Äitienpäivänä pitäisi muistaa äitiä.. Minä muistin itsekkäästi nyt ensin itseäni äitinä ja kävin ikuistamassa elämäni toisen äitienpäivän.

Ja koska näin tein niin tuli mieleeni jakaa tämä vinkki eteenpäin jos joku vielä miettii mitä äidille tai puolisolle hankkia lahjaksi.

Mikä olisi parempi lahja äidille kuin ammattilaisen ottama kuva hänestä lapsiensa kanssa? Ja omalle äidille nyt tiedoksi että kun seuraavan kerran tulet Helsinkiin ja me kaikki lapset ollaan koossa niin käydään ottamassa ”äiti-lapset kuva”. Viimeksi otettiin tuollainen kuva noin 13 vuotta sitten joten nyt on aika uudistaa perhepotretti! Ja onhan kuvaan tullut kaksi lastenlasta niin täytyy heidätkin ikuistaa porukkaan. Eli ole hyvä äiti tuo kuvaus tulee olemaan sun äitienpäivälahja =)

Jos sä haluat ostaa lahjaksi tällaisen kuvauksen se maksaa nyt vain 100€ Soita suoraan kuvaajalle: Petri Mast 0407640127 ja sovi kuvauksista hänen kanssaan! Ja jos haluat että homma on äidille mahdollisimman helppo niin varaa meikkaus ja hiustenlaitto Petrin vaimolta samalla. Meikki ja hiukset hintaan 100€ (pelkkä meikki tai hiukset 70€) Voit myös soittaa Iialle: 0401355337

Tuohon kuvauksen hintaan (100€) kuuluu studioaika ja kolme valmista kuvaa!

Tässä yksi meidän kuvista jo valmiina ja alla fiilistely kuvia päivästä =)

Mukavaa viikkoa ja ihanaa äitienpäivää jo etukäteen kaikille äideille <3

-Mari-

7.3. Fitness Helsinki kisassa painoin 58kg ja olin todella tyytyväinen sekä painolukemaan että peilinäkymään. Tähän olisi voinut jäädä, pari kiloa sinne tänne kaikki olisi myös tosi jees, mutta ei, sairastuin ja olen menettänyt kuusi kiloa, nyt siis enää 52kg. Reilu neljä viikkoa meni käytännössä petipotilaana eikä ruoka maistunut. Lihakset on aivan löysänä ja tuntuu että oon ihan luuranko…

Sairaalassa tuli vietettyä yhteensä 13 päivää, mutta nyt taas kotona.

Ihanaa muuten olla kotona. Perjantaina 24.4. pääsin pois sairaalasta ja koska Jontte oli keikkareissulla menimme Milan kans siskoni luo hoitoon ja vasta lauantaina oikeesti kotiin.

Noin viikko sairaalasta pääsyn jälkeen olin edelleen pääasiassa petipotilaana mutta nyt jo paljon parempi. En uskaltanut nuolaista ennen kuin tipahtaa kuitenkaan koska viime kotiutuksen jälkeen olin innoissani mutta intoa riitti vain kolme päivää kunnes tuli taas lähtö sairaalaan. Nyt pidin ajatukset maltillisena. Mutta yltiöpositiivisena ihmisenä ajatukseni olivat kuitenkin optimistiset =) ja onneksi olenkin pärjännyt nyt kotona.

Komplikaatio jonka on aiheuttanut suolistosairauteni koliitti (colitis ulcerosa) ja josta nyt olen siis kärsinyt on erittäin kivulias, todella henkilökohtainen ja inhottava. Tästä vaivasta en kirjoittele sen enempää mutta varmasti aiheet jatkossa pyörivät sen ympärillä kuinka petipotilaasta kaivetaan jälleen fitness-tyyppi. Mutta tiedoksi taudista tietäville olen siitä onnellisessa tilanteessa että suolta ei ole jouduttu poistamaan eikä esimerkiksi avannetta tms tekemään. Ja sen verran voisin lisätä tuohon aiheeseen että kortisonikuuriin sorruin. Sen verran paha tulehdus tuntui olevan että ajattelin olevan hyvä nyt koittaa poistaa tuon tulehduksen keinolla millä hyvänsä. Tiedän että kortisoni ei paranna tautia eikä tee elimistölleni hyvää, mutta jos se nyt auttaa hetkellisesti niin hyvä niin. Vähän se on varmaan auttanutkin muttei mitään ihmeitä kyllä ole tapahtunut.

Tämä kipuilu, makaaminen, ruokahaluttomuus on siis pudottanut minulta ainakin tuon 6 kiloa. Kotona mulla ei ole henkilövaakaa joten en tarkkaan tiedä mikä paino nyt on mutta sairaalasta lähtiessä tuo 6 kiloa oli menetetty. Takaisin ei varmasti ole ainakaan tullut vielä yhtään, mutta kovasti olisi ajatukset siinä että saan kilot takaisin.

Tässä on kuvat kisapäivältä 7.3. ja pari päivää sitten. Koliitista johtuen vatsa kyllä ”pömpöttää” mutta aivan luikku laiheliini olen muuten..

Ja tässä kuva kuinka tavallaan on hienoa että lihassäikeet näkyvät mutta koska paino on liian alhaalla en ole siitä ollenkaan ylpeä. Ja pakko nyt sanoa että en ole huolissani varsinaisesti lihasten ”katoamisesta” ne saa kyllä takaisin ajan kanssa mutta muuten painon putoaminen ei ole hyvä juttu. Se kertoo mm siitä ettei ravintoaineet imeydy, enkä saa tarpeeksi polttoainetta. Nyt kun suoliston takia täytyy pitää vielä ruokavalio todella suppeana ja suoliystävällisenä täytyy olla tarkkana ravintoaineiden saannin kannalta. Ja tässä kohtaa syyttävä sormi nousee itseäni kohtaan koska en ole riittävästi pitänyt tästä huolta. Siihen tulee kyllä muutos nyt. Kun ajatukset alkaa olla pois kivuista voi taas ajatella selkeämmin muita asioita. Terveys ennen kaikkea! Mutta pakko sanoa että harmittaahan se kun teki kovan työn lihasten eteen ja varsinkin nyt nuo jalat joita kovasti hiottiin on kuihtuneet.

Kivut alkavat olla sen verran pois että esim kävely sujuu jo suht normaalisti. Toivonmukaan vaikka viikon päästä vois alkaa jo hieman urheilemaan. Varmasti sitten kun pääsee taas kunnolla liikkumaan ruokahalukin löytyy.

Ajattelinkin että kun tästä pikkuhiljaa lähden liikkeelle otan teistä lukijoista halukkaat siihen mukaan. PAITSI te jotka jo kovasti liikutte ei tämä auta teitä. Mutta te jotka lähdette ns nollasta voisitte tulla mukaan. Tästä lisää sitten kun nousu täältä pohjalta alkaa =)

Toivottavasti teillä oli ihana vappu. Mun vappu meni pääasiassa kotona. Kävin kuitenkin jopa kahdessakin kyläpaikassa ja kyllä oli ihana käydä pitkästä aikaa edes hetki olemassa ystävien seurassa.

Parasta vapussa oli tämä pieni ilopilleri

p.s. instagramissa @fitnesspäiväkirjat on tänään viimeinen päivä osallistua mun viikkohaasteeseen =)

-Mari-