Väsynyt mutta onnellinen.. Näin vois ehkä kuvailla tunnetta juuri nyt. Aika rankka oli viikonlopun puristus mutta hienosti se meni, tai ainakin toistaiseksi olen yhdessä osassa. Nyt kotona ja aika valmis sänkyyn.

Mekko: Joseph Ribkof

Mila tosin pitää vielä laittaa nukkumaan.. Ja sen todennäköisesti teen tässä kirjoituksen lomassa. Perus taukoja työnteossa. Joo onhan mulla tällä apukädet, mutta hän on hoitanut neidin jo koko päivän niin ehkä on mun vuoro. Ja sitä paitsi haluankin laittaa hänet unille koska ikävä oli kova vaikka olinkin poissa vain yhden yön. Se on muuten kauheeta miten pian ikävä tulee. Yleensä jo ennen kuin on edes lähtenyt. Vaikka aivan ihana onki välillä lähteä kotoa ja olla ilman lasta. Varsinkin jos pääsee hotelliin ja valmiille ruualle =)

Lauantai aamuna suuntasin kohti Hämeenlinnaa ja Aulangon rantasipi hotellia. Oi että olis ihana ollu mennä sinne vain nautiskelemaan heidän ihanasta kylpylästä, mutta työkeikkahan se oli. Ensin oli pari voimalaji ja highland game näytöstä ja illalla tankotanssin SM kisat.

Ennen kuin perehdyn näihin niin tähän väliin iltatouhut Milan kans…

Jahas mihinkäs mä jäinkään. Jokseenkin keskeytyy nämä hommat aina välillä.

Niin lauantai meni show ja kisa meiningeissä ja ilta oli taputeltu noin klo 23. Oli muuten aikas huikeita tankotanssiesityksiä. Onnea vielä Oona Kivelä Suomenmestaruudesta!

Mut katsokaa mitä Suomen voimalajiliiton puheenjohtaja Jyrki oli mulle järjestänyt lavan viereen, kiitos Jyrki <3

Unille pääsin joskus noin 00:30 aikoihin ja kello soi 5:30 jolloin aamupalan kautta starttasi matka kohti Naantalia ja supertreeni tapahtumaa.

Supertreenissä vedin kaksi Bunda jumppaa täpötäydelle salille, enenmmänkin tulijoita olisi ollut. Bunda tunnit on kyllä olleet todella suosittuja joka tapahtumassa, täytynee viimeistään syksyllä alkaa vetämään vakkaritunteja jossakin.

Housut: Lorna Jane

Päivän jaksoin tosi hyvin, välillä ja etenkin ajomatkoilla supisteli, mutta hyvin meni. Nyt kun kotiin pääsin ja hetkeksi istahdin tuossa aikaisemmin niin silloin väsymys iski.. Tuolilta oli kuitenkin vielä noustava ja käytävä laittamassa hepat iltapuulle ja tietty tuo pieni tirppanakin..

Nyt on aika myös minun mennä sängyn pohjalle ja unille..

Huomenna aloitankin sitten virallisen äitiysloman ja sen kunniaksi koulutukseen =) heh.. joskustaina ehkä oikeesti jopa kokonainen päivä kotona.. Näillä näkymin sellainen päivä voisi olla perjantai…

En mä vaan osaa olla paikallaan.. Erääseenkin kissanristijäiseen on tullut lupauduttua =)

Öitä..

-Mari-

Moni on jo ehtinyt kysellä millainen meidän au pair on ja olemmeko olleet tyytyväisiä häneen. Nyt on hieman reilu viikko takana ja pieni käsitys minullakin millaista on kun au pair on kotona.

Tyttö joka meillä on nimeltään Rochelle. Hän on 20-vuotias ja tulee länsi rannikolta Amerikasta. Hän on ollut Suomessa jo viime elokuusta saakka ja vaihtoi perhettä nyt tänne meille ja on meillä tämän vuoden elokuuhun.

Hän on aika hiljainen, mutta tuntuu olevan oikein iloinen, ystävällinen ja reipas tyttö. Ja kukapa ei olisi ainakin alkuun hiljainen kun tulee asumaan vieraiden ihmisten luo. Minäkin varmasti olisi vaikka olenkin tosi avoin ja rohkea tyyppi, tai ainakin 20-vuotiaana olisin ollut.

Rochelle ja Mila

Ensimmäinen viikko on mennyt siis hienosti. Aika varovasti halusin aloittaa ja vaikka minulla oli viikonloppuna töitä järjestin viikonlopun hoidon Milalle muualta. En halunnut että heti ensimmäisinä päivinä hän joutuu jäämään yksi Milan kans pitkäksi aikaa. Se olisi voinut olla kiusallista sekä hänelle että Milalle. Hänelle, koska ei ole vielä tietoa meidän rutiineista ja Milalle, koska hän ei vielä ymmärrä ettei Rochelle ymmärrä mitä hän sanoo.

Nyt Mila alkaa hieman käsittämään että Rochelle ei ymmärrä mitä Mila puhuu. Ja Rochelle puolestaan tietää jo hieman millainen tyyppi Mila on ja miten meillä päivät menevät. Parina päivänä tällä viikolla he ovat jääneet muutamaksi tunniksi kahden ja aivan hienosti on mennyt. Kerran Rochelle soitti ja sanoi että Mila itkee eikä hän ymmärrä miksi, pyysin Milan puhelimeen ja rusinoita neiti olis halunnut.. Nyt onkin Mila rusina kiellossa kun niin kovasti itki ja kiukutteli niiden perään. Nyt kun hän kysyy saako rusinoita niin vastaus on ”et saa koska kiukuttelit ja itkit Rochellelle niiden takia niin paljon” ehkä neiti oppii näin olemaan rauhallisempi.

Tuleva sunnuntai on ensimmäinen päivä kun hän jää yksin Milan kans lähes koko päiväksi. Minä kun otan iisisti ja menen Turkuun vetämään pari Bunda tuntia supertreeni tapahtumaan.. Ja lauantai menee Hämeenlinnassa Aulangolla juontohommissa (isi lauantain kotona).. heh.. Mutta kyllä mä oikeesti otan tai siis ainakin koitan ottaa rauhallisesti molemmissa paikoissa. Bundan ohjaus ei onneksi vaadi ohjaajalta sen kummempaa fyysistä suoritusta.

Toistaiseksi siis kaikki on ollut pelkästään positiivista että hän on täällä meillä.

Nähdään ehkä la Hämeenlinnassa tankotanssin SM kisojen merkeissä tai su Turussa supertreenissä.

-Mari-