Hae
Mari Valosaari

Raskausviikko 16 ja pelko metatyön lisääntymisestä

Viikot vain vierähtelee. Nyt sentään muistin ottaa kuvan tästä viikosta ja ehdinpäs tänne blogiinkin tämän kirjoituksen tehdä.

Töitä on ollut ihan kivasti ja ne jatkuu edelleen, tänään kysyttiin keikalle jo ensi vuoden toukokuulle mutta sille sanoin ei. Se oli vain 3 viikkoa lasketunajan jälkeen niin ehkä hieman turhan aikaisin. Kesäkuun lopulla ensimmäinen juontokeikka on buukattu ja siitä aloitan rauhallisesti paluun juontokeikoille.

On tosi ihanaa että toinen lapsi on tulossa, mutta samaan aikaan se on myös tosi pelottavaa. Nyt on puhuttu paljon metatyöstä jota äidit tekevät tyyliin 24/7. Ja onhan se oikeesti hirveetä, jatkuvasti täytyy ajatella jotain, jos ei vaatteiden tarvetta tai kuljettamista niin sitten sitä mitä ruokaa tänään syödään, onko kaapissa tarpeita vai pitääkö käydä kaupassa, ja ostetaanko kaupasta kuinka monelle päivälle ruokaa?… Käynkö minä kaupassa vai lähetänkö miehelle viestillä listan mitä tuoda?

Paljon on kysymyksiä jo nyt vaikka on vain yksi lapsi, entä sitten kun niitä on kaksi? Ja miten pärjää ne äidit joilla lapsia on vaikka kuusi? Mutta itseäni lohdutan sillä että tosiaan on niitä joilla lapsia on useampia ja kyllä hekin näyttää pärjäävän. Ihan varmasti se on rankkaa, mutta täytyy sen olla hienoakin kun vaikka kolmannenkin lapsen jälkeen vielä lapsen tekoa on jatkettu. Mä tosin veikkaan että meidän lapsiluku on täynnä kun uusi tulokas syntyy, mutta eihän sitäkään voi koskaan tietää miten se mieli muuttuu…

No odotellaan tämä ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan =)

Nyt viikolla 16 sikiö on suurin piirtein 18cm pitkä ja painaa 150g. Maha tuntuu ihan todella isolta, vaikka kyllähän tuo sikiökin alkaa jo jonkun kokoinen olla. Kovasti siellä tyyppi elää omaa elämäänsä, mutta liikkeitä ei ole vielä tuntunut. Välillä iltaisin oon keskittynyt ja kokeillut josko sieltä jotain tuntuis, mutta ei vielä =)

Niitä potkuja kyllä kerkee sitten tuntemaan kyllästymiseenkin saakka. Vaikka Milan aikana en tainnut kyllä niihin kyllästyä, jokainen potku oli siisti fiilis. Nyt ympärillä on parikin äitiä jotka odottavat toista lastaan ja ovat aika kyllästyneitä potkuihin ja ylipäätään vatsaan joka on kokoajan tiellä. Saa nähdä mikä on oma fiilis muutamien kuukausien kuluttua =) Tsemppiä kaikille loppuraskautta nyt viettäville, koittakaa jaksaa!!

Terkkuja Milalta, hän puki ensin omaan ja sitten minun päähäni nuken mekon =)

image

Ja tältä se masu näyttää nyt

image

Ja tältä näytti meidän sunnuntaiaamu. Jontte sanoo aina että mitään lahjoja ei tarvitse ostaa, mutta aina jotain ostan. Mutta oon pyrkinyt käytännöllisiin juttuihin koska niitä hän arvostaa. Lahjaksi tulikin takkasarja joka meiltä puuttui, sekä pieni magneetti jossa oli Milan kuva.

image

-Mari-

0 kommenttia

  1. 2x kirjoitti:

    Meidän pienempi syntyi tänä vuonna. Pelkäsin kauheesti raskausaikana et unohdan vauvan kauppaan, en ehdi käydä vessassa enkä voi revetä kahteen paikkaan yhtä aikaa 😀 En oo vielä kymmenen kuukauden aikana unohtanu ketään kauppaan! Oon päässy vessaankin ja välillä on vastattu molempien tarpeisiin yhtä aikaa! 😀 Ei kaksi mee siinä missä yksi, mutta äkkiä se rytmi tulee että molemmille ruokaa, kuka puetaan ensin ja yrittää tähdätä päikkärit samaan aikaan jne.. 😀 Organisoimistaidosta on hurjasti hyötyä!

    • Mari kirjoitti:

      Lohduttavaa kuulla! Toivottavasti hyvä organisointitaito on kohdillaan sitten. Mä tosin pelkäsin jo ensimmäisen kohdalla että unohtelen häntä paikkoihin, mutta toistaiseksi oon muistanu pitää matkassa hahahaha

  2. Jenni kirjoitti:

    Meillä on kuopus on puolitoista ja nyt alkaa helpottaa. Ikäero on 2,5v ja ylivoimaisesti vaikeinta oli saada esikoinen sopeutettua esim. odottamaan. On hankala tulkita mikä uudella tyypillä on hätänä kun esikoinen raivoaa vieressä. Tsempit!

    • Mari kirjoitti:

      Onneksi teillä jo helpottaa! Kiitos ja tsemppiä myös jatkoon teillekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *