Hae
Mari Valosaari

Tyttö vai poika? Onko kokemuksia samasta tilanteesta?

Nyt torstaina olisi luvassa rakenneultra jossa yleensä näkee onko tuleva lapsi tyttö vai poika.

Kun odotin Milaa oli aivan ehdottoman pakko saada tietää kumpi sieltä on tulossa. Olisin tehnyt melkein mitä vain jotta sain tietää sukupuolen. Sukupuoli selvisikin juuri tuossa rakenneultrassa. Ultraaja sanoi että ”pimppaloora näyttää olevan” eli tyttö tulossa..

Tällä kertaa en halua tietää. Ja tämä tunne tuli hyvin vahvana samalla kun katsoin positiivista raskaustestiä. Jostain syystä haluan säilyttää jännityksen synnytykseen saakka ja kysyä/katsoa sitten syntymän jälkeen kumpi hän on.

En osaa sanoa mistä moinen tulee mutta se on hyvin vahva tunne enkä usko että se muuttuu matkan varrella.

Jontte puolestaan haluaa tietää! Ja tästä olisikin kiva kuulla jos jollain muulla olisi kokemusta siitä että toinen vanhemmista ei tiedä sukupuolta ja toinen tietää? Miten ne on menneet? Onko käynyt lipsahduksia? Onko tullut konflikteja kun toinen tietää ja toinen ei?

Mua hieman pelottaa jos Jontte oikeesti meinaa ottaa selvää.. Olisi kiva jos hänkään ei tietäisi niin ei ainakaan lipsauta mulle. Ja jos hän tietää niin hän ei missään tapauksessa saa kertoa KENELLEKKÄÄN ettei joku muu lipsauta.

Antakaa myös vinkkiä Jontelle kannattaako hänen ottaa selvää kun minäkään en aio ottaa??

Kiitos paljon jo etukäteen!

image

Tällä hetkellä menossa on raskausviikko 19. Sikiö on n 25cm pitkä ja painaa n 300g. Lähes joka ilta ja aamu tuntuu potkuja kun makailen rauhassa, mutta päivällä kun touhuaa ei liikkeitä tunnu ja vauvahan nukkuukin suurimman osan päivästä. Raskaus on nyt puolessa välissä.. Onpas aika mennyt nopeasti..

image

Tänään sanotaan kiitos ja hei Brasilialle sekä rakkaille ystäville Ninalle ja Jasminille ja matka kotisuomeen alkaa. Onneksi nyt pitkä lento tapahtuu yöaikaan niin oletettavasti menee hieman nopeammin kuin tullessa.

Ihanaa oli olla reissussa mutta on kyllä kiva palata kotiinkin Jonten ja heppojen luo <3

Kuten kuvistä näkyy hauskaa on ollut =)

image image image image image

-Mari-

Kuinka selvitä pitkästä lennosta lapsen kanssa

Lataa itsesi varahermoilla ja varahermojen vara-akulla!

Siinäpä se! Matkalla ei kannata hermostua vaikka lapsi tekisi mitä. On todella turhauttavaa istua koneessa 11 tuntia yksin tai kaverin kanssa niin voimme vain kuvitella kuinka tylsää se on pienelle lapselle joka on tottunut touhuamaan päivät pitkät. Joten tekemistä ja ymmärrystä mukaan.

Milalle mä otin mukaan

-ipadin

-muutamia kyniä

-paperivihkon

-pari matkakokoista kirjaa

iPadille mä olin ladannut parin lempielokuvan lisäksi pelejä lapsille, yksi niistä oli palapeli, toinen piirustuspeli, kolmas joulupukin koristelupeli ja yksi muistipeli. Pelit oli Milalle uusia niin ei ollut ainakaan ehtinyt kyllästyä niihin.

Mukana oli myös syötävää

-kuivattuja hedelmiä

-banaania

-välipalapatukka

-jaksamisleipää

-suklaariisikakkuja

Oli hyvä olla vähän snäksejä mukana. Koneessa saa kyllä syötävää mutta kun tuli tylsä hetki voitiin vähän napostella ja taas meni hieman aikaa eteenpäin. Kuivatut hedelmät jäi paluulennolle ja välipalapatukka oli jotain jota en yleensä Milalle anna, se oli gluteeniton suklainen myslipatukka, eikä suklaariisikakkujakaan Mila yleensä syö mutta oli varmaan kiva saada hieman herkumpaa lennolla =)

Tärkein matkalle mukaan lapselle on

-TYYNY

Tyyny oli hyvä koska koneen penkki on kuitenkin lapselle hieman iso ja nukkuma-asento olisi ollut hyvinkin haastava ilman tyynyä.

Ja vieläpä mukaan otettava ei kannata olla ihan kaikista pehmein tyyny, sellainen joka menee ihan lyttyyn, vaan kohtuu muhkea mutta kuitenkin sellainen että sen saa helposti esim narulla repun ulkopuolelle kiinni. Mun viritys vilahtaa (tosin aika huonosti) videon toiseksi viimeisessä kuvassa kuvan vasemmassa yläreunassa. Ja tämä koska reputhan on tietenkin täynnä kun mukana on myös

-vaihtovaatteet

-vaippoja

-villasukat

-kuulokkeet

-äidin tavarat

Kuvailin hieman meidän matkaa myös videon merkeissä. Perillä olin ilmeisesti jo niin väsynyt että en tajunnut kuvata videota, mutta pari kuvaa sentään. Pakko muuten mainita vielä että Brasilian päässä oli hienoa kun järkyttävän pitkän passintarkastusjonon päästä nainen tuli kysymään olenko raskaana ja koska olin pääsimme Milan kanssa sivukautta todella nopeasti tuon läpi. Laukkuja sai kyllä odottaa sitäkin pidempään.. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Suosisin kuitenkin mieluummin lapsen kanssa yölentoja ja onneksi sellainen on luvassa paluumatkalle.

Tässä video