Tänä vuonna Milan synttäreillä oli sokeria enemmän kuin tarpeeksi. Ensimmäiset kolme vuotta juhlat oli sellaiset että tarjottiin käytännössä pelkästään sokerittomia juttuja. Viimevuonna meillä kyllä oli kakku jossa oli sokeria mutta muuten tarjolla oli mm hedelmiä.

Nyt kun Mila on jo käynyt useammilla kavereiden synttäreillä joissa tarjoillaan herkkuja on hän saanut ajatuksen että ne kuuluu synttäreihin enkä minä halua missään tapauksessa pilata pienen tytön onnea syödä herkkuja (synttäreillä). Etenkin vaahtokarkit on Milalle sellainen mikä tekee syntymäpäivän.

Milahan ajattelee suurin piirtein siten että herkkuja syödään vain erikoistilanteissa. Meillä ei ole koskaan kotona karkkipäivää kuten Kaks Plus lehtikin hetki sitten kirjoitti. Mutta se ei tarkoita sitä että meillä ei KOSKAAN syötäisi mitään makeaa. Jos joku tuo jotain niin syödään kyllä kaikki tai silloin tällöin saatetaan itsekin syödä omalla porukalla esim jäätelöä.

Näihin bileisiin Mila halusi suklaa kakun ja niitä teki useamman kappaleen ystäväni Tanja joka on nykyään mun luotto leipuri <3 teemana juhlissa oli My Little Pony.

Ja tarjolla oli siis ensin vähän suolaisempaa: Popcorneja, lihapullia, nakkeja ja suolatikkuja

Ja sen jälkeen: Mutakakkua, kuppikakkuja ja vaahtokarkkeja. Lisäksi Pinjatan sisältä tipahti sukulakuja ja toffeekarkkeja

Ohjelmana meillä oli

-Lahjojen avauspiiri jossa pulloa pyörittämällä annettiin vuoro ojentaa lahja ja Mila avasi sen.

-Pinjatan avaus ja meillä oli sellainen pienempien lasten versio joka aukesi naruja vetämällä. Siihen otettiin kaikki lapset pinjatan ympärille, jokaiselle naru käteen ja vedettiin yllätys auki yhtä aikaa.

-Lisäksi lapset sai uida uima-altaassa ja ratsastaa Soni Ponilla. Oli ihana päivä ja tippa tuli äidin silmään kun Mila illalla mitään kysymättä sanoi ”Mulla oli kivat synttärijuhlat” <3

Kiitos vielä kaikille paikalla olleille jotka teki Milan juhlasta ikimuistoisen <3

Täältä voit käydä kurkkaamassa mitä 2v bileissä tarjottiin 

-Mari-

Ystäväpiiriin syntyi vastikään uusi vauva, ihana pikku tyttö <3 Kun ystäväni oli matkalla sairaalaan hän loi whats app ryhmän ja juttelimme siinä porukalla ja odotimme kaikki H hetkeä. Paljoa ei tuossa ryhmässä neuvoja jaettu, mutta esim sellaista heitettiin että ”noniin nyt käyt nopeesti sen sieltä pyöräyttämässä, jne”.

Niinhän siinä kävi että synnytys kesti suurin piirtein vuorokauden ja esim ponnistusvaihe niinkin kauan kuin 65 minuuttia.. Eli eipä ollut ihan super nopea visiitti. Sitten toisaalta taas eilen tapasin toisen ystäväni joka kertoi synnytyksensä kestäneen 22 tuntia ja lähes sen kokoajan oksennellen.

Kumpikin ystävistä olisi varmasti mielellään tehnyt homman nopeammin, niin kuin me ”neuvottiin” –nopeasti vain käyt vauvan pyöräyttämässä-. Mutta niin ei käynyt. Tuollaiset vuorokauden mittaiset synnytyksethän taitaa olla hyvinkin normaaleja eli eihän noissa sinänsä mitään ihmeellistä. Mutta sitten kun vertaa esim mun viimeisimpään synnytykseen joka kesti kokonaisuudessaan 4 tuntia 4 minuuttia niin onhan siinä eroa.

Mutta siis mun pointti oli se että mä olen sitä mieltä että synnytykseen ei kannata liikaa valmistautua. (ja huom tämä vain minun mielipiteeni). Toki on varmasti hyvä käydä läpi eri synnytystekniikat, asennot, paikat jne. Mutta mä sanoisin että menkää avoimin mielin synnyttämään! Menkää paikanpäälle sairaalaan ja tehkää päätöksiä vasta siinä vaiheessa kun tiedätte mikä on tilanne.

Pettymys saattaa tulla jos on suunnitellut oman synnytyksensä liian tarkkaan.. ”haluan synnyttää ammeessa”, ”haluan ehdottomasti synnyttää alateitse” jne. Nimittäin saattaa tulla ylläreitä kuten eräällekin ystävälleni joka synnytti sairaalan varastohuoneeseen koska vauva vaan päätti tulla HETI ja hänet siirrettiin vain nopeasti käytävältä pois. Myös leikaukseen voidaan syystä tai toisesta päätyä jollei alatiesynnytys onnistukaan.

Jos mieli on sairaalaan mennessä avoin, synnytyksestä tulee varmasti parempi kokemus, silloin ei tule pettymyksiä siitä ettei kaikki mennyt suunnitelmien mukaan. Itse otin molemmat synnytykset vastaan ajatuksella että se on eräänlainen urheilusuoritus, menen sinne ja suoritan synnytyksen. Päätin myös etukäteen että kuuntelen vain kätilön neuvoja ja teen niin kuin sanotaan. Mulla ainakin toimi hienosti ja kaksi lasta on saatettu maailmaan näillä spekseillä.

Onnea kaikille jo synnyttäneille ja teille joille se on vielä edessä, kovasti tsemppiä. Se on iso rutistus, joillekin maratoni ,joillekin 100 metrin sprintti,. Palkinto, se suuri rakkaus on sama kaikille.. <3

-Mari-