Mun isällä oli diabetes joten omaa tilaa täytyy aina silloin tällöin seurailla. Näin raskaana ollessa lähete testiin tulee neuvolasta. Itse oon todella harvoin käyny testissä näin aikuisiällä, mutta olen ajatellut että koska vointi on ollut hyvä ja elämäntavat suht terveelliset eikä ylipainoa ole ollut niin testille ei ole ollut tarvetta. Kaikkien raskaana olevien ei tarvi testiä tehdä mutta aika monelle sitä tehdään.

Tässä terveyskirjasto.fi:n info siitä kenelle rasitustesti tehdään:

Tutkimuksen aiheita siis ovat: sokerin esiintyminen aamuvirtsassa (yksikin havainto riittää), ylipaino (BMI yli 25 kg/m²), aiempi yli 4 500 g painoisen lapsen synnytys, yli 40-vuotias synnyttäjä tai raskauden seurannassa todettu kookas sikiö (makrosomia). Sokerirasituskoe suositellaan siis tehtäväksi valtaosalle raskaana olevista. Tutkimusta ei tarvita, jos äiti on alle 25-vuotias ensisynnyttäjä ja normaalipainoinen (painoindeksi alle 25) eikä hänen lähisukulaisillaan esiinny tyypin 2 diabetesta. Koetta ei myöskään tarvitse tehdä alle 40-vuotiaalle uudelleensynnyttäjälle, jolla aiempaan raskauteen ei ole liittynyt raskausdiabetesta eikä lapsen makrosomiaa «Makrosomia (poikkeavan kookas sikiö)»2 ja joka on normaalipainoinen raskauden alkaessa.

Täytyy tunnustaa että en muista kävinkö Milan odotuksen aikana testissä, todennäköisesti kävin, mutta jostain syystä se on pyyhkiytynyt muistoista =) Muistan kyllä kun joskus nuorempana testissä kävin että sen sokerilitkun mikä täytyy verikokeiden välissä juoda juonti oli kamalaa. Se maistui ihan järkyttävän pahalta. Mutta tänään kun olen täällä testissä niin ei se nyt niin kamalaa ollutkaan, siinä oli pieni vadelman maun vivahde ja meni oikein kivuttomasti. Joo ei se mitään herkkua ollut, mutta meni hyvin.

Tylsäähän tämä testailu on. Ensin verikoe ja sitten juodaan sokerilitku, odotellaan tunti, käydään taas verikokeessa, odotellaan taas tunti ja taas käydään verikokeessa. Reilu kaksi tuntia siis lähinnä pelkkää odottelua. Mulla tämä aika menee nyt ihan ok mukavasti kun täällä odotushuoneessa näpyttelen blogitekstejä =) Kannattaa siis varata jotain tekemistä tai esim lukemista jos testiin joutuu tulemaan.

Ilmeisesti jo huomenna saan testin tulokset, toivotaan parasta.

Ja toivon kaikille hyviä tuloksia testeistä!

-Mari-

Kuulostaako tutulta?

Tapahtuuko teille koskaan tai usein niin että laitatte tavaran johonkin paikkaan ja ajattelette että ”täältä minä sen sitten hyvin löydän kun seuraavan kerran tarvitsen”, ja kun se seuraava kerta tulee muistatte ainoastaan tuon lauseen mutta paikasta ei ole hajuakaan?

Mulle toi on liiankin tuttua. Ärsyttävän tuttua!

Tiedän että on ihmisiä jotka osaavat laittaa aina kaiken juuri hyvään tai oikeaan paikkaan josta he sen aina löytävät. Mutta jos ei ole luonnostaan sellainen niin miten sellaiseen tapaan voisi oppia? Jos jollakin on hyviä neuvoja tai vinkkejä niin niitä otetaan ilomielin vastaan.

Nyt tämä tapa tuli mieleen kun testasin meneekö vaatteet päälle mitä suunnittelin viikonlopun tapahtumaan laittaa päälle. Vaatteet meni, hieman housut kiristää alavatsan kohdalta, mutta enemmän tukevasti kuin ahdistavasti. Mutta olisi halunnut ottaa mukaan myös flipbeltin, se on sellainen astetta siistimpi vyölaukku =) ei ei perus vanhanajan vyölaukku vaan enemmänkin vyö jossa huomaamattomia taskuja. Tästä voi käydä niihin tutustumassa. Sain heiltä kesällä pari kappaletta noita vöitä, mutta nyt kun olisin halunnut ottaa mukaan ja käyttöön niin en tietenkään löytänyt kumpaakaan.. tyypillistä minua tosin..

Tampereen Get Up tapahtumaan mennään siis tällä vaatetuksella, ilman flipbeltiä.. Jos oot tulossa tapahtumaan niin tuu moikkaamaan BUNDAn osastolle 67 www.getup.fi löytyy lisää tapahtumasta

-Mari-