Hae
Mari Valosaari

Lääkekuurini päättyy kun poikani menee eskariin


Eli viiden vuoden päästä. Kuulostaa hurjalta ja sitä se onkin. Varsinkin kun kyseessä on solunsalpaaja lääke, siis syöpälääke. Tai en tiedä varmaksi käytetäänkö tuota nykyään syöpään, mutta ainakin ennen on käytetty, tosin suurempina annoksina kuin suolistosairauksiin. Tuon viiden vuoden käytön jälkeen lääke pikkuhiljaa lopetetaan ja katsotaan pärjätäänkö ilman.

Mä oon niin sanotusti lääkevastainen, enkä mielelläni mitään hurjia lääkkeitä syö. Nyt tilanne on vain niin paha että aion tämän ”kuurin” syödä. Jos lääke minulle sopii. Oon kuullu nyt aika monta tarinaa joissa tästä lääkkeestä on ollut apua. Jospa kuuluisin siihen porukkaan. Mietin että nyt kun lapset on pieniä on tärkeintä saada mut kuntoon keinolla millä hyvänsä ja mahdollisimman nopeasti. Ja toki myös sitten myöhemmin nopeat reaktiot on parempia jos oireita vielä tulee.

Lisäksi minä uskon siihen että ruokavaliolla on myös merkitystä. Ruokavalion merkityksestä taudin oireettomuuteen ei ole lääketieteellistä näyttöä, mutta jotenkin maalaisjärkikin sanoo että jos ruoka on ainoa mitä suoleen tungetaan niin luulisi sillä olevan jotakin merkitystä sille mitä siellä suolistossa tapahtuu. Mutta tämä on vain minun mielipide. Hirmuisen tärkeää on myös ns suoliston floora, bakteerikanta.

Ruokavaliossa ja mm. oikeiden maitohappobakteerivalmisteiden, hivenaineiden, mineraalien, proteiinien, rasvojen jne jne valinnassa minua auttaa ihana ihminen Sarita Honkaharju, paikasta www.elinvoimaa.fi Saritan avulla monet ihmiset on saaneet suolisto-ongelmia kuntoon ihan täysin ilman lääkkeitäkin, mutta minä taidan olla hankala tapaus. Ja siis myönnän että ihan 100% en varsinkaan nyt kesän ja syksyn aikana Saritan neuvoja totellut, luulin olevani supervoimat omaava terästyyppi jonka ei tarvitse huolehtia itsestään.. mutta siitähän mä oon jo kirjoittanut (täällä)

Nyt otan tämänkin asian vakavasti

Tää lääke minkä eilen aloitin, Azamun sopii suurin piirtein 70% sen aloittaneista. Ensimmäinen yö mulla meni ainakin hyvin, ei tullut pahoinvointia. Kahden viikon pienen annostuksen jälkeen käydään verikokeissa ja tarkkaillaan miten annostusta voidaan nostaa. Käsittääkseni alkuun käydään 2 vko välein verikokeisa jonkin aikaa ja sen jälkeen loppu ajan 3kk välein. Eritoten maksa-arvojen nousua on havaittu lääkkeitä käyttäneillä. Nyt vaan toivon että lääke sopii mulle, ruokavalio omalta osaltaan helpottaa oireita ja tulen tästä täysin kuntoon pian. Tosin esim tämän lääkkeen varsinaine vaikutus alkaa ilmeisesti vasta n 1-2kk kuluttua.

Miinuspuoli tässä lääkityksessä on se että immuunisuojani tulee todennäköisesti laskemaan ja olen alttiimpi esim flunssalle. Tähän uskon kuitenkin että juuri oikeanlainen ravintorikas ravinto auttaa, johon Sarita minut ohjaa <3

 

-Mari-

 

 

Nyt mä pääsen kotiin

Tilanne on sen verran rauhoittunut että kotihoidolla päästään jatkamaan. Kyllähän täällä viikko taas vierähtikin. Olo on kyllä edelleen heikko eikä vatsa suinkaan vielä kunnossa ole, mutta näkymät on paremmat. Vie todennäköisesti kuukauden, ehkä kaksikin että saadaan tulehdus kunnolla kuriin. Suolistosairaudet on tosi hitaita paranemaan. Ja siis paranemaan, sanan varsinaisessa merkityksessä minä en tule, vaan oireet saadaan kuriin. Tämä tauti on siitä inhottava että varsinaista hoitomuotoa jolla koko sairaus lähtis pois ei tietääkseni ole keksitty. On ainoastaan keinoja joilla pidetään oireet joko minimissä tai poissa kokonaan.

Mennään niihin oireiden helpottamisiin jossain kohtaa tarkemmin, nyt vaan pikaraportti että kohta pääsen kotiin. Tämä aihe tosin on sitten taas erittäin kyseenalainen koska tässä sairaudessa ei ole yhtä oikeaa tapaa joka auttaisi kaikille. Toisille tepsii toiset lääkkeet kun toiselle ja toiselle auttaa oireisiin yksi ruokavalio, toiselle toinen.. mutta kuten sanoin se on toinen aihe.

Kotona mulla on ensimmäinen haaste että noudatan sairaslomaani. Saan leikkiä lasten kans ja kuulemma esimerkiksi kevyesti ratsastaa, mutta mitään raskasta ei saisi nyt vähään aikaan tehdä. Lääkärin sydämellinen neuvo oli ”tee nyt vain sellaisia asioita mistä nautit”. Blogiakin voin siis päivittää koska tämäkin on asia mistä pidän. Seuraava haaste onkin saada paino takaisin. parin viikon sisään paino pudonnut n 6kg..

Kurjaa oli viikko sairaalassa viettää, mutta täällä on autettu mua, henkilökunta on ollut todella mukavaa ja tilani on saatu paranemaan. Olen kiitollinen kaikille jotka on mua tän reissun aikana auttaneet, niin täällä sairaalassa kuin eritoten kotona lasten ja hevosten suhteen.

Nyt on ihana mennä taas kotiin lasten ja miehen luo. Ja mikä parasta, kotona on oma äiti parin päivän ajan auttamassa ja pitämässä huolta <3

Tippakanyyli oli, paikka tyrehdytettiin ja nyt oon vapaa lähtemään kotiin ja jatkamaan paranemisprosessia…

-Mari-