Sydäntä puristaa, silmähiki meinaa iskeä ja samaan aikaan olen iloinen. Mila aloitti kerhon.

Mila on ollut kotona nyt hieman reilu 3 vuotta. Avoimessa päiväkodissa ollaan käyty jonkin verran, mutta ensimmäistä kertaa Mila on jossain ryhmässä ilman minua. Hän sain kerhopaikan jonotuspaikalta alkaen nyt 1.9. Mitenhän hän pärjää, pärjääkö hän? Pitäisikö jäädä nurkalle odottamaan? Olla varmuudeksi läsnä? Uskallanko jättää häntä? Nämä ajatukset on varmaan monelle äidille tuttuja ja nyt ne tuli tutuksi myös mulle.

Jouduin oikeasti ryhdistämään itseni jotta olen reipas tyttö ja sanon reippaasti tyttärelleni heippa ja toivotan mukavaa kerhopäivää.

Eron hetkellä Mila melkein alkoi murehtimaan, mutta minä kaivoin itselleni hymyn, sanoin hänelle ”oi että on kivaa kun sä saat jäädä tänne kerhoon, mukavaa kerhopäivää, äiti tulee kohta sua hakemaan, rakastan sinua, pidä hauskaa”

Hymy tarttuu ja myös pieni prinsessani hymyssä suin sanoi heipat sekä minulle että pikkuveljelle. Veikkaa piti myös halata ja pussata ja sanoi hänelle ”rakastan sinua”

Lentosuukkoja vielä pois kävellessä ja tunnustan: hieman hidastelin että näin miten Mila alkaa touhuamaan ja hienostihan se näytti starttaavan. Lapset siirtyivät kohti leikkipaikkaa ulkona ja Mila ensimmäisten joukossa. Sydäntä lämmitti kun hän meni heti mukaan. Reipas tyttö hän on kyllä aina ollut eikä turhia ujostelut, mutta tämä ätiys, aina on pelko perseessä miten ne pikku naperot pärjää. Usein he pärjäävät paljon meitä aikuisia paremmin.

Iloinen olen että Mila sai paikan kerhosta sillä sosiaaliset taidot kehittyy parhaiten ryhmässä ja uskon vieläpä että ryhmässä ILMAN ÄITIÄ =)

Ja vielä toinen tunnustus loppuun, jäin kuitenkin keskustaan kahvilaan odottamaan kerhon päättymistä, mutta tämä ei voi jatkua jos tässä käy aina näin:

<3

-Mari-

Mä ehdin jo olla murtunut, epäonnistunut äiti. En saanut imetettyä lastani. Nyt vauvani ei saanutkaan rintaruokaa tarpeeksi pitkään.. Nämä ajatukset pyöri hetken aikaa päässäni kun piti aloittaa kiinteiden maistelu, selkeästi maito ei aivan riitä koska kahden tunnin välein yöllä poika herää syömään.

Sitten tajusin että höpsis, poika on 4 kuukautta vanha ja niin kuuluukin tehdä! Tässä iässä ainakin lähes kaikki aloittaa maistelemaan kiinteitä. Lisäksi lääkäri suositteli meille kiinteiden aloitusta. Vitsi tämä äitiys tekee meistä hupsuja. Ja miksi ajattelin näin nyt toisen kohdalla? Milasta muistan innolla odottaneeni että saa alkaa maistelemaan, nyt podin siitä huonoa omaa tuntoa. No pistetään äitiyden piikkiin –sinne mahtuu =) Me äidit ollaan välillä liian ankaria itsellemme. Koitetaan antaa armoa itselle ja toisillemme <3

Imetys siis jatkuu ihan normaalisti mutta kiinteitä maistellaan päivisin. Vielä toistaiseksi tämä ei ole auttanut yösyöttöihin. Jospa pian auttaisi. Velliä poika ei oikein suostu juomaan, en tiedä miksi. Makupaloilla ja tissillä siis mennään.

lisäys kommenteista oppineena: nykypäivänä on yleistä myös ettei vielä 4kk iässä aloiteta maisteluja. Ja huomautusta myös että yöheräilyt ei välttämättä ole maidon riittämättömyyttä. Ja tämä tieto yösyötöistä oikeesti lohduttaa ja varmasti auttaa myös jaksamaan. Koska oletus tosiaan on ollut ettei maito riitä. Painosta ja pissoista kun annettin myös neuvoja niin meidän tapauksessa painoa on kyllä tullut ja pissaa myös mutta ihan vähän kasvukäyrät ovat laskussa. Lääkäri sanoi että ei mitään hälyyttävää , mutta kehoitti kiinteisiin ja tarkistetaan 5kk neuvolassa tilanne. Niin ja nyt menen facebookiin liittymään ryhmään imetyksentuki ry =)

(p.s. kaikillahan imetys ei onnistu lainkaan. Te joilla ei onnistu: TE ETTE OLE YHTÄÄN HUONOMPIA ÄITEJÄ KUIN KUKAAN MUUKAAN! Tulee se maito pullosta ihan yhtä hyvin (jollei paremminkin) pullosta kuin tisseistä =) )

Imetyksestä tuli mieleen Imettäminen julkisilla paikoilla

Paljon puhutaan ja on puhuttu siitä onko imettäminen julkisesti tai julkisilla paikoilla hyväksyttyä. Mä oon ite sitä mieltä että se on täysin hyväksyttyä ja jokaisen oma asia. Itse imetän oikeestaan just siellä missä lapsella sattuu nälkä yllättämään. MUTTA kun imetän ja jos ympärillä on muita ihmisiä joita en tunne peitän tapahtuman. En niinkään tosin peitä imetystä itsessään vaan rintani. Musta ei oo kiva ajatus että joku tuntematon tiirailee mun tissejä =) Vaikka ne kuinka ovat lapsen ravintoa on ne kuitenkin mun henkilökohtaista aluetta =) Mites sä peitätkö vai annatko kaiken näkyä?

Tässä noin 3 vuotta sitten Milan kanssa

Aika haastavaa tämä on kyllä välillä. Ois kiva jos en yhtään välittäis vaikka tissi näkyis. Aikamoinen duuni on kiinnitellä esim harsoa (mitä minä ja monet muut tehdään) rintsikoihin olkapäälle jotta saisi homman hoidettua suht piilossa. Ois aika kätevää jos imetysvaatteessa olis tämmöinen ominaisuus itsessään. Onkohan sellaisia muuten olemassa? Ootteko törmänneet missään?

Olis tosi kiva kuulla miten te suoritatte imetyksen julkisilla paikoilla. Vai etsittekö aina esim jonkun paikan missä ei ole katseita? Ite teen niinkin välillä, esim ruokakaupassa oon mennyt sovituskoppiin imettämään. Ja tuo tietty vaan isommissa kaupoissa, mutta onneks itellä citymarket ja prisma on lähikaupat.

Taannoin junamatkalla joutui taas turvautumaan harsoon ja oisin kyl tarvinut kaksi, yhden peittämään ja yhden alapuolelle ottamaan vastaan valumista. Pojulla kun on tapana tehdä jotain niin että maitoa valuu paljon myös ohi..

-Mari-