Ensimmäistä kertaa joudun perumaan keikkani CU-sairauteni vuoksi ja se vetää kyllä mielen matalaksi..

Tänään illalla olisi ollut hieno tilaisuus jonka olin saanut kunnian juontaa. Eilen kuitenkin oli pakko katsoa totuutta silmiin ja myöntää että olen edelleen liian huonossa kunnossa. Se sisu sisälläni kyllä huusi ja huutaa edelleen ”kyllä sä siihen pystyt, hienosti se menis”. Ja voihan olla että jos olisin keikan mennyt tekemaan niin se olisikin mennyt hyvin. Olisin jaksanut tsempata sen ajan, mutta entä sen jälkeen. Tulisiko liikaa takapakkia paranemisessa?

Soitin tuotantoyhtiölle eilen ja sanoin että jos he suht helposti saavat tuuraajan niin ottavat ja ilmeisesti se suurin piirtein kivuttomasti heiltä kävi. Aina tuollainen ei nimittäin ole helppoa, löytää uutta juontajaa 24h varoitusajalla. Se on itse asiassa todella vaikeaa välillä. Mutta onneksi kyseessä on mahtavan ammattitaitoinen yritys nimeltä Sisters Inc. Hatunnosto ja nöyrä anteeksi pyyntö sekä kiitos sinne teille. Jos tätä lukee joku yritys joka haluaa järjestää ikimuistoisen tapahtuman niin suosittelen sistersiä tapahtuman järjestäjäksi suurella sydämellä <3

Mikä vointi nyt siis on? Heikottaa, väsyttää, paino tippuu, harmittaa.. Hemoglobiini on todella alhainen, se vetää hirmuisesti mehuja pois.

Ja kroppa, se on jännä miten se pienikin paine mikä lihaksissa oli, on kadonnut. Mulla on tällä hetkellä yhdet maailman rohkeimmista nyrkeistä ku uskaltaa roikkua tämmöisten pulkannarujen varassa.

Viime tiistaina jouduin käymään pyörähdyksen sairaalan päivystyksessä kun verikokeet näytti tulehdusarvojen nousua ja illalla nousi kuume. Mitään hälyttävää ei löydetty joten pääsin kotiin parin tunnin sisällä. Heitettiin kuumelääkettä ja nestettä suoneen ja se oli siinä. Yhtään en osata sanoa mistä moinen johtui.

Kovin täällä siis vielä toipilaana ollaan, ja yritän olla armollinen itselleni ja oikeasti ottaa iisisti. Aion nimittäin olla kahden viikon päästä taas voimissani kun sillon on seuraava juontokeikka buukattu.

Tästä noustaan vielä vaikka voin kertoo että ei ole helppoa yrittää niin ajatella. Mutta ei muutakaan vaihtoehtoa ole, pakko uskoa parempaan huomiseen!

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

-Mari-

Eli viiden vuoden päästä. Kuulostaa hurjalta ja sitä se onkin. Varsinkin kun kyseessä on solunsalpaaja lääke, siis syöpälääke. Tai en tiedä varmaksi käytetäänkö tuota nykyään syöpään, mutta ainakin ennen on käytetty, tosin suurempina annoksina kuin suolistosairauksiin. Tuon viiden vuoden käytön jälkeen lääke pikkuhiljaa lopetetaan ja katsotaan pärjätäänkö ilman.

Mä oon niin sanotusti lääkevastainen, enkä mielelläni mitään hurjia lääkkeitä syö. Nyt tilanne on vain niin paha että aion tämän ”kuurin” syödä. Jos lääke minulle sopii. Oon kuullu nyt aika monta tarinaa joissa tästä lääkkeestä on ollut apua. Jospa kuuluisin siihen porukkaan. Mietin että nyt kun lapset on pieniä on tärkeintä saada mut kuntoon keinolla millä hyvänsä ja mahdollisimman nopeasti. Ja toki myös sitten myöhemmin nopeat reaktiot on parempia jos oireita vielä tulee.

Lisäksi minä uskon siihen että ruokavaliolla on myös merkitystä. Ruokavalion merkityksestä taudin oireettomuuteen ei ole lääketieteellistä näyttöä, mutta jotenkin maalaisjärkikin sanoo että jos ruoka on ainoa mitä suoleen tungetaan niin luulisi sillä olevan jotakin merkitystä sille mitä siellä suolistossa tapahtuu. Mutta tämä on vain minun mielipide. Hirmuisen tärkeää on myös ns suoliston floora, bakteerikanta.

Ruokavaliossa ja mm. oikeiden maitohappobakteerivalmisteiden, hivenaineiden, mineraalien, proteiinien, rasvojen jne jne valinnassa minua auttaa ihana ihminen Sarita Honkaharju, paikasta www.elinvoimaa.fi Saritan avulla monet ihmiset on saaneet suolisto-ongelmia kuntoon ihan täysin ilman lääkkeitäkin, mutta minä taidan olla hankala tapaus. Ja siis myönnän että ihan 100% en varsinkaan nyt kesän ja syksyn aikana Saritan neuvoja totellut, luulin olevani supervoimat omaava terästyyppi jonka ei tarvitse huolehtia itsestään.. mutta siitähän mä oon jo kirjoittanut (täällä)

Nyt otan tämänkin asian vakavasti

Tää lääke minkä eilen aloitin, Azamun sopii suurin piirtein 70% sen aloittaneista. Ensimmäinen yö mulla meni ainakin hyvin, ei tullut pahoinvointia. Kahden viikon pienen annostuksen jälkeen käydään verikokeissa ja tarkkaillaan miten annostusta voidaan nostaa. Käsittääkseni alkuun käydään 2 vko välein verikokeisa jonkin aikaa ja sen jälkeen loppu ajan 3kk välein. Eritoten maksa-arvojen nousua on havaittu lääkkeitä käyttäneillä. Nyt vaan toivon että lääke sopii mulle, ruokavalio omalta osaltaan helpottaa oireita ja tulen tästä täysin kuntoon pian. Tosin esim tämän lääkkeen varsinaine vaikutus alkaa ilmeisesti vasta n 1-2kk kuluttua.

Miinuspuoli tässä lääkityksessä on se että immuunisuojani tulee todennäköisesti laskemaan ja olen alttiimpi esim flunssalle. Tähän uskon kuitenkin että juuri oikeanlainen ravintorikas ravinto auttaa, johon Sarita minut ohjaa <3

-Mari-