Koukussa fitnesskisoihin?!? (+kuvat kaikista mun kisoista)
0
Reilu viikko sitten oli Lahdessa fitness expo ja olin siellä lauantain Fitnesstukun osastolla hommissa. Ja on se vaan jännä kun näkee ruskeita hyvässä kunnossa olevia, tosin pahalle haisevia fitness kissoja niin itsekkin haluaa haista yhtä pahalle ja nousta lavalle.
Ai miten niin he haisevat? Noooooh se rusketusaine mitä lavalle laitetaan yhdistettynä vähäiseenkään hikoiluun muodostaa aikas hemaisevan tuoksun. Eikä oikeestaan hikoillakkaan tarvi kun siinä on jo oma hajunsa. Se haju on jännä, samaan aikaan paha ja toisaalta hyvä. Ehkä jopa tuohon hajuun on hieman koukuttunut..
Koukussa kisaamiseen täytyy ollakin. Eikai sitä muuten näkis nälkää, vuodattais verta, hikeä, kyyneliä, pistäis kaikkia rahojaan likoon, puhumattakaan ajasta.. Jokin mystinen asia siinä on että lavalle haluaa nousta aina vaan uudestaan. Yksi asia mikä kisaamisessa on kans koukuttavaa on tietenkin kisakunto, kroppa on viimeisen päälle hiottu -on niin tyytyväinen itseensä. Varsinkin me naiset meinataan olla niin kriittisiä että kun vähänkin on ylimääräistä niin tekee mieli pukeutua jätesäkkiin tai vielä parempi pilkkihaalariin ettei vaan pieni vatsamakkara näkyisi minnekkään. Itse kuulun juuri tähän ryhmään ja oikeesti oon täysin tyytyväinen vaan kisakuntoon. En kyllä manaile itseäni ”offillakaan” ja tiedän ettei kisakunto ole todellisuus, mutta on mahtava tunne nousta lavalle kun voi olla täysin tyytyväinen itseensä.. tosin pieni piru olkapäällä nytkin huutelee että ”voitko sittenkään”, ”ootko muka ollu 100% tyytyväinen”, ”etkö muka olis voinu olla vielä vähä parempi” mutta kyllä mä oikeesti oon ollu aina tyytyväinen sillä hetkellä, jälkeenpäin tulee ajatuksia niinkuin nytkin että vois kyllä vielä parantaa jne mut onneksi vaan aika miedosti ja niin sanotusti rakentavasti että ens kertaa varten parannan tuota osa-aluetta.
Just nyt en tiedä koska kisaan seuraavan kerran… Mun oli tarkoitus mennä kisaamaan Pariisiin juurikin viikko sitten mutta syyskuun alussa huomasin että eipä ole salilla juuri tullut käytyä ja nyt on jo syyskuu joten ihan turha haaveillakkan mistään kisoihin menosta. Nyt täytyykin alkaa kurkkimaan kisakalenteria ja samalla lyödä jokin kisasuunnitelma omaan kalenteriin. Jospa se salikin alkais paremmin luistamaan kun olis tavoite lyöty lukkoon. Mä oon hassu että täytyy oikeesti olla kisatavoite ennenkuin OIKEESTI treenaan kovaa.. muuten tää tahtoo olla tällaista ylläpitoa ja muuten vaan perus tervettä elämäntapaa. Eikä siinä tietty mitään pahaa ole mutta välillä on pakko keskittyä lihaskasvuun jos meinaa vielä kisailla!
Tässäpä muisteluksi kuvia aikaisemmista kisoistani..
Miami 2009
Miami 2009 (oli toisetkin kisat mutta niitä kuvia ei löydy ni heitin tämän)
Las Vegas 2009
Kanada 2010
Kanada 2011
Pariisi 2012
Italia (Rimini) 2014
Kroppasi näyttää upealta kaikissa noissa kuvissa, mutta mitähän järkeä tossa hommassa on? Ensinnäkin siitä (fitnesskisaamisesta) ei Suomessa käsittääkseni edes makseta niin hyvin, että sillä kukaan pystyisi elämään. Toisekseen jos mietit itseäsi pienen lapsen äitinä, niin tuoko on se esimerkki, minkä haluat lapsellesi antaa? Eikö olisi järkevämpää opiskella ja hakeutua hyväpalkkaisiin töihin, tehdä jotakin sellaista, mikä oikeasti kantaa hedelmää vielä vuosien kuluttuakin (niin taloudellisesti kuin henkisen kehityksenkin muodossa)? Ja ennen kaikkea jotakin sellaista, josta tyttäresi voi ottaa esimerkkiä ja olla ylpeä. Minäkin olen pienen tytön äiti, eikä tulisi mieleenikään keikistellä jossain lavalla bikineissä, ikään kuin olisin jokin lihakimpale… en ikinä haluaisi tyttöni näkevän minua siinä tilassa! Ja en, en ole ylipainoinen tai ruma, vaan koko elämäni aktiivisesti urheillut, kaunis ja hyväkroppainen, akateemisesti koulutettu (KTM ja juristi) nainen.
