Hae
Mari Valosaari

Kotiin vaikka edelleen sattuu

Pääsen tänään tosiaan kotiin. Vaikka kipuja vielä on, mutta niitä tulee olemaan vielä pitkään.

Eilen sanottiin että jos pärjään ilman opiaattipohjaisia kipulääkkeitä yön yli niin pääsen kotiin. Ja minähän pärjäsin! Kyllä sattui ja teki mieli pyytää kovempaa lääkettä, mutta ennemmin kärsin kivut kuin katson enään yhtään kertaa kun pieni tyttöni kävelee huoneen ovesta ulos, enkä minä pääse mukaan.

Uskon että henkinen hyvinvointi on tärkeä pitää yllä kun fyysinen pettää. Ja jos jään tänne, ikävöin ja itken. Siitä tulisi vain paha olla henkisesti ja se tuskin auttaa paranemisprosessissa. Pian lähden kotiin ja siellä varsinainen paraneminen varmasti alkaa.

Tähän saakka olen saanut pidettyä positiivisen asenteen yllä ja ollut hyvillä mielin mutta eilen romahdin kun Mila lähti täältä sairaalasta. Itku tuli ja huomasin että en kestä enää ilman rakasta pientä tytärtäni. Ja Jontteakin on kova ikävä.

Tämän hetkinen arvio on että viikossa suurimmat kivut häviää ja kokonaan ne pitäisi olla pois reilun kuukauden päästä. Nyt olen saanut kattavan selon siitä mikä minulla on ja enköhän minä tule kertomaan tästä reissusta vielä tarkemminkin kun tiedän että monet suolistosairauksista kärsivät kokee samaa kuin minä ja ehkä tietoisuuden lisääminen tästäkin aiheesta on hyvä juttu. Mutta tästä sitten myöhemmin tarkemmin.

Tästä eteenpäin siis vielä toipilaana mutta onneksi kotona.

image

Mila sairaalassa moikkaamassa <3image

Eilen illalla hieman kävelin ja venyttelin. Kaksi viikkoa käytännössä kokoajan sängyssä ei tee kropalle hyvää. Nyt pikkuhiljaa liikkumaan ja joskus sitten oikeasti treenaamaan.

-Mari-

0 kommenttia

  1. tytti kirjoitti:

    Heippa Mari. Sä et tunne mua enkä mä sua mutta meillä on paljon yhteistä intohimo urheiluun ja sitten on tämä pirullinen sairaus 🙁 musta on upeaa että olet kertonut sairaudestasi julkisesti. Jostain syystä suolisto sairaudet ovat hyvin vaiettuja sairauksia eikä niistä puhuta. Itse sain diagnoosin lievä koliitti ennen joulua ja olen pärjännyt ihan hyvin acacoleilla kortisoneja ei toistaiseksi ole vielä tyrkytetty ja toivottavasti ei ikinä tarvis niitä alkaa syömään. On hienoa nähdä että tämän sairauden kanssa painivat harrastavat kuitenkin liikuntaa ammatti tasolla. Itse hautasin kisa haaveeni kun sain diagnoosin mutta kun kuulin sinun sairastavan samaa ja tiedän sinun kisanneen uskallan taas haaveilla omista mahdollisuuksistani kisa lavoilla. Ei tämä sairaus kuoleman tuomio ole ikävä vaiva joka omalla kohdallani on vieläpä lievä. Toivoisin Mari että kertoisit omista kokemuksistasi lääkityksestäsi yms. lisää. Tsemppiä sulle ja meille kaikille jotka kamppailemme jonkun pysyvän sairauden kanssa ❤ p.s sinulla on ihanan näköinen perhe

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Moi Tytti

      Joo pirullinen on kyllä täydellinen sana kuvaamaan näitä suolistosairauksia.

      Mahtavaa jos sulla pysyy kurissa. Ja tosiaan ei se kilpailua tai muutakaan urheilua tms estä mutta hidastaa välillä ja täytyy ajatella asioita hieman eri kantilta.

      Joo mä voisin kirjoitella jutun kaikesta noista lääkkeistä ja ruoka hommista millä oon yrittänyt vaivaa hoidella.

      Tsemppiä myös sulle ja kiitos =)

  2. Anni kirjoitti:

    Tsemppiä sulle ♥ Fitnesspäiväkirjat oli niin hyvä, etten malta odottaa ensi jaksoa !

  3. Anni kirjoitti:

    Tsemppiä sulle ♥ Katsoin ekan jakson Fitnesspäiväkirjoista ja tykkäsin todella paljon, maanantaita odotellessa !

  4. Jukka kirjoitti:

    Niin en tiedä millaisella ruokavaliolla tuota on yritetty hoitaa, mutta paleo olisi kokeilemisen arvoinen. Tai jos nyt ei ihan paleo, niin ainakin viljat kokonaan pois, jos näin ei ole jo tehty.

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Moi Jukka

      Joo viljaton ja maidoton ruokavalio on ollut jo tovin käytössä ja nyt vieläkin räätälöity suolistolle hellemmäksi. Jossain vaiheessa kirjoittelen tarkemmin ruokavaliosta.

  5. Matu kirjoitti:

    Moi Mari, mulla todettiin tämä sama suolistosiraus reilu 3 vuotta sitten, ja ollut todella pahana nyt vuoden ajan. Alkaa mullakin olemaan vaihtoedhot lopussa ja leikkauksesta jo puhuttu lääkärin kanssa.. Olisi todella kiva kuulla enemmän sun kokemuksia kun olet leikkauksesta selvinnyt! Asennettiinko sulle avanne vai onko muita vaihtoehtoja sen suhteen? Tsemppiä ja jaksamista! <3

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Moi Matu

      Harmi että voit huonosti. Mulla toistaiseksi onnellinen tilanne eikä suolta ole jouduttu poistamaan tai avannetta tekemään. Tässä sairaalareissussa ja kivuissa on nyt muusta kyse mutta kuitenkin aiheuttajana on tuo inhottava sairaus.

      Keskity nyt ruokavalioon tosi tarkkaan niin saatat selvitä ilman leikkausta. Soita Sarita 0400395112 niin hän antaa sinulle varmasti hyviä neuvoja jotka voivat auttaa sun tilannetta.

  6. Ritariina kirjoitti:

    Hei!

    Olen taistellut suolistoni kanssa vuosia, ja kaikki kokeillut lääkkeet ovat vain pahentaneet tilaa. En voi käyttää edes kortisonia, joten olen ollut pakoitettu ajattelemaan ruokalautasen ja treenit uudelleen. En tiedä onko tilanteemme eri, koska oletan mitä suurimmalla todennäköisyydellä oman tautini kulminoituneen ”sisäilmaongelmaisen” (=läpimärän ja mädän) työpaikkani takia. Kaikkia homeita ei haista, ja jokainen elollinen kestää vain määränsä altistusta.

    Mutta toivoa on. Ollessani nyt sairaslomalla viidettä kuukautta, kliiniset oireeni ovat hävinneet. Ennen en voinut juosta 100m enempää, suolisto kirjaimellisesti räjähti. Eilen juoksin ilman mitään tuskia 5km! En enää haaveile jatkavani jenkkifutista mm. monikemikaaliyliherkkyyden takia, mutta ilman kipuja eläminen on mielettömän hieno ajatus 🙂

    Lautaseltani olen tosiaan karsinut kaikki maidot ja gluteeniviljat, eli ruokavalioista SCD ja FODMAP tehty ”välimuoto” on saanut elinvoiman takaisin kroppaan. Probiootteja ja vitamiiniterapiaa. Aikaa suoliston palautumiseen menee, kuukausia helposti, ja ainainen eväidenpakkaaminen ketuttaa, mutta jos kykenee elämään loppuelämänsä täysillä- on se sen arvoista!

    Tsemppiä taisteluun, älä anna sairautesi määrittää sinua. Näytä meille mistä suomalaiset naiset ja äidit on tehty!!

    • Mari Valosaari kirjoitti:

      Moi Ritarlina,

      hienoa että oot saanu omaa sairautta kuriin. Tämä on kyllä inhottava sairaus kun se on jokaisella niin yksilölinen että mikään tietty hoito tai ruokavalio tms ei välttämättä sovi kaikille. Jokaisen täytyy etsiä oma tiensä. Minä etsin nyt omaani…

      Ja kiitos tsempistä, sitä nyt tarvitaan ja kyllä, lupaan taistella tämän läpi!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *