Elämäni tumman pilven alla
22
Kuluneen vuoden aikana olen maannut sairaalassa huonossa kunnossa ja olen saanut testissä vaikean masennuksen pisteet.
En ole tästä avautunut ja varmaan moni ymmärtää miksi en. Ja moni varmasti ihmettelee miksi avaudun nyt. En tiedä syytä, mutta jotenkin tuntui että tämä on asia minkä haluan jakaa. Masennus johtui varmasti isosti siitä syystä että vatsa oli niin huonossa kunnossa, ravintoaineet eivät imeytyneet ja mielikään ei saanut virtaa.. Ja tietenkin siitä että kun kroppa ei jaksanut tehdä sitä mitä olisin halunnut oli se vaikeaa minulle joka on tottunut touhuamaan paljon.
Tämän asian vuoksi moni asia on jäänyt viime lokakuusta saakka hoitamatta/tekemättä, mutta yritys on kova saada kaikki balanssiin.
Kukaan ulkopuolinen tuskin on tätä huomannut, olen tietenkin hymyillyt ja ollut myös iloinen ja esim mun youtube videot huokuvat positiivisuutta. Vaikka mieli on ollut maassa olen pyrkinyt pitämään positiivisen asenteen mukana kaiken aikaa ja se osittain on varmasti auttanut nopeaan toipumiseen.
Tällä hetkellä elämä on paljon valoisampi. Vieläkin jotkut päivät tuntuvat raskaammilta kuin toiset, mutta Minä selviän ja kelpaan mihin vaan!
Juha Tapion kappale ”kelpaat kelle vaan” mutta omilla sanoillani antoi mulle paljon virtaa ja uskoa parempaan. Laita biisi soimaan ja lue sanat tästä, toivon että se luo uskoa myös sinulle jos päivät tuntuvat tummilta kaiken auringonkin keskellä <3
https://www.youtube.com/watch?v=nppzV5iIirI
Hetken vielä tämä puoli maailmaa,
Hetken vielä nukkuu yötä valkeaa
Mä mietin kuinka mikään satuttaa voi niin,
Parhaat vuotein kaikki maahan poljettiin
Puoltakaan et mun kivusta voi tietää,
Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen, Mä herään huomaamaan,
Minä selvisin ja kelpaan mihin vaan
Ja mä kaunis oon vaikken enää tunne niin,
Ne vaikka veivät multa uskon ihmisiin
Ja hetken vielä nukkuu puoli maailmaa,
Hetki vielä kirkas aamu aukeaa
Puoltakaan et mun kivusta voi tietää,
Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen, Mä herään huomaamaan,
Minä selvisin ja kelpaan mihin vaan
Puoltakaan et mun kivusta voi tietää,
Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen, Mä herään huomaamaan,
Minä selvisin ja kelpaan mihin vaan
Ooooo-oooooo
Puoltakaan et mun kivusta voi tietää,
Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen, Mä herään huomaamaan,
MINÄ SELVISIN JA KELPAAN MIHIN VAAN
-Mari-
Sä olet Mari upea nainen ❤️.
Ainiin ?. T: Lissu
Ainii <3 nii sääki z3
Voi muru! Isot halaukset ja paljon jaksamista. Täällä kans on viimeiset 8kk painittu masennuksen ja kehonhäiriöiden kanssa, mut me noustaan täältä ku feenix-linnut ja valloitetaan koko maailma. Oot huikee mimmi!
Halauksin, Sofia
Kiitos ihana Sofia! Ja niin noustaan! Ja KORKEALLE NOUSTAANKI =) <3
Voimia Mari ja kiitos avoimuudestasi ja näiden vaikeiden asioiden esille tuomisesta! <3 Myös itse kohta 2,5v ärhäkän CU:n ja 1,5v masennuksen kanssa taistellessa tiedän mistä puhut.. Valoa meille!
Valoa todellakin kaikille meille <3
Niin moni IBD potilas kärsii myös masennuksesta.. pakko olla yhteyttä siihen ettei ravintoaineet imeydy
Tsemppiä täältä samoista syvistä vesistä. Noin 5.v sitten selvisi miksi mun vatsa on ollut lähes aina ”sekaisin” ~30v. Osaston kautta, ihmetyksien saattelemana: ”oletko muka ollu töissä” kaikki kertyneet lomat+ pitkä saikku pois pitäen ja kelakorttiin AE 208 merkki Oman firman heikko tilanne, läheisten kuolemat+ useampi läheisen itsemurha, tuntuu nyt myöhemmin ihan kun olisi elänyt pahassa unessa. Masennusta ei uskalla edes itselleen tunnustaa, koska nykyään se käy monella kaikkien terapeuttisten harrastusten päälle. Esimerkiksi metsästys… ei kaikki masentuneet halua tehdä kellekkään pahaa, päin vastoin… mutta mennään voimalla loppuun asti, ei nämä maalliset meitä lannista 🙂 elämä on silti ihmisen parasta aikaa.
Just näin, paitsi että masennuksen tunnustaminen ja sen ääneen sanominen on oikeesti hyvä asia. Se helpottaa jo itsessään oloa tosi paljon <3
Sairastan myös masennusta ja mietin myös miten ravintoaineet ja niiden imeytyminen vaikuttavat masennuksen syntyyn. Psykiatrini eivät ota tähän kantaa, ainoastaan ”luontaiskeinoista” suosittelevat liikuntaa, mitä kyllä harrastan. Lääkkeet eivät minua auta, useampaa olen kokeillut. Aivosumuun syön B12 vitamiiniä (+ olen kasvissyöjä) ja pari viikkoa sitten aloitin raudan kun luin, että matala ferritiini aiheuttaa myös esim masennusta. Rauta-arvoni ovat muutenkin matalat, joten lisäraudasta tuskin on haittaa!
Olen sairaanhoitaja gastron puolelta ja uskon vakaasti, että sinun maha saadaan kuntoon! Tsemppiä!
Juha Tapion laulu on ihana! Saan voimaa myös Juha Tapion Sinun vuorosi loistaa -biisistä. Aivan ihana ja voimaannuttava!
Mitään faktaa mulla ei tietenkään ole, mutta minä uskon vahvasti siihen että sillä on vaikutusta jollei ravintoaineet imeydy. Silloin just nuo vitamiinit eivät imeydy. Mun ferritiini arvo oli vuoden lopussa 4,2 mikä olis hyvä olla jotain 150 luokkaa.. Vatsa on nyt jo todella hyvässä kunnossa =)
Ihan aikuisten oikeasti, miksi tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Te teette masennuksesta jonkin jutun, kun joku asia on huonosti. Arvatkaa miltä tuntuu katsoa, kun perheellinen ihminen postaa 5 videota hevosista yms viikossa, ja valittaa sitä, kun ruoka-aineet eivät imeydy. Arvatkaapa miltä tuntuu, kun on maannut sängyn pohjalla 5 vuotta, syönyt tölkkiruokaa, jonka on tilannut internetistä, koska ei halua tavata ihmisiä, ja ainoa apu mitä saat, on nyökyttelevät lääkärit, jotka survovat toinen toistaan elämää enemmän haittaavia pillereitä. Menkää ihan oikeasti itseenne, TE ETTE OLE MASENNUSTA NÄHNEET!
Viikon suurin haaste on päästä postilaatikolle noutamaan, ne saatanan postit sieltä, ja te teette jotain online-testejä, kun on vähän paha mieli, ja on niin masentunut olo.
Ihan oikeasti, lopettakaa valittamasta masennuksesta, teillä ei ole oikeasti mitään realiteettejä ja käsitystä siitä, mitä masennus voi ihmiselle tehdä!
PS. Olen nukkunut samoissa lakanoissa yli vuoden, eikä minua kiinnosta vaihtaa niitä.
Masennusta on montaa eri tyyppiä, lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa. Osa masennuspotilaista on tosiaan yhtä pahassa tilassa kuin sinä, mutta osalla on vielä aloitekykyä tallella ja esim. töiden suorittaminen, suihkussa käynti, ulkoilu jne. onnistuu kun sattuu hyvä päivä. Se, että käy suihkussa, siivoilee kun jaksaa, ulkoilee kun jaksaa ja yrittää hymyillä töissä, ei tarkoita sitä, ettei sairastaisi masennusta. Vaikeassa masennuksessa jopa tuo lakanoiden vaihto on työlästä, postin hausta puhumattakaan.
Olen vain niin kypsä sairastamaan masennusta ja olemaan tässä lamaannuttavassa tilassa (olen sairastanut yli 20v eri asteista masennusta), että teen kaikkeni, jotta paranisin. Olen jopa valmis kokeilemaan luontaistuotteita, jotta tämä tuska loppuisi. Otan selvää asioista, jotta voisin parantua, aloitekykyä en ole menettänyt. Olen ollut pitkään sairaslomalla ja palasin töihin osa-aikaisuuden turvin. En halua enää rypeä tässä syyllisyydessä, kuolemantoiveissa, itsemurha-ajatuksissa, unettomuudessa, eristäytymisessä, ilottomuudessa ja aivosumussa. En halua, että parhaat vuoteni menee enää masentuneena. Joka päivä on hetkiä, jolloin en jaksa ja ajattelen, että kuolleena pääsisi helpommalla. En vain halua aiheuttaa tuskaa perheelleni, vaikka kai minun elämän seuraaminen jo tuskaa.
Toivon, että saat apua ja jaksat hakea sitä. 99 prosenttia parantumisesta on itsestä kiinni, vaikkei aina jaksaisikaan. Mitään potkua perseelle on turha antaa, se ei auta masentuneelle, se vain raivostuttaa. Parantuminen on halusta kiinni, en vain enää halua, enkä suostu kärsimään! Vaikeasti masentuneelle se on tietysti vaikeampaa kuin keskivaikeasti masentuneelle.
Miia Moision juttu Annassa aukaisi silmäni: https://anna.fi/ihmiset/30-vuotta-masennusta-sairastanut-miia-moisio-paranin-kun-uskalsin-luopua-karsimyksesta
Isosti voimia myös sinulle. Jaksa jatkaa, uskon myös että 99% paranemisesta on itsestä kiinni. Me kaikki voidaan voida jälleen hyvin <3
MInun mielestäni masennusta on erilaista ja eri asteista. Eikö olekin hyvä, että esim. MAri on saanut apua masennukseensa jo tässä vaiheessa, eikä vasta kun on tuossa jamassa kuin sinä!
”…olen saanut testissä vaikean masennuksen pisteet.”
Halusin viestillä antaa kontrastia siihen, mitä on vaikea masennus. Se, että jos suoli toimii huonosti ja joutuu käymään lekurilla, ei tulisi kenellekään olla mikään oikeus itkeä masennusta. Elämässä on ylä- ja alamäkiä, mutta kun tämmöinen ”pintaliitäjä” itkee masennusta, niin itselleni iskee vain voimaton raivo. Olen rampannut turhaan instansseissa hakemassa apua, enää en jaksa, makaan sängyssä ja olen voimaton ja joku kehtaa valittaa jostain ravintoaineiden imeytymisestä ja suolen toiminnasta. Tough luck, mutta hänellä ei ole todellakaan minkäänlaista kontrastia VAIKEAAN MASENNUKSEEN. Piste.
Kävin katsomassa Youtubesta videoita, ja kun masennus iskee, silloin ei pysty enää tekemään mitään ja itsestään huolehtiminen – saatika muista muuttuu mahdottomaksi.
Jos Marilta otettaisiin lapset ja liikuntakyky pois, hän voisi ehkä tuntea jotain masennuksen tuntemuksia, mutta tällä hetkellä hänellä ei ole siihen MITÄÄN aihetta.
Kaikilla on omat mielipiteensä asioita ja kunnioitan myös sinun näkemystä asiasta. Ihmisillä on erilaisia tapoja selviytyä. Minun tpani selviytyä masennuksesta oli toiminta. Pidin itseni liikkeessä. Joo oli mullakin silloin talvella päiviä joloin vain makasin sängyssä ne hetket kun pystyin. Mutta paras lääke oli lähteä huolehtimaan muista, lapsista, hevosista, töistä joihin kuuluu esim nuo youtube videot.
Vaihda nyt hyvä ihminen ne lakanat ?
Toivon sulle kaikkea hyvää. Olet varmasti hyvä tyyppi. Anna sen näkyä jollekin <3
Kaikki järjestyy ❤️
<3
Sun moni ajatus on kun suoraan omasta päästäni.
Olen kärsinyt suolisto oireista kahdeksan vuotta. Olen nyt 25vuotias, joten voisi sanoa että ”parhaat vuoteni” olen sairastanut.
Tutkimuksia tutkimusten perään, ja ei mitään poikkeavaa.
Vatsa pitää meteliä, kipuilee, vääntää ja vessassa saa juosta usein.
Tämä on rajannut elämäni neljän seinän sisälle, mihinkään ei uskalla liikkua eikä mistään ole vaivoihin apua.
Onko se ihmekään että tällaisessa tilanteessa masentuu?
Musta on mahtavaa että näistä vaivoista puhutaan nykyään enemmän! Onhan tämä todella nolo vaiva, ja automaattisesti tuntuu että sitä pitää piilotella ja hävetä.
Paljon tsemppiä sinne ❤
Voi kovasti tsemppiä myös sulle sinne. Ja tiedän kyllä hyvin ne hetket kun enää ei ole häpeästä kyse vaan ihan vain pakottavasta tarpeesta pysyä lähellä vessaa. Toivottavasti saat pian apua oloosi. Jos jaksat niin kokeile SCD ruokavaliota. Se on aika inhottava varsinkin alkuun, mutta toimii monelle helpottavana.