Tarkoitus oli viedä lapset päiväkotiin myös seuraavana päivänä, mutta ei se nyt ihan niin mennytkään.

Mio aloitti taipaleen Touhula liikuntapäiväkodissa maanantaina 6.8. ja Mila oli ensimmäistä päivää isojen ryhmässä. Molemmat lähti aamulla todella innoissaan päiväkotiin ja minäkin olin innoissani. Tosin kauhunsekaisin tuntein. On se vaan iso asia kun lapsi aloittaa päiväkodin tai koulun. Varmasti iso asia lapsille mutta taitaa olla kyllä enemmän meille vanhemmille, varsinkin äideille. Usein taitaa olla itku herkässä jättö tilanteissa.

Tunnustan että kyyneleet oli itselläkin silmäkulmassa kun sanoin heipat pojalle mutta itkemään en alkanut, enkä olisi voinut tehdä sitä lapsilleni. Haastattelin tuossa muutamaa esikoulun ja päiväkodin hoitajaa muualta hoitopaikoista ja he kertoivat jopa ikäviä tilanteita siitä kun äidit ovat itkeneet lapsia jättäessä. Lapset olisivat mahdollisesti jääneet reippaina hoitoon, mutta siinä vaiheessa kun äiti on alkanut valtoimenaan itkemään on itku tullut myös lapsella. Ja olipa jossain paikassa pariltakin äidiltä jouduttu pyytämään että jatkossa isä toisi lapsen hoitoon.

Enkä nyt sano ettei saisi itkeä tai siinä olisi sinänsä mitään pahaa, mutta kyllä ehkä suosittelen kaikkia vanhempia pitämään itkut sisällä siihen saakka kun ollaan pois lapsen nähtäviltä. Sitten saa kyllä itkeä, mutta jos lapsi näkee äidin itkevän sillä hetkellä kun hän jää päiväkotiin niin onhan se hurja tunne lapselle. Ja lapsi varmasti kokee asian silloin negatiivisena.

Itse olen myös joutunut kerran lähteään ambulanssilla sairaalaan Milan silmien alla. Hän oli silloin alle 2v. Mua sattui julmettoman paljon ja kyyneleet valui silmistä, mutta lapselleni hymyilin ja kerroin koko ajan että äitillä ei ole mitään isoa hätää, sedät ottaa äitin nyt kyytiin ja vie sairaalaan ja sitten äiti voi taas paremmin. Hymyssä suin tein tuon kaiken. En halunnut että lastani pelottaa kun äitiä viedään pois.

Joo hieman eri asia päiväkoti ja ambulanssi kyyti, mutta jotain samaa näen. Vaikka kyyneleitä tulisi uskon että hymy äidin kasvoilla tuo lapselle turvallisuuden tunnetta ja sitä että näin on hyvä.

Takaisin päiväkoti päivään =) Iloisin mielin siis annoin halit ja pusut ja sanoin Love you, bye bye. Poika vastasi love you, bye bye ja suuntasi kohti keinua.

Myös haku jännitti, miten pojalla on mennyt. Milasta jo tiesinkin että varmasti kaikki mennyt hyvin kun hän on aikas reipas tyttö, mutta Mio oli ensimmäistä kertaa uudessa paikassa, uudessa tilanteessa. Ensimmäisenä kohtasin hoitajan ja hän kertoi Mion olleen todella reipas koko päivän, ei kuulemma olisi millään uskonut että on ensimmäinen kerta päiväkodissa, unikin oli tullut heti kun olivat sänkyihin menneet, ruoka tosin ei ollut maistunut, mutta sitä käy kotonakin. Voi meidän pieni reipas Jäbä <3

Peremmälle mentäessä Jäbä istui penkillä eikä tullut heti edes vastaan =) sitten kyllä tuli halaamaan ja oli kuulemma ollut kiva päivä. Ja sitten seurasi keskustelumme:

Minä: Nyt Lähdetään Mio kotiin.

Mio: EI

Minä: joo lähdetään ja tullaan sitten toisena päivänä takaisin.

