt ja mies oli tukena ja tsemppasivat loistavasti. Jälkikäteen vasta tajusin, että muahan ponnistutti jo kotona ollessa ja automatkalla (matkaa synnytyssairaalaan n. 90km). Lopuksi syntyi 2610g ja 47cm pieni terve tyttö<3

  36. Mari Valosaari kirjoitti:

    Ihania synnytystarinoita on jo monia.. Haluan lukea kaikki läpi (ja kommentoida edes sydämellä) joten hetken kestää, mutta ei se haittaa =) antakaa tulla lisää vaan, nämä ilmeisesti antaa hyvää tsemppiä tuleville synnyttäjille.

  37. Tia kirjoitti:

    Mäkin synnytin kolmannen lapsen Lohjalla uutenavuotena kl.2.36. Synnytys kesti 11h ja kaikki meni hyvin jälleen kerran! Vaikka supistukset oli ihan kauheita ja spinaalin laitto kesti kauan kesken pahimpien supistusten.Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, vuoden eka vauva! Poika 3940g 52cm ?

  38. taru kirjoitti:

    Molemmat tyttäreni ovat syntyneet samaan tapaan melko nopeasti. Molemmilla kerroilla olen ollut laitokselle mennessä 9cm auki. Itse pelkään piikkejä, joten ilokaasun turvin on menty. Pelkään muutenkinkaikenlaisia toimenpiteitä, mutta synnytysten myötä pelkoni on hiukan helpottanut. Ja sitä tunnetta, kun saa oman vauvan ensimmäistä kertaa syliin, ei voita mikään!

  39. Maija kirjoitti:

    Minulla on kohta synnytys taas edessä. Nyt viikkoja 37+3 ja tämä on 6 lapsemme.
    Joukkoon mahtuu vaikeita synnytyksiä mutta myös niitä helpompia. Edellinen oli minusta hyvin positiivinen kokemus. Käynnistys tehtiin hepatoosin vuoksi. Illalla laitettiin pallongi joka tuli ulos hyvin lievillä supistuksilla parin tunnin jälkeen.Seuraavana päivänä sitten salit oli vapaana ja saatiin tippa laitettua 12maissa ja hiljalleen nostettiin tehoa. ei hirveästi tuntunut miltään. Sitten meni 14 vedet itsekseen. Onneksi koska ne mulla laittaa synnytyksen vasta käyntiin. ja kun kätilöt eivät suostuneet puhkaisee niitä. sit alkoi tiheät napakat supistelut. reilu tunnin päästä sanoin et nyt voisin ottaa spinaalin. lääkäri sanoi että menee 20min. todettiin miehen kanssa että mahtaako keretä.? sit 20min päästä se tuli ja laittoi piikin. en sanonut mitään että se syntyy nyt koska sit ne ei ois pian laittanu ollenkaan. en ollu koskaan saanu kivutonta ponnistusta jota muutenkin olin vähän pelännyt huonojen kokemusten vuoksi. kivut meni kaikki pois ja sit aloin ponnistaa. siinä oli elämäni helpoin synnytys. parituntia kesti vain sitä kovempaa kipua. ja ponnistus kivuton. ?

    Ajattelin tässä synnytyksessä ottaa puudutteen kans jos tuntuu siltä. ja jos otan sen ni Videoin kyllä sen lapsen tulon. ?

  40. mä vain kirjoitti:

    mukava tarina!
    se kyllä vähän häiritsi, että synnytys mikä katsotaan alkavaksi ekasta kivuliaasta supistuksesta. sehän ei pidä paikkaansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *