Hae
Mari Valosaari

-6kg kisapainosta

7.3. Fitness Helsinki kisassa painoin 58kg ja olin todella tyytyväinen sekä painolukemaan että peilinäkymään. Tähän olisi voinut jäädä, pari kiloa sinne tänne kaikki olisi myös tosi jees, mutta ei, sairastuin ja olen menettänyt kuusi kiloa, nyt siis enää 52kg. Reilu neljä viikkoa meni käytännössä petipotilaana eikä ruoka maistunut. Lihakset on aivan löysänä ja tuntuu että oon ihan luuranko…

Sairaalassa tuli vietettyä yhteensä 13 päivää, mutta nyt taas kotona.

Ihanaa muuten olla kotona. Perjantaina 24.4. pääsin pois sairaalasta ja koska Jontte oli keikkareissulla menimme Milan kans siskoni luo hoitoon ja vasta lauantaina oikeesti kotiin.

Noin viikko sairaalasta pääsyn jälkeen olin edelleen pääasiassa petipotilaana mutta nyt jo paljon parempi. En uskaltanut nuolaista ennen kuin tipahtaa kuitenkaan koska viime kotiutuksen jälkeen olin innoissani mutta intoa riitti vain kolme päivää kunnes tuli taas lähtö sairaalaan. Nyt pidin ajatukset maltillisena. Mutta yltiöpositiivisena ihmisenä ajatukseni olivat kuitenkin optimistiset =) ja onneksi olenkin pärjännyt nyt kotona.

Komplikaatio jonka on aiheuttanut suolistosairauteni koliitti (colitis ulcerosa) ja josta nyt olen siis kärsinyt on erittäin kivulias, todella henkilökohtainen ja inhottava. Tästä vaivasta en kirjoittele sen enempää mutta varmasti aiheet jatkossa pyörivät sen ympärillä kuinka petipotilaasta kaivetaan jälleen fitness-tyyppi. Mutta tiedoksi taudista tietäville olen siitä onnellisessa tilanteessa että suolta ei ole jouduttu poistamaan eikä esimerkiksi avannetta tms tekemään. Ja sen verran voisin lisätä tuohon aiheeseen että kortisonikuuriin sorruin. Sen verran paha tulehdus tuntui olevan että ajattelin olevan hyvä nyt koittaa poistaa tuon tulehduksen keinolla millä hyvänsä. Tiedän että kortisoni ei paranna tautia eikä tee elimistölleni hyvää, mutta jos se nyt auttaa hetkellisesti niin hyvä niin. Vähän se on varmaan auttanutkin muttei mitään ihmeitä kyllä ole tapahtunut.

Tämä kipuilu, makaaminen, ruokahaluttomuus on siis pudottanut minulta ainakin tuon 6 kiloa. Kotona mulla ei ole henkilövaakaa joten en tarkkaan tiedä mikä paino nyt on mutta sairaalasta lähtiessä tuo 6 kiloa oli menetetty. Takaisin ei varmasti ole ainakaan tullut vielä yhtään, mutta kovasti olisi ajatukset siinä että saan kilot takaisin.

Tässä on kuvat kisapäivältä 7.3. ja pari päivää sitten. Koliitista johtuen vatsa kyllä ”pömpöttää” mutta aivan luikku laiheliini olen muuten..

IMG_1241

Ja tässä kuva kuinka tavallaan on hienoa että lihassäikeet näkyvät mutta koska paino on liian alhaalla en ole siitä ollenkaan ylpeä. Ja pakko nyt sanoa että en ole huolissani varsinaisesti lihasten ”katoamisesta” ne saa kyllä takaisin ajan kanssa mutta muuten painon putoaminen ei ole hyvä juttu. Se kertoo mm siitä ettei ravintoaineet imeydy, enkä saa tarpeeksi polttoainetta. Nyt kun suoliston takia täytyy pitää vielä ruokavalio todella suppeana ja suoliystävällisenä täytyy olla tarkkana ravintoaineiden saannin kannalta. Ja tässä kohtaa syyttävä sormi nousee itseäni kohtaan koska en ole riittävästi pitänyt tästä huolta. Siihen tulee kyllä muutos nyt. Kun ajatukset alkaa olla pois kivuista voi taas ajatella selkeämmin muita asioita. Terveys ennen kaikkea! Mutta pakko sanoa että harmittaahan se kun teki kovan työn lihasten eteen ja varsinkin nyt nuo jalat joita kovasti hiottiin on kuihtuneet.

IMG_1343

Kivut alkavat olla sen verran pois että esim kävely sujuu jo suht normaalisti. Toivonmukaan vaikka viikon päästä vois alkaa jo hieman urheilemaan. Varmasti sitten kun pääsee taas kunnolla liikkumaan ruokahalukin löytyy.

Ajattelinkin että kun tästä pikkuhiljaa lähden liikkeelle otan teistä lukijoista halukkaat siihen mukaan. PAITSI te jotka jo kovasti liikutte ei tämä auta teitä. Mutta te jotka lähdette ns nollasta voisitte tulla mukaan. Tästä lisää sitten kun nousu täältä pohjalta alkaa =)

Toivottavasti teillä oli ihana vappu. Mun vappu meni pääasiassa kotona. Kävin kuitenkin jopa kahdessakin kyläpaikassa ja kyllä oli ihana käydä pitkästä aikaa edes hetki olemassa ystävien seurassa.

Parasta vapussa oli tämä pieni ilopilleri

IMG_1321 (1)

p.s. instagramissa @fitnesspäiväkirjat on tänään viimeinen päivä osallistua mun viikkohaasteeseen =)

-Mari-

0 kommenttia

  1. Kati kirjoitti:

    Olipas kummallinen ”leikkaus”. Ei leikkausarpia eikä mitään tehtykään leikkauksessa. Kolonoskopiaa ei kutsuta leikkaukseksi. Taisi olla vain sarjan mainostamista tämä kaikki.

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Hei Kati, harmittavaa että olet noin negatiivisella asenteella liikenteessä, toivottavasti tämä päiväsi on parempi.

      Kuten mainittu (jossain ainakin) minulle tehtiin kaksi pientä operaatiota joista ei arpia näkyville jäänyt.

      Tähystyksestä (kolonoskopia) ei ollut kyse.

      • Kati kirjoitti:

        Aika monet asiat näissä sinun päivityksissä herättäneet järkytystä. Ensinnäkin haukuit terveydenhuoltoa, etteivät hoida sinua jne. Kyllä ne leikkaa, KUN ON PAKKO. Se ei yleensä ole kokonaan potilaan päätettävissä. Toisekseen tyhmää leikkiä omalla terveydellään kieltäytymällä syömästä jotain lääkkeitä. Syytit terveydenhuoltoa, vaikka et itse hoitanut hyvin sairauttasi. Tämä ruokkii muidenkin ihmisten kortisonipelkoa, vaikka se on lääke on tietyissä tilanteissa ihan oikeasti tarpeen! Kyllähän se lihominen ym. haitat on ikäviä, mutta mieluitenko valitset paksusuolen kokopoiston??? Sen sijaan syöt ja mainostat jotain ”lisäravinteita”, joiden vaikutuksista ei ole mitään tietoa ja jotka ihan oikeasti ovat monelle ihmiselle aiheuttaneet maksavaurion. Ja joo, tätä ei lue haittavaikutuksissa, koska eihän niitä kukaan silloin ostaisi. Ja oletko miettinyt, mikä laittoi suolistosi niin huonoon kuntoon? Onko oikeasti järkeä olla raskailla dieeteillä, jos sairastanut tulehduksellista suolistosairautta? Tällä hetkellä näytät kovin sairaalta, anoreksiselta. Toivottavasti korjaat asian, sillä näitä kuvia on surullista katsoa ja saatat olla joillekin roolimalli. Nim. ”Kynnet hyvin, kaikkki hyvin.”

        • Mari Valosaari kirjoitti:

          Hei Kati,

          Onpa ikävää että olet noin negatiivisella asenteella liikenteessä.

          En haukkunut terveydenhuollon hoitoa, päinvastoin kehuin sitä erinomaiseksi. Mikä oli vaikeaa oli hoitoon pääsy. Viisi päivystys ja kaksi terveysasemalla käyntiä tuotti vasta tulosta ja kipuni otettiin tosissaan. En minä leikkausta vaatinut, minulle tehtiin operaatiot kun otettiin tosissaan ja havaittiin että on aiheellista jotakin tehdä.

          Kortisoni valitettavasti on lääke joka ei poista itse tautia. Auttaa kyllä oireisiin niinkuin minullakin nyt on auttanut (kuten olen kertonut että sitä olen nyt syönyt). Syy miksi olen siitä kieltäytynyt on juuri se ettei siitä ole varsinaista apua itse sairauteen. On kuitenkin hyvä syödä kortisoni kuuri jos tilanne on se että oireet täytyy saada kuriin. Lihomiset tai muut kortisonin ulkoiset sivuvaikutukset eivät ole olleet millään muotoa syy kieltäytymiseen.

          Dieettini ei ole ollut mitenkään raskas, päinvastoin syön enemmän ja terveellisemmin aina kun olen dieetillä ja tällä viimeisimmällä dieetillä otimme nimenomaan huomioon sairauteni ja söin vain ruokia jotka eivät aiheuta paljoa oireita. Voi olla että kisa ja tuotelanseeraus stressi aiheutti kuntoni huonontumisen mutta ruokavaliollani en usko olleen dieetin aikana mitään tekemistä pahenemisen kanssa.

          Kiitos vaan huomiosta, tiedän että olen liian laiha tällä hetkellä. Jouduin makaamaan yli kuukauden kivuissa, ruoka ei maistunut ja menetin 6 kiloa. En todellakaan olisi halunnut noita kiloja menettää. Ja kyllä teen kaikkeni että kilot palaavat, sekään ei ole ihan vain että korjaanpa tuon asian.

          Ja vielä pakko sanoa että onko se sinulta jotenkin pois jos minua piristää se että käyn huoltamassa kauneuttani esimerkiksi kynsihuollossa.

          Toivottavasti sinun päiväsi, viikkosi, kesäsi on iloisempi etkä vaivaa enää itseäsi toisten ihmisten mollaamisella.

          Kaikkea hyvää sinulle!

  2. anonymous kirjoitti:

    Ikävää, ettei kortisoni ole auttanut. Itselläni on colitti myös, mutta kortisooni on aina hoitanut kaiken kuntoon! vaikka ikäviä sivuoireita siinä onkin tullut mukana ;( Kuihtuminen, yleensä korjaantuu myös kuurin aikana, mutta ruokahalu kasvaa niin suunnattomasti että on pakko olla syömässä koko ajan joten kiloja lisääntyy, vaikka kuinka terveelisesti söisikin. Minulla on tapana myös treenailla ja käydä muutaman kerran viikossa salilla. Kaikki pitää ottaa hyvin hitaasti ja rauhallisesti ettei akuutti tule päälle. Lihaksesi tulevat kyllä takaisin, ajan kanssa ja terveyttä ensisijaisesti ajatellen 🙂 stemppiä! ja voi hyvin 🙂

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Juu kortisoninin sivuvaikutus eli ruokahalunlisääntyminen on mun kohdalla vain tervetullutta =)
      Ikävää se tosin on sellaisille joille ei tarvitsi ylimääräistä syödä.

      Toivottavasti ei kumpikaan jouduta tulevaisuudessa syömään enempää kortisonia!

  3. H kirjoitti:

    Hei. taistelin samojen vaivojen kanssa ja kortisoni kuureja useita syönyt, turhaan ja ne ovat laittaneet hormonitasapainon sekaisin.. 🙁 ruoan imeytymiseen löytyi lääkärini toimesta vihdoin Creon – valmiste, jota saa apteekista käsikauppapuoleltakin. tämä ruoansulatus entsyymi on pelastanut elämäni!! olen nuori ja liikkuvainen ihminen ja nollasta aloitettava treenit myös. toivotan paljon tsemppiä sulle ja parempaa kevättä!

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Moi

      Täytyypä itsekin tutustua myös tuohon tuotteeseen.

      Mahtavaa että se on sinulla auttanut

  4. Tuija kirjoitti:

    Olen lukenut blogiasi jo pitkään ja ihaillut sun positiivista elämänasennetta:) nyt on pakko kommentoida sillä aihe on itselle niin läheinen sillä minullakin on todettu n. 3 vuotta sitten keskivaikea colitis. Olo oli aivan hirveä, olin niin heikkona etten jaksanut edes sängystä nousta ja hemoglobiininikin oli todella matalalla ja mikään ruoka ei imeytynyt. Tällä hetkellä on ollut yli puoli vuotta TÄYSIN oireeton, aivan kuin koko colitista ei ikinä olisi ollutkaan. Colitiksen kaikki oireet hävisivät kun aloin syömään vahvaa magnesium lisää. Kuullostaa ehkä epäuskottavalta, itsekkin epäilin mutta se ihan oikeasti auttoi. Tiesitkö että magnesiumin puute voi johtaa colitikseen? Katsoppa vaikka netistä magnesiumin puutteen oireet. Tämäkin on yksilöllistä mutta halusin kertoa sinulle mikä toimi mulle ihan älyttömän hyvin, koska tiedän itsekkin että tuossa pisteessä sitä tekee mitä tahansa jotta oireet helpottaisivat (olen itsekkin syönyt kolme kortisoni kuuria). Kannattaa ainakin kokeilla, ei sitä ikinä tiedä! Pikaista paranemista! <3

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Moi Tuija,

      kiitos kommentista. Tuo magnesium asia täytyy varmasti minunkin ottaa huomioon.

      On upeeta kuulla teidän tarinoita jotka olette päässeet oireettomaan tilaan!

      Tämä sairaus on tosiaan aika hankala kun on niin yksilöllinen jokaisella. Jokaisen täytyy vaan etsiä itselleen sopia hoito eli elämäntapa =)

  5. Nina kirjoitti:

    Hei Mari! Näin kohtalotoverina sinulle kirjoitan… Sairastuin itse 11 vuotta sitten akuutisti colitis ulcerosaan esikoiseni ollessa 6 kk. Ei mitään ennakoivaa oirehdintaa, mutta tilanne johti parin kotikipuilu-päivän jälkeen sairaalahoitoon. Siellä olin niin kipeä, tiedät kyllä mitä se tarkoittaa saman kokeneena… 1,5 viikkoa oltuani sairaalassa diagnoosi vihdoin selvisi ja aloitettiin kortisoni niin suonensisäisesti kuin tabletteina. Ja kortisoni-tablettihoito jatkui kotona vielä jonkin kuukauden ja sillä saatiin tilanne hyvin rauhoittumaan ajan kanssa. Käytin Asacol-estolääkitystä ja kerran toisen lapseni synnyttyä colitis-oireet alkoivat uudestaan. Aloitin tuolloin välittömästi kortisoni-kuurin, joka taas rauhoitti tilanteen ja vieläpä hyvin nopeasti. Joten omalla kohdallani kortisoni on ollut suoraan sanottuna pelastus. Nyt olen ollut oireeton ja ilman estolääkkeitäkin yli kuusi vuotta. Ihmettelen että molemmat kerrat (sekä sairauden puhkeaminen että oireilu) ovat olleet lapsien syntymien jälkeen. Taudinkuva vaihtelee toki yksilöllisesti, mutta minulla on tilanne näin hyvä (kopkop)… Toivotaan että vointisi paranee ja pystyt elämään mahdollisimman täysipainoista elämää tästä ikävästä sairaudesta huolimatta. Tsemppiä sinulle 🙂

    T. Nina

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Moi Nina

      Samoin minullekin sairaus puhkesi raskauden aikana. Ja tietämättömyys taudista selkeästi aiheutti sen että oireet on ollu päällä lähes koko ajan tämän reilun kahden vuoden ajan.

      Tosi kiva kuulla että sinä olet saanut elää pääasiassa oireettomana taudin kans. Toivon sydämeni pohjasta että sun oireettomuus jatkuu!

      Kiitos, jospa minäkin pian löydän sen kultaisen oireettoman elämän..

  6. Masi kirjoitti:

    Toivottavasti paraneminen etenee. Kuulostaa kurjalta taudilta.

    Kuinkas kisat meni?

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Kiitos Masi kyllä täällä parannutaan hyvää vauhtia =)

      Niin joo kisoista on jäänyt kirjoittamatta.. Pitäis varmaan pieni muistelma kirjoitella niistä. Kisat meni paremmin kuin hyvin kun voitto tuli kaikesta mahdollisesta =) Voitin ensin oman sarjani ja sen jälkeen vielä over all tittelin. Kisojen jälkeen olin jotenkin ihan loppu enkä jaksanut kirjoittaa, sitten olikin vuorossa parin viikon loma Brasiliassa ja sen jälkeen olenkin ollut kipeänä ja siksi kirjoitus on jäänyt.. Mutta kyllä mä tässä jokupäivä vielä kirjoitan ja muistelen miten kisat meni =)

  7. katri kirjoitti:

    Tsemppiä toipumiseen! Itse laihduin 10kg kolmessa kuukaudessa ennen diagnoosia, puoli vuotta meni, ennen kuin jaksoin kunnolla edes lähikauppaan kävellä, mutta puolitoista vuotta diagnoosista lähdin yksin fillarireissulle, 4 päivässä poljin 470 km 🙂 päätin, että tämä sairaus (Crohn) ei minua estä tekemästä asioista. Olen sitä mieltä, että hyvä yleiskunto auttaa tässäkin jaksamaan, helpompi taas pohjalta ponnistaa ylöspäin! 🙂

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Kiitos Katri!

      Se on juurikin näin että sen ei saa antaa lannistaa tai estää. Sen kanssa täytyy vaan oppia elämään. Ja toivottavasti oireettomana kun sekin on mahdollista.

  8. rita kirjoitti:

    Hei olen katsonut fitnespäiväkirjoja ja piti kysyä minkä ikäinen tyttösi on niissä? Hän o n niin suloinen!!! 🙂 kaikkea hyvää teille vaikutat tosi positiiviselta ihmiseltä

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Moi Rita

      Mila on kuvausten alussa 1v3kk ja kun kuvaukset loppuivat niin hän oli 1v7kk =)

      Kiitos, kaikkea hyvää myös sinulle!

  9. Katja Koukkula kirjoitti:

    Moi! MARI… Itse olen kovasti sairastellut myös koko vuoden ja kun päätän aloittaa salitouhut, niin sairastun heti miltein. Tosin ikääkin on jo reippaasti, mutta olen ikäni urheillut ja tällainen on vain niin kuluttavaa. Onneksi on kuitenkin positiivinen elämän asenne ja rakastava perhe… Nyt nukkumaan ja aamulla pienelle lenkille…hiljaa hyvä tulee… Tsemppiä Mari, olet mahtava persoona ja onkin ollut mukava seurata treenamistasi telkkarista…Hyvää Kevättä koko perheelle.

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Moi Katja

      Toivottavasti pian paranet ja pääset kuntoilun pariin.

      Kiitos ja samoin hyvää kevättä

  10. Maiju kirjoitti:

    Kovasti tsemppiä sinulle!! Ja kiitos että olet kertonut tilastasi vaikka juurikin vaiva on todella ”henkilökohtainen” eikä siitä puhuminen ole varmasti helppoa. Näin tietoisuus asioista myös lisääntyy ja ymmärrys myös. Olet aika mimmi!!

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Hei Maiju,

      itsekään en olisi tiennyt taudin kuvasta tai osannut hakea apua jollen ensin olisi ystävilleni ollut avoin vaivastani. Yllättän paljon löytyi kohtalotovereita ihan lähipiiristä kun alkoi itse puhumaan.

  11. Emilia kirjoitti:

    Moikka Mari!

    Tsemppiä paranemiseen! On varmasti kurja olo ja turhauttaa aloittaa treenaaminen nollasta. En aiemmin ookkaan sua seurannut, vaan fitnesspäiväkirjojen kautta alkanut lukemaan sun blogia ja seuraamaan instassa. Oon saanut sun kautta hurjasti treenimotivaatiota, monta vuotta oon vaan sohvalla maannut ja syönyt mitä sattuu, mutta nyt on kunnon motivaatio päällä! Ruokavaliokin on muuttumassa. Susta huokuu aina niin positiivinen asenne elämään ja iloisuus. Se on auttanut mua paljon! Usko pois. Toivon sulle ja ihanalle perheellesi kaikkea hyvää ja ihanaa kesän odotusta! 🙂

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Moi Emilia.

      Kieltämättä turhauttavalta tuntuu, mutta terveys päätti että näin on nyt tehtävä. Ja täältä noustaan kyllä vielä =)

      Mukava kuulla että tekemiseni motivoi liikkumaan tms, se onkin juuri syy miksi kuulumisiani ym jaan.

      Kiitos! Kaikkea hyvää myös sinulle!

  12. kati kirjoitti:

    Muistahan tämä ennen kuin mainostat luontaistuotteita: http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/maksa-karsii-liioista-laakkeista/#.VUyxZfmqpHx

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Muistetaan.

      Onneksi sieltä löytyi kohta: ”Liiton mukaan luontaistuotteen aiheuttaman maksavaurion syynä on usein sen sisältämä lääkekasvi. Suomessa kaikkien maksaa vaurioittavien kasvien myynti luontaistuotteena on kielletty. Ulkomaisten luontaistuotteiden sisällöstä ei ole aina varmaa tietoa, minkä vuoksi niitä kannattaa välttää.”

      Ja minä käytän vain Suomessa myytäviä luontaistuotteita

      • Kati kirjoitti:

        Siinä on vain se ongelma, että myös Suomessa myytävistä on aiheutunut yllättäviä maksavaurioita… Lääketieteessä tämä on tiedossa,mutta nämä höpöhöpöluontaistuotefirmat nostavat niin suuren metelin, että kukaan ei uskalla nousta julkisesti heitä vastaan. Mutta pointti siis se että maksavaurion voi aiheuttaa lähes mikä tahansa luontaistuote, ei niitä ole kunnolla tutkittu. Sairaalassakin makaa joka hetki potilaita, joilla maksavaurion syyksi on osottautunut luontaistuote, myös ”suomalainen”. Mutta tätä on tietenkin maallikkojen hankala ymmärtää. Maksa kuormittuu ylimääräisistä myrkyistä eli se on ihan täyttä p:tä että tekisivät jotain hyvää elimistölle. Erityisesti jos on jotain sairauksia tai aliravittu, niin maksavaurion riski on huomattavan suuri.

  13. Anni kirjoitti:

    Tsemppiä Mari hurjasti, toivottavasti taistelu alkaa pian helpottamaan ja pääset ”normaaliin” elämänrytmiin kiinni! Mulla on itselläkin ollut tosi raskas kevät takana (ihan eri syistä tosin), mutta kuntoilu jäänyt mullakin melkein nolliin joten lähden mielelläni mukaan kun sinäkin pääset jalkeille! 🙂

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Kiitos Anni, juu nyt on helpottanut ja ensimmäinen ”treeni” takana. Tervetuloa mukaan nyt tuo hurja ensimmäinen askel on julkaistu. Tsemppiä sinulle myös!

  14. Maarit-Johanna kirjoitti:

    Näytät hirveän laihalta ihan kun olisit joku anorektiiko nyt tarvitset lihasta ja läskiä muitten ympärille. Semmpiä 😀

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Hei Maarit-Johanna.
      On totta että olen liian laihassa kunnossa tällähetkellä. Laihtuminen johtui sairastelusta.

      Mutta pakko nyt sanoa että ei ole kovin kohteliasta sanoa toisia anorektikon näköiseksi. Olisi riittänyt tuo ”laihalta”.
      et varmastikaan pahaa tarkoittanut..
      kiitos kuitenkin tsempistä.

  15. Tiina kirjoitti:

    Moikka! Olisin vain kysynyt tuosta sinun ruokavaliosta, että millainen sinulla on nyt käytössä? Itsellä on myös suolistosairaus ja siitä syystä kyselen, että onko mitään vinkkejä antaa ruokavalion suhteen tai mitkä ruokaaineet sinulle sopii? Tsemppiä jatkoon!

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Moi Tiina,

      Voisin jossain vaiheessa joo jotain laittaa. Itsekin tosin edelleen hieman testailen mikä sopii mikä ei. Oisin varmaan fiksumpi kertomaan vähän myöhemmin.

  16. Maaria kirjoitti:

    Sama tauti minullakin ollut jo 11 vuotta, mutta onnekseni tauti pysynyt pääasiassa remissiossa. Välillä jopa unohdan taudin kokonaan. Eli toivoa on <3

    Olen jäänyt koukkuun Fitnesspäiväkirjoihin ja mieltäni ilahduttaa kun jumppaat lapsen kanssa tai hänen kuitenkin ollessa kotona. Noin voi todellakin tehdä 🙂 Lapsi ei ole syy olla harrastamatta liikuntaa. Minulla on samanniminen esikoistyttö kuin sinun tyttösi, hän on vain jo täysi-ikäinen.

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      On mukava kuulla että niin moni elää sairauden kanssa oireettomana. Toivottavasti pian minäkin, nyt on kyllä ihan rauhallinen vaihe käynnissä.

      Terveisiä tytär kaimalle =)

  17. Linda kirjoitti:

    Moikka Mari,

    sairastan samaa sairautta kuin sinä, sain diagnoosin viime syksynä. Nyt on kolmas kortisonikuuri meneillään, tuntuu että kortisoni on ainut keino mikä pitää oireet kurissa, ja aina kun koettaa olla ilman, on olo todella kipeä. Haluaisin kovasti päästä oireettomaan vaiheeseen, jossa voisi elää mahdollisimman vähillä lääkkeillä.Oletko huomannut että jokin tietty ruokavalio auttaisi sinun tapauksessasi?

    Ihanaa kesän alkua ja voimia toipumiseen!

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Moi Linda,

      voi kuinka kurjaa. Kortisoni ei ole koskaan ihmiselle hyväksi. Mutta niinkuin sanoit välillä ainoa mikä auttaa. Mulla kortisoni auttoi kans (nyt loppuu just ensimmäinen kuuri) ja nyt toivon ettei tarvitsisi sitä enää koskaan syödä. Lääkärit väittää että ruokavaliolla ei olisi merkitystä, mutta minä olen erimieltä. Ihan tarkkoja ohjeita en osaa vielä antaa kun tarkkailen itsekin nyt mikä mulle auttaa. Mutta kyllä ohjeistaisin ainakin maidottomaan ruokavalioon ja myös kotimaiset viljat jos ei täysin pois niin ainakin minimiin. Jos haluat ammattilaisen apua sun tapaukseen ruokavaliossa niin ota yhteys Sarita Honkaharjuun 0400395112 http://www.elinvoimaa.fi Hän auttaa minuakin löytämään parhaan hoidon juuri minulle.

      • Hoitaja kirjoitti:

        Minä kyllä tunnen montakin lääkäriä jotka ovat sitä mieltä, että ruokavaliolla on suuri merkitys vatsavaivojen hoidossa. Sensijaan sitä ei voida suoraan kertoa, millainen ruokavalio kellekin sopii, se pitää itse löytää. Yksikään luonnontuote tai ruokavalio ei todistetusti helpota akuuttia pahenemisvaihetta,tulehdustilaa, siihen on lääkkeet kuten kortisoni. Niiden tarkoitus on katkaista siis se akuutti tila eli niin kutsuttu pahenemisvaihe, niinkuin varmaan tiesitkin kun kovasti niitä kritisoit. Vatsavaivaisille ei sovi sama ruokavalio TIETENKÄÄN, kuin ”metsiemme miehille”, jotka voivat syödä kaikkia oravasta pienempää ilman ongelmia, eikä länsimainen lääketiede näin myöskään väitä.

        Luontaistuotteista ei sensijaan ole mitään näyttöön perustuvaa tutkittua tietoa, mikä ei esimerkiksi olisi kyseistä tuotetta valmistavan firman rahoittamaa (sidonnaisuudet, you know). Luontaistuotteiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole näyttöä, ei pystytä sanomaan mitä niiden käyttö aiheuttaa esim suurilla annoksilla pitkässä juoksussa. Jos joku väittää ettei mistään haineväjauhon syömisestä olisi haittaa pitkällä aikavälillä, voi häntä kutsua suoraan puoskariksi. Sama koskee myös suomalaisten ”luontaistuotteiden” antia. Varma voi olla ainoastaan itse kerätyistä marjoista- joskaan nekään eivät paranna.

        Voimia taudin kanssa, toivottavasti sopiva JÄRKEVÄ ruokavalio löytyy pian 🙂

        • Mari Valosaari kirjoitti:

          totta.

          etsiskelen tosiaan juuri itselleni sopivaa ruokavaliota.

  18. Suvi kirjoitti:

    Hei Mari!

    Tulin lukemaan blogiasi nyt Fitnesspäiväkirjojen vikan jakson katsottuani. Ensinnäkin tsemppiä ja voimia aivan valtavasti vakavasta sairaudesta toipumiseen.

    Toiseksi: kyllä se siitä. En ole toki kilpaurheilija, mutta olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa, kun viime syksynä sairastuin kilpirauhasen liikatoimintaan, ja jouduin jättämään aktiivisen liikuntaharrastuksen kokonaan tauolle joksikin aikaa. Kyseessä on myöskin krooninem sairaus joka aktiivivaiheessa alentaa rasituksen sietoa, joskaan ei minua ihan petiin vienyt, kun onneksi sain apua ajoissa. Nyt kuitenkin teen jo treeneissä paljon parempia tuloksia kuin viime kesänä. Haluan vaan sanoa, että luota siihen että lääkitys/hoito auttaa ja olo paranee, ja pääset vielä treenaamaan kunnolla, koska se päivä koittaa ihan varmasti!

    Ja tosi kiva kun teet tuota kevyesti kuntoon -juttusarjaa; vaikka mulle aihe ei ole nyt ajankohtainen, se varmasti auttaa monia muita samassa tilanteessa olevia.

    – Suvi / http://www.lily.fi/blogit/sisunainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *