(Kaupallinen yhteistyö: saatu alennus: Veke.fi)

Onko tutun kuuloista että lapset kinastelevat sohvalla omasta paikastaan tai siitä että toinen istuu liian lähellä? Niin meilläkin!

Meidän lapset on vasta 1,9v ja 4,5v ja pää osin täysin sulassa sovussa, mutta aina aika ajoin toista ärsyttää toisen läsnäolo. Ja lähinnä Milaa se kun Jäbä tunkee itsensä joko todella lähelle tai useimmiten päälle istumaan. Ja huutohan siitä syntyy. Tässä kohtaa on kauheen kätevää että toisen naperon voi nostaa toiselle sohvalle.

Meillä on siis olohuoneessa kaksi sohvaa. Syy niiden hankintaan ei ollut alunperin se että sopu säilyisi, mutta niistä on ollut hyötyä myös siihen. Se miksi ajatus kahteen sohvaan tuli oli se kun vieraita on kylässä niin on tosi tyhmää istua yhdellä sohvalla, tiiäthän, kaikki yhdessä rivissä. Monilla tämän ongelman ratkaisee nojatuolit, mutta meille ei jotenkin sellaiset sopineet ja olohuoneen malliin tämä kahden sohvan ratkaisu tuntui hyvältä ja hyväksi on osoittautunut.

Myös siis muutenkin kuin lasten riidan sovittelussa =) me Jonten kans nautitaan yhtälailla siitä kun molemmat saa makoilla ihan rauhassa omilla sohvilla tv:tä katsoessa. Joo, oishan se tavallaan söpöö myös käpertyä yhdelle sohvalle, mut onneksi senkin voi tarvittaessa tehdä ja jättää toisen noista vapaaksi =)

Ollaan tykätty tästä ratkaisusta tosi paljon ja koska sohvat ei olleet kalliit niin hienosti pystyi kaksi ostamaan. Tästä voit käydä tutustumassa Joel sohviin ja muihinkin Veken ihaniin tuotteisiin. Meillähän on samasta paikasta myös lapsille pieni kerrossänky josta kerron täällä.

Mulla olis tavallaan ehkä haave joskus vaaleista sohvista, mutta niin kauan kun lapset on pieniä niin meillä on ja pysyy tummat sohvat! Ei tarvi sit nipottaa siitä että saako sohvalla vaikka syödä joskus välipalan =)

Joel sohva www.veke.fi

-Mari-

Monet kysyi jännittääkö, vastasin ei, vaikka oikea vastaus oli kyllä.

En tiedä miksi vastasin ei, ehkä siksi etten halunnut huolestuttaa kysyjää. Ja toisaalta siksi että ennen kyseistä aamua tavallaan ajattelin että en jännitä vaikka syvällä sisimmissäni jännitin. Yritin varmasti peittää jännitystä myös itseltäni.

Sairaalassa kuitenkin huomasin että oikeesti jännittää. Ja mitä sitten jännitin? No enpä oikein osaa sanoa, ehkä sitä että lääkeaine ei sovikkaan minulle ja saan jonkun hurjan reaktion heti siellä sairaalassa ja oon pahemmassa kunnossa kuin koskaan.. Enkä ees tiiä oisko sellaista voinu käydä. Joo tiedän että vois olla että mun kroppa ei siedä tuota lääkettä, mutta että oisko se tapahtunu jonain shokki reaktiona sairaalassa niin en tiedä. Kai kyseessä oli vaan ihan perus jännitystä uuden asian edessä, ilman sen suurempaa selitystä.

Edelleen on mahdollista että tuo lääke (Remssima) nostaa minulta esim maksa-arvot koholle jolloin lääke pitäisi lopettaa, mutta toivotaan ettei sellaista käy. Lupasin selvittää mitä lääke tekee ja hoitajalta siellä kysyin onko kyse tulehduksen lopettamisesta vai siitä että en vain reagoi tulehdukseen ja hän oli sitä mieltä että kyllä lääke tulehduksen poistaa.

Paikka missä käyn lääkettä ottamassa on sama kuin esim syöpähoidossa olevat käyvät sytostaatti hoidossa. Ensin huoneessa ennen minua oli vain yksi herra. Pian minun jälkeen paikat kuitenkin täyttyivät, monet olivat tulleet hakemaan apua omiin sairauksiin. Yhden rouvan tunnistin tulleen rautatiputukseen jossa minäkin muutama viikko sitten kävin. Muiden tilasta tai lääkityksestä en tiedä. Se mies joka oli ennen mua jäi vielä mun jälkeenkin ja hänellä oli lääkepurkkeja ainakin 5 roikkumassa tippatelineessä ja niitä käytiin välillä vaihtamassa, kuulin että kohta oli tulossa ”se kylmä aine” ja että tuovat sitten vilttejä. Kuulosti hurjalta. Aikamoisen coctailin hänelle tarjoilivat. Toivottavasti hän saa niistä hyvää apua, olipa syy mikä tahansa.

Mulle lääke ei tehnyt mitään reaktiota, paitsi ehkä väsymyksen, koska kotiin päästyäni otin 3 tunnin päiväunet ja nukahdinpa jo hetkeksi siellä tiputuksessa.

Nyt sitten vaan toivotaan että lääkeaine ei nostele mitään arvoja ja tuo toivotun avun.

-Mari-