Aamulla ehdin jo intoilla että nyt mennään mutta se meni ohitse.

Heräsin siihen kun selkään ja vatsaan sattui. Supistukset tuntuivat aika kivuliailta ja niitä tuli n 5-10 minuutin välein. Mutta ne ei ollu kuitenkaan niin kipeitä kun tiedän niiden olevan sitten kun alkaa varsinaisesti tapahtumaan.

Niinpä hyppäsin kipujen kans vaatteisiin ja menin laittamaan hepat ulos. Ajattelin että meen varmuudeksi nyt laittamaan hepat ulos että ehdin sen tehdä ennen varsinaisia kipuja ja sitä että täytyy mennä sairaalaan. No hetki sen jälkeen kun tulin sisälle kivut kuitenkin katosi.

Jonkin aikaa tuntu vielä sellaista menkkakipujen tyylistä kipua selässä mutta sekin meni ohi.

Jontte lähti aamulla liikenteeseen ja sanoinki sille että ”tavallaan tekis mieli sanoo että älä mee tää tulee nyt, mutta mene vaan koska ei näistä tiedä, voi hyvinkin olla että mitään ei tapahdu.” Eikäpä oo tapahtunu.

Auta armias että nämä viimeiset päivät ja viikot on pitkiä. Nyt sitä lasta oikeesti odottaa isolla O:lla

Ja odottaa vaan täytyy, hän tulee kun on valmis. (oispa se tänään vielä)

Tää kuva otettiin vaatevallankumousta varten johon osallistuin. Vaatevallankumous viikkoa vietetään nyt lauantaihin saakka

#whomademyclothes #vaatevallankumous

lue lisää fashionrevolution.org

Vaatevallankumous 2016 #whomademyclothes

Pitää vaan uskaltaa nostaa lapsi puuhun kun hän sinne haluaa, vaikka se välillä hirvittääkin. Pelottaako suakin lapsen touhut välillä? Niin meitäkin, mutta pelolle ei saa antaa valtaa..

Me ollaan molemmat Jonten kans sellaisia varovasti!- vanhempia. Eli vähän väliä kuuluu jomman kumman suusta: ”varovasti Mila” ”Mila varo” ”nyt varovasti Mila” . Ja se on ehkä vähän väärin. Tai kai se on ok myös jos myös välillä höllää ja antaa tytön painella. Toivottavasti meillä on tuo suht hyvässä balanssissa.

Eilen Mila meni puun juurelle ja otti oksista kiinni ja alkoi roikkumaan. Tässä kohtaa muistin olla rohkaiseva äiti ja kehuin roikkumista ja napsin sit samalla kuvia. Hetken kuluttua Mila pyysi että voisinko nostaa hänet korkeelle puuhun.

Kyllä voin =) (joo enkö olekin tyylikäs Jonten huomiotakissa, omat takit kiristää jo turhan paljon)

Mila myös pyysi etten pitäisi kiinni ja että siirtyisin kauemmas. Tein työtä käskettyä. Tyttö pysyi hienosti puussa ja äiti oli ylpeä pikku kiipeilijästä <3

Päästetään meidän pikku apinat puuhun ja harjoittelemaan motorisia taitoja. Lapsen liikunta on sitä että hän leikkii ja mielellään pihalla, kiipeillen, juosten, hyppien tai vaikka pelaten palloa.

p.s. jälleen kerran koen suurta iloa siitä että talo on maalla jossa tämä onnistuu hienosti. Te jotka asutte kaupungissa, älkää huoliko vaan tehkää silloin tällöin perheretkiä jonnekin luonnon puistoon. Ja meidän kaupunkilaiskaverit: tervetuloa maalaisretkelle tänne meille =)

-Mari-