Ystäväpiiriin syntyi vastikään uusi vauva, ihana pikku tyttö <3 Kun ystäväni oli matkalla sairaalaan hän loi whats app ryhmän ja juttelimme siinä porukalla ja odotimme kaikki H hetkeä. Paljoa ei tuossa ryhmässä neuvoja jaettu, mutta esim sellaista heitettiin että ”noniin nyt käyt nopeesti sen sieltä pyöräyttämässä, jne”.

Niinhän siinä kävi että synnytys kesti suurin piirtein vuorokauden ja esim ponnistusvaihe niinkin kauan kuin 65 minuuttia.. Eli eipä ollut ihan super nopea visiitti. Sitten toisaalta taas eilen tapasin toisen ystäväni joka kertoi synnytyksensä kestäneen 22 tuntia ja lähes sen kokoajan oksennellen.

Kumpikin ystävistä olisi varmasti mielellään tehnyt homman nopeammin, niin kuin me ”neuvottiin” –nopeasti vain käyt vauvan pyöräyttämässä-. Mutta niin ei käynyt. Tuollaiset vuorokauden mittaiset synnytyksethän taitaa olla hyvinkin normaaleja eli eihän noissa sinänsä mitään ihmeellistä. Mutta sitten kun vertaa esim mun viimeisimpään synnytykseen joka kesti kokonaisuudessaan 4 tuntia 4 minuuttia niin onhan siinä eroa.

Mutta siis mun pointti oli se että mä olen sitä mieltä että synnytykseen ei kannata liikaa valmistautua. (ja huom tämä vain minun mielipiteeni). Toki on varmasti hyvä käydä läpi eri synnytystekniikat, asennot, paikat jne. Mutta mä sanoisin että menkää avoimin mielin synnyttämään! Menkää paikanpäälle sairaalaan ja tehkää päätöksiä vasta siinä vaiheessa kun tiedätte mikä on tilanne.

Pettymys saattaa tulla jos on suunnitellut oman synnytyksensä liian tarkkaan.. ”haluan synnyttää ammeessa”, ”haluan ehdottomasti synnyttää alateitse” jne. Nimittäin saattaa tulla ylläreitä kuten eräällekin ystävälleni joka synnytti sairaalan varastohuoneeseen koska vauva vaan päätti tulla HETI ja hänet siirrettiin vain nopeasti käytävältä pois. Myös leikaukseen voidaan syystä tai toisesta päätyä jollei alatiesynnytys onnistukaan.

Jos mieli on sairaalaan mennessä avoin, synnytyksestä tulee varmasti parempi kokemus, silloin ei tule pettymyksiä siitä ettei kaikki mennyt suunnitelmien mukaan. Itse otin molemmat synnytykset vastaan ajatuksella että se on eräänlainen urheilusuoritus, menen sinne ja suoritan synnytyksen. Päätin myös etukäteen että kuuntelen vain kätilön neuvoja ja teen niin kuin sanotaan. Mulla ainakin toimi hienosti ja kaksi lasta on saatettu maailmaan näillä spekseillä.

Onnea kaikille jo synnyttäneille ja teille joille se on vielä edessä, kovasti tsemppiä. Se on iso rutistus, joillekin maratoni ,joillekin 100 metrin sprintti,. Palkinto, se suuri rakkaus on sama kaikille.. <3

-Mari-

Hiljaiseloa ainakin näin blogin osalta, pahoittelut siitä. Muutenkin ollaan tavallaan oltu aika iisisti.. Paljon on aikaa vietetty kotona ja ystävien kanssa. Keräilin muutamia kuvia mutta ne on nyt vain heinäkuusta eteenpäin koska mun vanha puhelimeni, iphone (joka ei siis oikeasti ole edes vanha) ei suostu enää menemään päälle enkä näin ollen saa sieltä nyt alkukesän kuvia.. Enkä myöskään tietoa moneltako Milan hammastarkastus on HUOMENNA… No sen voin onneksi soittaa ja kysyä. =)

Mutta siis tässä kesällä:

serkukset sai viettää aikaa mummolassa

Käytiin raveissa joka oli eka kerta sekä Milalle että Jontelle.. Ja arvatakaa mitä? Jontte on jo hommaamassa omaa ravihevosta, ehkä…

Tästä innostuneena Mila kävi ajamassa ponia Jarvan Tarhalla 

Serkku joutui ponin rooliin myös

Pohjanmaalla vierailtiin myös mun serkkujen luona

Muutama kyynel vierähti mun isän haudalla.

Mummolasta paluumatkalla piipahdettiin Visulahdessa

Ja tuolta matkalta mukaan tarttui kummityttö jonka kans ratsastettiin, ratsastettiin ja ratsastettiin =)

Hän myös ratsastutti Milaa Soni ponilla

Ja me käytiin yhdessä issikoilla ratsastamassa Islanninhevostalli Ofeigurilla

Ollaan käyty parissakin ihanissa häissä joihin toisiin valmistautumisesta Mila nappasi minusta kuvan, muuten olin valmis mut vaatteet arvatenkin oli vielä vaiheessa =)

Lapset on päässyt kivasti leikkimään kavereiden kans

Kuten myös eläinten kans

Ollaan käyty sisä ja ulko leikkipaikoissa. Huimalassa ja Puuha Parkissa.

Puuha parkissa taidettiin parhaana viikkona käydä kolme kertaa =) Oli pakko kun aina tuli uudet vieraat kylään ja se on huippu paikka lapsiperheiden mennä viettämään aikaa.

Vähän, mut siis todella vähän on tullu myös treenattua ja ainoo treeni ratsastuksen lisäksi on ollut Bunda pakaratreeni

Jäbä on ollu isin apumiehenä mm altaan katteen kokoomisessa.

Esa on käynyt ahkerasti kengittämässä heppoja. Ainiin ja Jonttekin opetteli hieman kengitystä

Livefarmilta olevia vuokrakanoja on hoidettu.

Ja yäk yäk, punkkeja on irroteltu kissoista

Milalla alkoi jälleen päiväkoti Touhulassa nyt elokuussa

Ja noin niinkuin muuten ollaan vaan nautittu kesästä, tutkittu luontoa ja sen kauneutta

Niin ja #maxthekolli on ottanu vaan relaa

Sellaista meille tähän väliin. Nyt vaan tosiaan toivon että kesä ei olisi vielä ohitse. Vielä olis tarkotus touhuilla monia kesäisiä juttuja.

-Mari-