Hae
Mari Valosaari

Äitienpäiväkahvilta kevätjuhlaan

Just oli äitienpäiväkahvit ja nyt jo kevätjuhla

En voi käsittää taaskaan mihin tämä aika niinku menee. Päivät ja viikot vaan soljuu eteenpäin. Ihan just juotiin päiväkodin pihalla äitienpäivä kahveja ja tänään onkin jo kevätjuhla. Kesäkuussa Mila vielä on muutamia päiviä Touhulan temppuilijat ryhmässä ja elokuussa siirtyykin sitten isompien ryhmään. Tuo isompien ryhmä oli muistaakseni nimeltä tuulispäät.. ehkä.. (hyvä äiti pisteet katoaa jälleen) Ja Mio poika aloittaa sitten elämänsä päiväkotilaisena. Nyt tuntuu että sinne on pitkä aika, mutta veikkaan että elokuun 5. Päivä tajuan APUAAA HUOMENNA MUN VAUVAKIN MENEE PÄIVÄKOTIIN!

Mun oli siis tarkoitus fiilistellä tuota kahvitteluhetkeä täällä blogissa jo silloin kun se tapahtui mutta hupsista keikkaa kun se vaan venähti ja venähti.

Touhula on ihana päiväkoti siinäkin mielessä että siellä järjestetään noin kerran kuussa kahtihetki vanhemmille. Tämmöistä meininkiä oli tuolla kahvittelulla, mulla oli mukana Milan lisäksi Mio, mun ystävä ja hänen Alexa tytär.

kaverukset

Mila, Alexa ja Mio

vaahtokarkki

Vaahtokarkki ”varkaissa”

vaahtokarkit teki kauppansa lapsille

päiväkoti

Jäbä kuului heti jengiin ja meni muiden poikien kanssa portaille istumaan

Jäbä laski aika monta kertaa liukumäkeä

liukumäki

Mio kurkkii liukumäenportaissa

kakku

kakkua

 

Ainiin ja hei katsokaa mitä mä oon tehnyt. Olen syöksynyt Konmarituksen ihmeelliseen maailmaan. Tästä matkasta tuun kertomaan erikseen lisää, mutta kurkatkaa jo nyt mikä muutos tuli vaatehuoneeseen (vaikkakin nolottaa näyttää lähtökohta kuva). Kiitos Sanna ja Injoy Organizing kun potkit mua aloittamaan projektin!

KONMARI

ENNEN

KONMARI

JÄLKEEN

(p.s. Jonten vaatteet odottaa vielä käsittelyä) Ja voi vitsi miten hyvä fiilis on nyt käydä vaatekaapilla <3

-Mari-

 

2 kommenttia

  1. Nimetön kirjoitti:

    Mä non-maritan.
    Lähonnä siksi, että muutama vuosi sitten konmari-hypetyksen ollessa kuumimmillaan, mulle tuli vastareaktio. Että ei. Ei enää yhtään juttua tästä ”uskonnosta”.

    Mutta joo. Mä siis non-maritan eli nautin siitä, kun kotoa löytyy. Jos haluan askarrella amppelin parvekkeelle, otan narukerän kaapista. Tai otan kaksi ja valitsen niistä, kumpi tuntuu paremmalta.
    Kun lapseni lähtee naamiaisiin, pengomme kangasvarastoa ja olemme luovia. Teemme puvun papukaijalle tai merkrosvolle. Leikkaamme hihat irti vanhasta paidasta ja teemme niistä pohjat siiville. Lintu saa jalat vanhoista keltaisista tiskihanskoista…

    Kun joku tarvitsee jotain, hän yleensä tulee meille. (Tai soittaa tai laittaa viestin.) Että olisko sulla… useinmiten muuten on. Ei tarvitse kenenkään käydä ostamassa yhtä suihkausta varten kokonaista spraymaalipulloa (jonka sitten konmarittaa kaatopaikalle), kun voi lainata ja käyttää yhdessä.

    Opinnjl muutama vuosi sitten sanonnan, että ei ole paikkaa nimeltä ’pois’. Kun heittää jotain pois -vaatteita, ruokaa tai likaisia kertakäyttövaippoja – ei ole vain paikkaa ’pois’, jossa ne lakkaavat olemasta olemassa.

    Ymmärrän kyllä siistien tyhjien kaappien ihanuuden. Siivotaan meilläkin toki välillä 😉 Mutta panostetaan poiston sijaan enemmän siihen, ettei tavaraa edes tulisi sisään ovista ja inkunoista. Olisi vähemmän poistettavaa.

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Aivan todella ihana ajatus tuokin. Itsellä vaan on ongelma että paikat ei pysy siistinä tämän tavara paljouden kanssa. Mutta tiedän kyllä että kun tullaan lasten askartelulaatikon kohdalle niin silloin ei ole sanaa POIS vaan sen tilalle tulee sana JÄRJESTÄ =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *