Vauvapotkut on onneksi kaukaisia
0
Vauvanpotku
Ah tuo ihana tunne jonka tunsin kuopukseni kohdalla ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten. Mutta samalla tuo hui niin karmiva ajatus siitä että olisi jälleen raskaana. Tällä hetkellä tuo alempi muistutus neljän vuoden takaisista pikkujouluista houkuttelee enemmän =)
Tai itseasiassa tuo oli väärin sanottu. Voisin mä raskaana olla. Se oli itseasiassa mun kohdalla molemmilla kerroilla aivan mukavaa aikaa. Ja vaikka kuulostaa ehkä hullulta niin voisin myös hyvin synnyttää, ne on mennyt tosi hyvin mulla myös. Oon tästä varmaan jo joskus kirjoittanukki. Ja samoin siitä että vauvat on kyllä ihania mutta liian työläitä.
Nyt alkaa oikeesti olemaan aika ihanaa aikaa. Lapset alkaa pikkuhiljaa olla aika omatoimisia. No Jäbä 2,5v kyllä teettää vielä reilusti töitä, mutta etenkin Mila 5v osaa jo hienosti asioita. Ja voi vitsi että mä odotan sitä että myös nuorempi on sen ikäinen että lähtee itsekseen aamulla katsomaan lastenohjelmia kun herää ja antaa vanhempien nukkua hieman pidempään. Ja leikiteltiinpä Jonten kans jo ajatuksella myös siitä että jonakin päivänä voidaan laittaa aamupala värkit tai valmiit aamupalat jääkaapin ala hyllylle ja lapset saa nekin itse otettua. Ja me saadaan NUKKUA. hahaha huomaatteko kuinka paljon mä tykkään nukkumisesta. Mut se on parasta!
Nii ja puhumattakaan noista katkonaisista öistä.. palataan siihen piakoin.. Meillä nimittäin on aikamoista showta välillä edelleen yöt. Tai showta ja showta, mutta heräilyä kuitenkin..
Kuinka moni teistä on sitä mieltä että lapsiluku on nyt täynnä? Ja mikä teidän lapsiluku on?
-Mari
Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää
Eikä millään tapaa sen vuoksi että maailma tarjoaisi kauneintaan vaan
Ihan vaan sen vuoksi ettei Per***e tunnit vuorokaudessa riitä. Tai koko vuorokausi vois jo alkaa nippa nappa riittämään mutta piru kun pitää aina välillä nukkuakkin. Sekin on ihan homojen hommaa.. Vaikka onki ihan parasta.. Onkohan homojen hommatki??
Varmasti monet muutkin mutta etenkin pienten lasten äidit tietää sen jäätävän, kuolettavan, kivuliaan, armottoman väsymyksen tunteen. Sen kun iltaisin vaan ajattelee ”koska pääsee nukkumaan”..
Ja silti kun ilta koittaa olis vielä miljoona ja kaks asiaa mitä pitäis tehdä. Miksi musta tuntuu että ei ennen ollu näin. Tai mistä minä mitään entisajasta tiedän, mä oli sillon lapsi. Ei mulla tietty lapsena ollu mitään työvelvollisuuksia. Mut nytpä on. Ja paljon onki. Ja tiedän tasan tarkkaan että niin on todella monella muullakin.
Luojan kiitos suurin osa tekemisistä on mielenkiintoista ja kivaa. Tämän saman sanoi tänään ystäväni. Valitteli kiirettä mutta oli kiitollinen että työnsä oli mukavaa. Samaa mieltä oon omista tekemisistäni, mutta iso harmitus tulee siitä kun ei vaan yksinkertaisesti ehdi tehdä ihan kaikkea mitä haluaisi. Ja heh, silti vaan lisää hommia on suunnitteilla. Että mitäpä mä täällä valitan, täytyy vaan oppia käyttämään aikansa paremmin. Ja ehkä nukkumaan vähemmän..
Tsemppiä kaikille kanssakärsijöille kilpajuoksua aikaa vastaan! <3 <3
-Mari