Mielestäni fitness ei ole missään mielessä tervettä hommaa, enkä käsitä miksi sitä pitäisi kutsua urheiluksi, saati sen harrastajia ihailla tai arvostaa. Nora Vuorio sanoi sen tosi hyvin jossain, fitness on ”sallittu syömishäiriö,” sitä se nimenomaan on…
Hei Sofia,
Kiitos palautteestasi. Olet oikeassa ei fitnesissä varmaan mitään varsinaista järkeä olekkaan ja palkkaahan kisoista ei makseta laisinkaan (paitsi joissakin ulkomaisissa kisoissa, mutta nekin suhteellisen pieniä summia)
Mutta olen erimieltä esikuvan antamisesta. Jos en harrastaisi fitnestä veisin varmastikkin tytärtäni Mäkkäriin, syöttäisin karkkia ja kaikenmaailman herkkuja, en välittäisi säännöllisistä ruoka-ajoista tai esimerkiksi veden juonnin tärkeydestä. Fitnessharrastus on opettanut minulle että säännölliset ruoka-ajat, terveellinen ruoka ja veden juonti saavat ihmisen voimaan hyvin ja näitä oppeja haluan antaa myös tyttärelleni.
”Bikineissä keikistely lavalla” no jaa, olen miettinyt sitä kyllä varsinkin nyt äitinä mitä lapsi siitä ajattelee, mutta ainakin kaikkien kollegoiden lapset jotka ovat jo vähän isompia huutelevat yleisöstä ”hyvä äiti” ja ovat ylpeitä jos äiti tai isä menestyy. Ja lihakimpaleen voi itsestään tehdä vaikka kadulla jos niikseen on. Itse en miellä itseäni tai ketään muutakaan bikineissä keikistelijää yhtään sen huonompana tai lihakimpaleempana kuin ketään muutakaan.
Eihän kaikkien tarvitse olla korkeakoulutettuja juristeja. Ihmisestä (esim.lapsi äidistä) voi olla ylpeä myös vaikka hän olisi esimerkiksi .. mitä minä nyt tähän heittäisin, mihin ei tarvita sen suurempaa koulutusta no vaikka kaupankassa. Mielestäni koulutus ei tee ihmisestä arvostettavaa vaan persoona, millainen on toisille ihmisille, miten kohtelee muita ja miten toisille ihmisille puhuu.
En kutsuisi fitnesstä ”sallituksi syömishäiriöksi”, lajin parissa on PALJON harrastajia jotka eivät kärsi minkään sortin häiriöistä syömisensä kanssa. Minä miellän anoreksian ja ylipainon häiriöksi en fitnesstä.
Ja vielä loppuun haluaisin mainita että työskentelen mainostoimistossa myyntijohtajana jonka lisäksi teen myös juontokeikkoja ja näistä palkkani ansaitsen, en bikineissä lavalla keikistelemisestä. (tosin mainostoimistosta juuri tällähetkellä hoitovapaalla)
Kiva kun vastasit! En tietenkään tarkoittanut, että kaikkien pitää olla korkeakoulutettuja! Opiskelu (ala kuin ala) vaan nyt sattuu olemaan tässä maailmassa välttämättömyys, jos aikoo jotenkin pärjätä. Tuskin mitään muuta kuin ihan suorittavaa työtä pystyy tekemään ilman mitään koulutusta. Plus että opiskelu tekee ihmiselle hyvää muutenkin.
Voi herranjestas, ei kai sitä nyt tarvitse olla fitnesskilpailija kyetäkseen noudattamaan terveellisiä elämäntapoja ja opettaakseen niitä myös lapselleen! Ei meilläkään käydä mäkkärissä vaikken fitnesskisaaja olekaan! 😀
Minusta fitnesskilpailijat eivät anna tervettä esikuvaa nuorille, mutta tästä voit olla vapaasti eri mieltä. Eipä siitä sen enempää…Toivottavasti tytöstänne kasvaa terve ja tasapainoinen nuori nainen. 🙂