kuva: Tea J Photography

Syyllisyyden tunne iskee jälleen

Tuo pirullinen tunne joka jälleen kerran meinasi jättää minulta yhden kokemuksen väliin.

Minä olen omituinen syyllisyyden tunteen suhteen.

Ystävälläni on huomenna polttarit tai siis oikestaan silloin kun tämä juttu julkaistuu ajastamalleni ajankohdalle puhutaan jo tästä päivästä. En tietenkään voi tätä julkaista ennen kuin itse sankarille on tullut selväksi että hänen polttareitaan vietetään koska veikkaanpa että jos hän sattuisi tämän ennakkoon lukemaan arvaisi hän olevan kyse juuri hänen polttareista ja yllätys menisi pieleen.

No mutta kuitenkin se syyllisyyden tunne.. Kun polttarit ilmoitettiin olevaksi ensimmäinen ajatus oli: Oi kuinka kivaa, meille tulee varmasti kiva päivä.

Toinen ajatus: Taidan mennä sinne vain illalla nopeasti autolla käymään niin en ole pitkään erossa lapsista eikä miehelle tule paha mieli että menen humputtelemaan.

Kolmas ajatus: Tai jos kävisin vain päivällä hetken mukana niin olen sitten illalla laittamassa lapset nukkumaan.

Neljäs ajatus: No menin miten vaan niin olen vain hetken ja menen autolla niin pääsen nopeasti ja helposti takaisin kotiin hoitamaan velvollisuuksia siellä.

Näiden ajatusten kanssa painin pitkään kunnes tulin järkiini!

EI mun lapset vahingoitu jos olen vuorokauden pois. EI mun mies suutu jos lähden ulos tyttöjen kans. Ja JUMALAUTA onhan mun välillä vaan otettava sitä omaa aikaa. Niinpä viides ajatus ja lopullinen päätös oli:

Menen mukaan alusta asti eli klo 12 Keravalle, hyppään karaoke taksiin muiden mukana ja olen messissä koko päivän, jään tyttöjen kanssa hotelliin yöksi ja juhlistan ystäväni tulevia häitä tällä ihanalla tyttöporukalla kuin viimeistä päivää.

Joten Sanna, nyt juhlitaan sinua ja olen mukana -koska minäkin VOIN- (ja se tekee minulle hyvää)

p.s. se tekee hyvää myös sulle, mene vaan!

-Mari-

Olen itse äiti ja yrittäjä

Se on erittäin haastavaa! Moni äiti joka pyörittää myös omaa yritystä varmasti tämän allekirjoittaa. Ja näin äitienpäivän jälkeisenä päivänä asia jotenkin jälleen kärjistyi kun äitiyttä korostettiin.

Minä haluaisin nyt omalta osaltani nostaa jalustalle näitä äitejä jotka lastenhoidon ohessa myös yrittävät ja usein isolla Y:llä nimittäin itsellä ainakin monet päivät kuluu siinä kun oikeasti YRITÄN yrittää, mutta lapset eivät annakaan siihen mahdollisuutta. Aloitan itsestäni ja pian on sinun vuoro!

Yrittäjä:

Mari Valosaari 37v

5-vuotias tytär (20h/vko päivähoidossa) (pian 5v)

2-vuotias poika (kotona)

Teen töitä usein kotoa käsin ja vaikka lapsilla on hoitaja tai isä silloin täällä paikalla niin usein, siis erittäin USEIN lapset ryntäävät työhuoneeseeni tai muuten vain huutelevat oven takaa ja herpaannuttavat keskittymisen. Tai vaikka eivät minulle huutelisi heidän äänet usein saavat minut kuuntelemaan sitä eikä keskittymään töihin.

Joskus lähdenkin Nummelan keskustaan jonnekin kahvilaan tekemään töitä tai sitten änkeydyn ystäväni Tean työpaikalle eli Nummelan ajotaito autokoulun ja Tean valokuvausstudion tiloihin =)

Tästä kaikesta huolimatta minä yritän tehdä parhaani myös yrittäjänä.

Minun toimialani on BUNDA-nilkkapainot jotka olen itse kehittänyt. Kun Mila oli yksivuotias etsin tehtaita ja sain kaiveltua tehtaat jotka painoja alkaisi valmistaa. Ja siinä sitten pienen lapsen ja aktiivisen suolistosairauteni kanssa yritin taistella tuotteen julki ja niin teinkin. Pian lanseerauksen jälkeen kuitenkin makasin kaksi kuukautta petipotilaana ja pari viikkoa sairaalassakin. Toipilaana oloa kesti hyvän tovin ja sen jälkeen odotinkin jo poikaamme. Yrittäjyys oli siis aika pitkän ajan toissijaisena.

Tänä keväänä viime syksyn sairasteluiden jälken kun olin jälleen päihittänyt sairauteni aktiivi vaiheen, näytettiin televisiossa Leijonan Luola ohjelman jakso jossa olin Bunda-nilkkapainojen kanssa mukana. Ja jossa ylitin omatkin odotukseni ja sain tehtyä diilin jopa kolmen leijonan kanssa. Myöhemmin päädyin jatkamaan yhteistyötä vain yhden leijonan kanssa. Ja tiedoksi että tässä ei ollut mitään draamaa vaan se oli järkevin vaihtoehto =) Nyt sijoittajani Miika Toivosen kanssa yhdessä viedään Bunda tuotetta eteenpäin. Tässä linkki ruutu palveluun jossa voit halutessasi katsoa tuon jakson, minun osuuteni alkaa kohdasta 33:40 https://www.ruutu.fi/video/3142462

Eikä yrittäjyyteni suinkaan ole pelkästään noiden painojen ympärillä. Jos olisikin niin yrittäminen voisi olla helpompaa. Lisäksi teen juontokeikkoja pitkin Suomea, minulla on pienimuotoinen siivousfirma, kirjoitan tätä blogia, teen YouTube videoita sekä vaikutan instagramissa.

Ja äitinä saan olla lasten lisäksi myös viidelle hevoselle, kolmelle kissalle sekä kesäkanoille jotka pian taas saapuvat… Niin ja sitten on vielä se aviomies =D vauhtia siis riittää ja varmasti välillä olisi hyvä oikeasti pitää tuo ratsastuskypärä päässä kun yritän yrittää.

Kuva: Tea J. Photography

Tutustu yrityksiini:

Nilkkapainot: www.bunda.fi

Blogi: https://www.kaksplus.fi/blogit/marivalosaari/

YouTube: https://www.youtube.com/channel/UC02e-Z7qjVF1HtJCyCK-QvA?view_as=subscriber

Instagram: @marivalosaari

SINUN VUOROSI?!

Seuraavaksi haluan siis nostaa teitä muita äiti-yrittäjiä esiin blogini kautta. Jos sinä haluat oman yrityksesi esittelyn tänne minun blogiini niin lähetä meilitse pieni kuvaus itsestäsi sekä yrityksestäsi linkkeineen niin voit päästä mukaan. Esittelyssä haluan kuulla nimenomaan sinusta ja siitä miten yhdistät äitiyden yrittäjyytesi kanssa? Sinun ikäsi, lastesi lukumäärän ja heidän iät? Ovatko lapsesi päivähoidossa? Ja ehkä ylipäätään fiiliksesi äiti-yrittäjyydestä.

Lähetä ”hakemuksesi” osoiteeseen: marivalosaariblogi (@) gmail.com  (ilman välejä tai sulkeita)

-Mari-