Mun masennus on tosiaan jo hyvässä vaiheessa, mutta maanantaina koittaa hetki jolloin taidan romahtaa, onneksi vain hetkellisesti

Moni taisi luulla että edelleen olen masennuksen kourissa. Näin ei enää ole. Toki niin kuin kirjoitin niin jotkut päivät tuntuvat edelleen vaikeammilta kuin muut, mutta pääasiassa ajatukset ja mieli on täysin kirkastunut.

Ja tuo tuleva maanantai.. No sehän on päivä jolloin mun vauvakin menee päiväkotiin. Mila siirtyy Touhulassa isojen ryhmään ja Jäbä astelee päiväkodin ihmeelliseen maailmaan sinne aivan pienten ryhmään. Vai onkohan silläkin puolella kaksi erillistä ryhmää? Hyvä äiti täällä taas on hyvin kartalla asioista, heh.

Mio on todella innoissaan menossa päiväkotiin. Oon puhunut että kohta Jäbällä alkaa päiväkoti ja hänen vastaus on aina ”NYT!” Hän haluaisi sinne heti. Aina kun Mion kanssa on viety Mila Touhulaan on Mio ollut vaikea saada pois päiväkodin alueelta. Aina on tullut lause ”Äbä ää ans päiväkotiin” (Jäbä jää kans päiväkotiin) Ja Mio siis menee samaan Liikuntapäiväkoti Touhulaan kuin Milakin.

Miolle asia ei siis tällä hetkellä ole kuin mahtava asia jota hän odottaa innolla. En tiedä sitten miten mieli muuttuu kun hän tajuaa että sinnehän oikeasti sitten jäädään ilman äitiä.

Minulle äitinä tämä puolestaan on iso juttu. Pieninkin menee päiväkotiin. Mio täytti 2 vuotta huhtikuussa eli reilu 2kk sitten ja tämä on mun mielestä täydellinen ikä viedä hänet päiväkotiin. (Enkä nyt sitten millään muotoa tuomitse tai ajattele että olisi väärin viedä aikaisemminkin.) Mio osaa puhua nyt jo todella hyvin ja se tuo minulle rauhallisuuden tunnetta. Eräs äiti ystäväni sanoi että niin on hyvä kun nyt hän voi kertoa miten päivät meni. Minä puolestaan ajattelen sen niin että on hienoa kun hän voi ilmaista oman tahtonsa ja mielipiteensä asioista. Heh hoitajat voi olla tästä asiasta sitten erimieltä =D 2v, oma tahto, sen ilmaiseminen… en ole aina minäkään innoissani että osaa sen tehdä hahaha. Poika on oppinut myös kuivaksi tämän kesän aikana, käytämme vaippaa vain unien aikana. Juu vahinkoja sattuu välillä, mutta harvoin.. Onneksi kävin eilen täydentämässä bokseri varastoja niin on sit mitä vaihdella =)

Ja sitten koittaakin uusi aika myös minulle kotona, työrauha niinä päivinä kun lapset on päiväkodissa. Jännää sekin.. He ovat päiväkodissa aina koko 2 tai 3 päivää viikosta.

Tsemppiä kaikille muillekin äideille joiden lapset nyt aloittavat päiväkodin <3 lapsethan pärjää kyllä =)

Onneksi ollaan nyt kesällä saatu viettää paljon hienoja hetkiä yhdessä..Eikä ne toki tähän lopu, mut silti =)

-Mari-

Terveisiä sairaalasta, olen ottamassa biologista lääkettä täällä.

Olo keveni heti kun kerroin masennuksesta ääneen. Samoin kävi suolistosairauden kanssa. Enkä tarkoita avautumista pelkästään täällä blogissa vaan myös ihan ystäville ja muille läheisille.

Kun suolistosairaus on ollut akuutissa tilassa olen kokenut suurta henkistä helpotusta kun olen heti kertonut ympärillä oleville ihmisille että eivät ihmettele jos yhtäkkiä tyyliin kesken lauseen juoksen vessaan, se johtuu sairaudestani.

Nyt masennuksen kanssa on ollut täysin sama juttu. Toki sitä ei ole tullut kerrottua ihan kaikille ympärillä oleville, vaan pelkästään ystäville ja kavereille. Joskus myös hieman vieraammille kun on sattunut hetki että masennus on tullut puheeksi. Noina hetkinä aina pieni pala on tipahtanut painoa harteilta.

Eilen avauduin asiasta täällä blogissa ja tänä aamuna heräsin todella pirteänä klo 05:50. Joo varmasti olisin mielelläni nukkunut pidempäänkin mutta pieni poikamme heräsi tuolloin ja normaalisti olisin kuoleman väsynyt, mutta tänään jostain syystä olin valmis nousemaan sängystä heti. En tiedä, mutta jotenkin uskon sen johtuneen siitä että jälleen tippui painoa harteilta kun kerroin olostani julkisesti. Tällä kertaa lastia lähti vieläpä iso määrä. Lastia tiputtaa muun muassa teidän ihanat viestit joita on tullut, tein oikein kun kerroin. Moni on lähettänyt kiitosta siitä että puhun asiasta ääneen ja saanut uskoa omaan oloonsa. Niin moni vain vaikenee ja kärsii asioista yksin. On oikeesti hyvä puhua, se auttaa. Iso kiitos myös facebook ystävilleni jotka ovat lähettäneet sydämiä, voima toivotuksia, haleja, viestejä ja rakkautta sitä kautta. Arvostan! Kohtalotovereita, sielunsiskoja ja saman kokeneita löytyi jälleen ystäväpiiristä yllättävän paljon. Sinänsä harmi että näin on mutta me kaikki kyllä selvitään!

Muistakaa, älkääkä häpeilkö! Päätin joskus että suolistosairautta en häpeile ja sen puitteissa ollaan järjestämässä bileetkin 8.9. nimeltä Paskat Bileet/ IBD Rock (vink vink sinne voi ostaa lippuja tämän linkin kautta) Tapahtuman avulla halutaan luoda tunnelmaa jossa kenenkään ei tarvitsisi hävetä ikävää sairautta. Pidetään yhdessä hauskaa ja verkostoidutaan häpeilemättä!

Samoin uskon että masennusta ei tarvitse hävetä. Se on sairaus sekin ja onneksi ohimenevä sellainen. Joillakin se menee ohi nopeammin ja toisilla vaivaa pidempään, mutta kaikilla on siitä mahdollisuus selvitä. IBD sairautena onkin kinkkisempi, mutta oireettomia kausia kaikille pyritään toteuttamaan ainakin.

Mun vatsa on tosiaan vuoden alusta saakka ollut hyvässä kunnossa ja varmasti osittain sen vuoksi mielikin on pirteämpi. Kerron suolisto asioista tarkemmin toiste.

-Mari-