Tai tarkemmin ottaen lauantai ja sunnuntai. Perjantaina oltiin vaan rennosti kotona. Mutta lauantaiaamuna kello herätti seiskan aikaan ja oli aika alkaa maalaamaan naamaa. Tiedossa oli kolme juontokeikkaa seuraavan puolentoistavuorokauden aikana. Ensimmäisenä ajoin (tarkkana kuin porkkana) Kotkan lähettyville Pyhtäälle.

Siellä kisattiin Pyroll Areenalla United Strongmen Maaimanmestaruuksista, lauantaina karsinnat ja sunnuntaina finaali. eli vahvuudesta otettiin mittaa. Tiiättekö mikä on mun mielestä hauskaa näissä kisoissa? Se että siellä on sarja -alle 60kg naiset- siis minähän voisin osallistua siihen kans. Ainoo vaan et mä en oo vahva, ainakaan näihin naisiin verrattuna. Vitsi mitä suorituksia kisoissa näki. Paljonhan noissa vahvuuslajeissa on kyse tekniikasta mutta pitää siellä voimaakin olla. Ja pitkä olis matka meikäläisella jos varsinkin menestyksestä haaveilis.

Mutta onneksi olin siellä vain juototehtävissä ja niistä on jo yli 10 vuoden kokemus niin se meni rutiinilla =)

Rankan tästä tosiaan teki se että ensin tuonne Pyhtäälle ja sieltä ajoin illaksi takaisin Helsinkiin jossa oli keikka numero 2.

Onneksi välillä tuli kotoa ihania kuvia

Helsingissä oli erään firman pikkujoulut joissa vedin ohjelmaosuuden nimeltään musaboxi. Tämä keikka päättyi noin kello 22 ja siitä lähdinkin samantien ajamaan takaisin kotkaan jossa työt jatkuivat seuraavana aamuna. Hotellille päästyä oli muuta organisaatio porukkaa vielä ”käymässä läpi päivää ja valmistamassa huomista” eli siis drinksulla, ehkä jopa #viskillä ja minä liityin seuraan. Ja menihän siinä kahteen saakka aamulla. Ja tässä kohtaa voi tietenkin miettiä oisko pitänyt mennä suoraan nukkumaan ettei olisi ollut niin rankkaa mutta ei tuo 2 tuntia tainnut suurta merkitä.

Pari kuvaa myös Helsingin keikalta

Aamulla vaikka olisin saanut nukkua ainakin yhdeksään saakka niin tottakai silmät napsahti auki 7:15 jolloin Mila yleensä herää enkä oikein saanut nukuttua enää lisää. Kisapaikalle Pyhtäälle saavuin vähän jälkeen 10 ja kun kisa starttasi klo 12 se olikin yhtä rallia kello 18 saakka. pari pientä taukoa oli välissä mutta muuten koko ajan mikki kourassa ja vetämässä kisaa eteenpäin.

Kun kisa oli ohi täytyi tietenkin ajaa takaisin kotiin, jälleen kerran tuo n 130 kilometriä oli edessä.

Yhteensä noin 520 km ja kolme keikkaa noin 50 tunnin sisään… takki oli aika tyhjä. Mutta onneksi kotona odotti näin iloinen iltapuuron syöjä.

PALJON ONNEA UUSILLE MAAIMANMESTAREILLE

OLGA LIASCHUCK(women open), JANNE GRANDALEN (women -70kg), SANNA SAVOLAINEN (women -60kg), MARIUS HALVORSEN (men -80kg), VOLODYMYR REKSHA (men -105kg)

Kisaa oli seuraamassa myös pieniä lapsia ja vanhemmat olivat virittäneet heille oman ”kisakatsomon” (pakko mainita että katsomo oli kisan aikana täynnä mikä oli tosi hieno juttu, kiva kun tulitte paikalle, kuvan kävin nappaamassa tauolla) =)Mä pääsin poseeraamaan Maailman Vahvin Mies kaulakorun kans. Koru kuuluu vahvaakin vahvemmalle Janne Virtaselle

Tänä (maanantai) aamuna olin todella väsynyt, kun Mila heräsi ajattelin että onko oikeesti jo aamu ja pitää herätä. Päivällä nukuin yhdessä tytön kans päiväunet ja taas niiltä heräämisellä mietin että taasko pitää herätä??

Raskasta siis oli, mutta kivaa. Kiitos keikkojen tilaajat Sisters Inc. sekä Heavyevents ja Jyrki Rantanen

-Mari-

En ole yksinhuoltaja mutta kieltämättä tiedän aika hyvin mitä se tarkoittaa. Jontte (mieheni) on aika paljon pois kotoa. Joka neljännen vuorokauden hän on pelastuslaitoksella palomieshommissa ja sen lisäksi keikkamatkoilla välillä useammankin päivän viikosta ja näiden lisäksi hommaa hänellä riittää päivisin monessakin jutussa. Näinpä minä saan olla aika rauhassa =)

Milan kans ollaan jokseenkin paljon siis ihan kahdestaan mikä toki on kivaa mutta olishan ne apukädet jokapäivä edes jonkun aikaa kivat (tää on tietty miehenvalintakysymys)

Tänään oli mun liikutusvuoro hepalle ketä käyn ratsastamassa ja homma oli hoidettava Milan kanssa. Meillä kyllä on super ihania ihmisiä ympärillä ketkä mielellään ottaa Milan hoitoon kuten esimerkiksi Jonten äiti, mutta en viitsinyt häntä nyt pyytää kun on ollut jo kerran tällä viikolla ja tulee olemaan vielä toisenkin kerran. Serkkuja, setä ja tätejäkin löytyy mutta kun eivät asu ihan vieressä niin ei voi helposti heittää Tirriäistä niihinkään paikkoihin pariksi tunniksi. Ja mun äidin luo kun on reilut 500km niin se ei tuu kuuloonkaan =(

Päätin sitten lähteä hevosen liikutukseen lapsen kera. Ja Milahan siitä oli vain innossaan kun eläimistä niin tykkää ja tepsutteli tallilla kuin heppatyttö konsanaan.

Ratsastamaan ei nyt kuitenkaan yhdessä menty. Olishan se aika hurjaa olla lapsi vaikka rintarepussa hevosen selässä. Joo ajatus on mielessä käynyt mutta jäänyt ja jääköön ajatuksen tasolle.

Me mentiin kävelylle.

Mila istui rattaissa ja talutettiin heppaa. Ensin minä yksin ja loppumatkan myös Mila halusi pitää riimunnarusta kiinni. 40 minuutin kävelylenkki vaikeahkossa maastossa rattaita työnnellen kävi ihan työstä. Vicky ja Mila tais vaan nautiskella kevyestä ulkoilusta mutta mulle tuli kyllä iso hiki =) (Vicky tai siis Piti niinkuin Mila hepan nimen sanoi)

Oli ihanaa viettää aikaa rakkaan lapsen ja rakkaiden eläinten seurassa. Mutta huomen aamulla kun isi tulee kotiin niin minä painun yksin tallille, ratsastan ja nautin pelkästään näistä rakkaista kauramoottoreista =)

Mä käyn kahdella eri tallilla, jos haluat kurkata missä käyn niin nimistä pääset tallien sivuille. Tänään käytiin tuossa vieressä Kirkkonummella Wiknerillä ja huomenna menen Vihtiin Ofeiguriin

Mukavaa viikonloppua kaikille! Mun viikonloppu menee juontokeikoilla..mm. Vahvuudesta otetaan mittaa Kotkassa US WORLD CHAMPIONSHIPS 2014