Mio: NYT

Poika olisi siis halunnut jäädä vielä pidempään. Toki haluan pojan kotiin, mutta tämä oli mukava kuulla. Iso kiitos Nummelan liikuntapäiväkoti Touhulalle että pidätte lapsistani hyvää huolta ja siitä että he viihtyvät teillä <3

Ainiin ja se syy miksi seuraavana päivänä lapset ei tulleet päiväkotiin. Se johtui minun ja Milan parhaista ystävistä Ninasta ja Jasminista. He joutuvat pian palaamaan Brasiliaan ja tuo seuraava päivä oli viimeinen päivä kun me pystyimme heitä näkemään joten valitsin ystävyyden päiväkodin ja töiden sijaan <3

Ja sitten lähdillemin Pyhännälle Pohjois-Pohjanmaalle mummolaan reiluksi viikoksi. Aamu täällä alkoi perunoiden kuokkimisella. Paluu arkeen koittaa puolen kuun jälkeen.

-Mari-

Mun masennus on tosiaan jo hyvässä vaiheessa, mutta maanantaina koittaa hetki jolloin taidan romahtaa, onneksi vain hetkellisesti

Moni taisi luulla että edelleen olen masennuksen kourissa. Näin ei enää ole. Toki niin kuin kirjoitin niin jotkut päivät tuntuvat edelleen vaikeammilta kuin muut, mutta pääasiassa ajatukset ja mieli on täysin kirkastunut.

Ja tuo tuleva maanantai.. No sehän on päivä jolloin mun vauvakin menee päiväkotiin. Mila siirtyy Touhulassa isojen ryhmään ja Jäbä astelee päiväkodin ihmeelliseen maailmaan sinne aivan pienten ryhmään. Vai onkohan silläkin puolella kaksi erillistä ryhmää? Hyvä äiti täällä taas on hyvin kartalla asioista, heh.

Mio on todella innoissaan menossa päiväkotiin. Oon puhunut että kohta Jäbällä alkaa päiväkoti ja hänen vastaus on aina ”NYT!” Hän haluaisi sinne heti. Aina kun Mion kanssa on viety Mila Touhulaan on Mio ollut vaikea saada pois päiväkodin alueelta. Aina on tullut lause ”Äbä ää ans päiväkotiin” (Jäbä jää kans päiväkotiin) Ja Mio siis menee samaan Liikuntapäiväkoti Touhulaan kuin Milakin.

Miolle asia ei siis tällä hetkellä ole kuin mahtava asia jota hän odottaa innolla. En tiedä sitten miten mieli muuttuu kun hän tajuaa että sinnehän oikeasti sitten jäädään ilman äitiä.

Minulle äitinä tämä puolestaan on iso juttu. Pieninkin menee päiväkotiin. Mio täytti 2 vuotta huhtikuussa eli reilu 2kk sitten ja tämä on mun mielestä täydellinen ikä viedä hänet päiväkotiin. (Enkä nyt sitten millään muotoa tuomitse tai ajattele että olisi väärin viedä aikaisemminkin.) Mio osaa puhua nyt jo todella hyvin ja se tuo minulle rauhallisuuden tunnetta. Eräs äiti ystäväni sanoi että niin on hyvä kun nyt hän voi kertoa miten päivät meni. Minä puolestaan ajattelen sen niin että on hienoa kun hän voi ilmaista oman tahtonsa ja mielipiteensä asioista. Heh hoitajat voi olla tästä asiasta sitten erimieltä =D 2v, oma tahto, sen ilmaiseminen… en ole aina minäkään innoissani että osaa sen tehdä hahaha. Poika on oppinut myös kuivaksi tämän kesän aikana, käytämme vaippaa vain unien aikana. Juu vahinkoja sattuu välillä, mutta harvoin.. Onneksi kävin eilen täydentämässä bokseri varastoja niin on sit mitä vaihdella =)

Ja sitten koittaakin uusi aika myös minulle kotona, työrauha niinä päivinä kun lapset on päiväkodissa. Jännää sekin.. He ovat päiväkodissa aina koko 2 tai 3 päivää viikosta.

Tsemppiä kaikille muillekin äideille joiden lapset nyt aloittavat päiväkodin <3 lapsethan pärjää kyllä =)

Onneksi ollaan nyt kesällä saatu viettää paljon hienoja hetkiä yhdessä..Eikä ne toki tähän lopu, mut silti =)

-Mari-