Nyt mä pääsen kotiin
Tilanne on sen verran rauhoittunut että kotihoidolla päästään jatkamaan. Kyllähän täällä viikko taas vierähtikin. Olo on kyllä edelleen heikko eikä vatsa suinkaan vielä kunnossa ole, mutta näkymät on paremmat. Vie todennäköisesti kuukauden, ehkä kaksikin että saadaan tulehdus kunnolla kuriin. Suolistosairaudet on tosi hitaita paranemaan. Ja siis paranemaan, sanan varsinaisessa merkityksessä minä en tule, vaan oireet saadaan kuriin. Tämä tauti on siitä inhottava että varsinaista hoitomuotoa jolla koko sairaus lähtis pois ei tietääkseni ole keksitty. On ainoastaan keinoja joilla pidetään oireet joko minimissä tai poissa kokonaan.
Mennään niihin oireiden helpottamisiin jossain kohtaa tarkemmin, nyt vaan pikaraportti että kohta pääsen kotiin. Tämä aihe tosin on sitten taas erittäin kyseenalainen koska tässä sairaudessa ei ole yhtä oikeaa tapaa joka auttaisi kaikille. Toisille tepsii toiset lääkkeet kun toiselle ja toiselle auttaa oireisiin yksi ruokavalio, toiselle toinen.. mutta kuten sanoin se on toinen aihe.
Kotona mulla on ensimmäinen haaste että noudatan sairaslomaani. Saan leikkiä lasten kans ja kuulemma esimerkiksi kevyesti ratsastaa, mutta mitään raskasta ei saisi nyt vähään aikaan tehdä. Lääkärin sydämellinen neuvo oli ”tee nyt vain sellaisia asioita mistä nautit”. Blogiakin voin siis päivittää koska tämäkin on asia mistä pidän. Seuraava haaste onkin saada paino takaisin. parin viikon sisään paino pudonnut n 6kg..
Kurjaa oli viikko sairaalassa viettää, mutta täällä on autettu mua, henkilökunta on ollut todella mukavaa ja tilani on saatu paranemaan. Olen kiitollinen kaikille jotka on mua tän reissun aikana auttaneet, niin täällä sairaalassa kuin eritoten kotona lasten ja hevosten suhteen.
Nyt on ihana mennä taas kotiin lasten ja miehen luo. Ja mikä parasta, kotona on oma äiti parin päivän ajan auttamassa ja pitämässä huolta <3
Tippakanyyli oli, paikka tyrehdytettiin ja nyt oon vapaa lähtemään kotiin ja jatkamaan paranemisprosessia…
-Mari-
Miksi mä kerron mun nolosta sairaudesta
Kun ensimmäisen kerran julkisesti sairaudestani kerroin, huomasin palauteryöpyn tullessa että tästä todella täytyy puhua. Kohtalotovereita on kymmeniä tuhansia Suomessa ja kun olen kertonut hyvin herkkiä ja yksityisiäkin asioita sairauden kuvasta niin tämä on auttanut muita jotka ovat sairaita. He ovat joko uskaltautuneet puhumaan sairaudestaan lähipiirille tai ylipäätään hakeutumaan hoitoon. Saaneet selityksen omille vaivoille ja osanneet mennä lääkäriin etsimään helpotusta. Jopa omasta lähipiiristä kolme kaveria kertoivat että sairastavat samaa sairautta vasta kun olivat kuulleet omastani.
Normaalia ei ole veren ulostaminen tai hurjat, viiltävät vatsakivut ja krampit. Se että vatsa turpoaa iltaa kohden on normaalia, siihen ruokavalio auttaa tai sitten ei, mutta se on normaalia. Tähänkin taudinkuvaan saattaa auttaa ruokavalio mutta sen täytyy olla erittäin tarkka. Tiedän sen, mutta en ollut tarpeeksi tarkka viimeaikoina ja se ja myöskin se että luulin tulevani oireettomaksi kun en vain ajattele asiaa sai minut nyt huonoon jamaan.
Ja syy miksi nyt kirjoitan siitä miksi jaan julkisesti ällöttäviäkin yksityisiä asioita on se että sain inhottavaa vihamielisyyttä ja syrjintää sisältäneen facebook viestin.
Mä oon saanu mielettömän paljon positiivista tsemppi viestiä ja jälleen kerran mielettömän paljon kiitosta kun jaan tätä asiaa jotta sairastavat saavat vertaistukea. Kiitos kaikille teille siitä <3 ja sen vuoksi aion edelleen jatkaa, sellaiset tyypit jotka haukkuu, ei mua saa hiljenemään.
Tämä on todella nolo sairaus, mutta itseäni ainakin helpottaa kun asiasta puhuu. Kun tulee vieraampi ihminen kotiin ja akuutti on päällä, kerron mielelläni hetimmiten taudistani ja siitä että saattaa olla että joudun yhtäkkiä juoksemaan vessaan. Silloin kun sitten juoksun aika tulee on paljon helpompi juosta kun toinen tietää miksi juoksen. Ei se ole normi ripulia, se on sairauden aiheuttamaa.
Kaikki jotka sairastatte, nostakaa vessapassinne (jos sellainen löytyy, jos ei niin ilmankin pääsee) ylpeästi esille ja menkää rauhassa vessaan älkääkä ujostelko! Ette voi sille mitään. (paitsi toki hakekaa lääkäreiltä ja mahdollisesti ruokavaliosta helpotusta, tarkoitus ei olisi juosta vessassa vaan löytää remissio vaihe)
Vihapuheettomampia vessareissuja kaikille <3
ps jos kiinnostaa vihapuheiden sijaan aihe: KEHOVIHA, niin Jenny+ uusi sarja aiheena -kehoviha- nähtävissä jo nyt yle Areenassa täällä telkkarista ohjelma tulee TV2 30.10. klo 21.00
-Mari-


15




