Hae
Mari Valosaari

Rikkaana tekisin lisää lapsia ja kasvattaisin väkilukua

väkiluku

Kuva: Tea J Photography
Siltä ajalta kun lopetin imettämisen, heinäkasan päällä tuli useat kerrat imetettyä kun hevoshommat oli kuitenkin tehtävä

Väkiluku talkoisiin vain rikkaana

Suomen väkiluku uhkaa vähentyä ja minä olen ilmoittanut olevani tekemättä mitään asia suhteen. Voishan sitä ajatella että eipä minun tilanteeni paljoa muuta, mutta jos kaikki muutkin ajattelee niin, ollaankin jo isommissa luvuissa kiinni. Ihan niin kuin meidän kaikkien pienten hyttysten pitäis ajatella luonnon tulevaisuutta, Suomenkin ollessa hyttysen paska isossa maailmassa.

Mutta valitettavasti lastentekoon en enää halua lähteä. Ja myönnän että se johtuu isolta osalta ihan vaan puhtaasti rahan puutteesta. Jos mulla olis niin paljon rahaa että voisin sit oikeesti keskittyä lapsen hoitoon ja voisin delegoida muut asiat muille ihmisille jäämättä täysin ilman rahaa itse voisin kuvitella tekeväni lisää lapsia. Väsymys ja taloudellinen paine on aiheuttanut mulle sen että en halua tehdä enää enempää lapsia.

Vaikka ei olla edes köyhiä

Ja ei me ei olla edes lähelläkään köyhyysrajaa. Paljoa meillä ei rahaa ole, mutta tullaan toimeen. Mutta sen verran vähissä kuitenkin rahat on silloin kun on pienen lapsen kanssa kotona että ei kiitos. Ja tietty mulla tilanne myös hieman eri kun on iso talo ja hevoset lisäksi hoidettavana. Ne vie yllättävän paljon aikaa päivästä. Jos olisinkin rikas niin palkkaisin pariksi vuodeksi talonmiehen, kodinhoitajan ja tallityöntekijän. Itselleni en tuota rahaa kaipaisi, vaan niille ketkä tulisivat mun ja vähän Jontenkin työt tekemään jotta saisin hoitaa lapsen rauhassa siihen saakka kun alkaa olla hieman omatoiminen.

Toisaalta voisin myös asua pienessä kerrostaloasunnossa ilman pihatöitä tai hevosia jolloin ajan ja rahan paine ei EHKÄ olisi niin suuri. Mutta taas ei, mieluummin elän täällä maalla hevosten kanssa. Hevoset on mun vauvoja nyt.

Mä en usko että oon yksin tän ajatuksen kanssa. Tiiän että tää on aika radikaali lähestymistapa tähän asiaan eikä ole ihan täysi todellisuus, mutta oon varma että moni muukin miettii lastentekoa ja väkiluvun kasvattamista osittain myös taloudellisen tilanteensa kannalta. Eikä kukaan kyllä ehkä mieti että teenpä lapsia että kasvatan väkilukua, rakkaudesta ne lapset kai yleensä tehdään. =) mutta pointti tuli kai selväksi. Ja itse en kyllä ajatellut näin ennen kuin kaksi lasta olin saanut, kiitos näistä lapsista sille kenelle se kuuluu. Olen ikuisesti heistä kiitollinen, mutta enempää en jaksaisi ilman isoa lisäapua.

Ilmeisesti kaavaillaan jotain muutosta vanhempainrahaan, mutta en jotenkin jaksa uskoa että se kannustaa tarpeeksi lasten tekoon. Toivottavasti olis ja se kannustais muita tekemään lisää lapsia. Omalla kohdalla tarve olisi sen verran suurempi että itse pitää rahat haalia jos jossain kohtaa mieliikin lisää lapsia tehdä.

-Mari

7 kommenttia

  1. Nimetön kirjoitti:

    Pärjäsin hyvin kolmen lapseni varhaisvuodet kotona vähin rahoin, sillä tahtotila hoitaa heitä kotona oli niin kova. Rahan puute oli krooninen, mutta yleisköyhäilyyn tottui kuin opiskelijaelämässä konsanaan. Valoa tuntui kuitenkin olevan tunnelin päässä
    – sitten joskus taas, kun pääsen töihin ja saan palkkaa.

    Ja pääsinhän minä, muutamaksi vuodeksi. Silloin kaikkea, ihan kaikkea, ei tarvinnut laskea. Saattoi ostaa lapsille vaikka nipun sukkia ihan vaan hetken mielijohteesta rikki menneiden tilalle. Mihinkään ulkomaan matkoihin rahat eivät riittäneet, mutta ruokaan ja vaatteisiin, saivat lapset harrastaakin, mitä tahtoivat.

    Sitten sairastuin. Pitkä sairastaminen vei työkunnon ja työtulot. Putosin takaisin siihen tulokuoppaan, jossa kaikki on laskettava viimeisen päälle, hankinnat osattava ajoittaa niin, ettei kaikki kustannukset kasaannu samalle viikolle. Harrastuksista tingittävä, samoin ruoka-, vaate- ja viihdemenoista. Ei ole enää rahaa käydä hampurilaisella tai ostaa itselleen uutta talvitakkia.

    Nyt olisi taloudellisesti helpompaa, jos jälkikasvua olisi vähemmän. Onneksi näistä vaikeuksista ei voinut tietää etukäteen.
    Tällä kertaa valoa ri näy tunnelin päässä. Kukaan ei osaa ennustaa, palaudunko koskaan työkuntoiseksi.
    Milloin on luovutettava, ja myytävä koti ja auto? Otettava lapset pois viimeisistä harrastuksista? Ostettava talvitakki tai kengät luotolle, vaikkei se finsua olekaan?
    Sellaisista henkilökohtaisista haaveista, kuin vaikka koiran hankinnasta, olen jo ymmärtänyt luopua. Sillä välillä rahan on vain saatava ratkaista.

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Mulla tuli itku <3 Mä niin toivon että valo löytää jälleen teidän perheen <3 oottehan ottaneet yhteyttä esim Hope järjestöön joka tukee vähävaraisia perheitä mm lasten harrastuksissa. Toivon teille oikeesti sydämeni pohjasta kaikkea hyvää <3

  2. Vauvakuumeilija kirjoitti:

    Samalla kannalla ollaan, olen 25 vuotias ja vauvakuume on kova puolisollani ja itselläni. Mutta 300€ hoitovapaan raha ei houkuta, eikä vaan yksinkertaisesti ole varaa, maksa siitä autoa ja asuntolainaa..kun pelkkä auton lyhennys on 300. ja jonka aikana ei kerry eläkettäkään. Ja minä en laittaisi alle 2 vuotiasta tarhaan. Jos tähän saadaan joskus muutos niin täällä olisi yksi kuka voisi nostaa suomen väkilukua parilla lapsella..mutta heikolta näyttää, ja ehkä hankin vain kymmenen koiraa ?

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Varoitus, 10 koiraa maksaa yhtäkkiä saman minkä lapset veis =) mutta asiaa puhut. toi on oikeesti varmasti syy monella miksi ei tehdä lapsia, varsinkaan nuorena. Ehkä ajellaan että tehdään ensin enemmän rahaa ja sitten vasta lapset. Ja fakta on että harvoin sitä rahaa saa oikeasti jemmaan säästettyä niin että olisi sitten lasten varalle hyvä määrä kasassa.

  3. Mama kirjoitti:

    Samasta syystä ei lisää lapsia tähänkään talouteen tule. Meillä on kaksi ihanaa tyttöä, kolmas on vain haave. Koska rahallisesti olisi liian kallista. Tarkoittaisi isomman asunnon ostoa, isompaa autoa, suurempaa kulutusta ja pienellä rahalla kituuttamista lapsen kanssa kotona. Tällä hetkellä nautin siitä että meillä on rahaa matkustaa, lapsilla varaa harrastaa, kaupasta voi ostaa sitä ruokaa mitä haluaa, voidaan käydä ulkona syömässä, ostaa vaatteita, harrastaa itse ja huolehtia omasta hyvinvoinnista sekä sisäisesti että ulkoisesti. Sekä säästää tulevaisuutta varten.

    Kolmannen lapsen hankinta tarkoittaisi sitä että palkkojen pitäisi nousta, koska pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat ovat korkeat. Perhevapaiden tuet olla paremmat. Mutta näillä palkoilla ja tuilla se ei ole mahdollista. En halua kituuttaa kuukaudesta toiseen ja laskea mihin rahat riittää. Vaan tahdon nauttia elämästä ilman jatkuvia raha huolia.

  4. Karoliina kirjoitti:

    Komppaan täysin! Nuorimmaiseni täyttää vuodenvaihteessa vuoden ja pakko laittaa hänet päiväkotiin ja mentävä töihin. Hieman sydäntä riipaisee. Ajatuksissani ”hyvä äiti” hoitaa lasta sen kolme vuotta kotona. Mutta kotihoidontuki ei vaan riitä normaaliin elämiseen.

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Ei, pakko se vaan on töitä tehdä, ja ikävä kyllä jossain kohtaa tulee monille eteen että ei viitsi jäädä kotiin edes siksi vuodeksi joten jättää lapsen teon vähempään lukumäärään. Tai pahimmassa tapauksessa nollaan. Lapsia suosittelen kyllä ehdottomasti edes yhden kaikille. On ne niin ihania <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *