Eron vaikein osuus – lapsille kertominen

Huh tää on oikeasti erossa kaikista vaikein osuus. Lapsille pitäisi kertoa että isi ja äiti on eronneet. Mutta mä päätin että noin asiaa ei lapsille kerrota.

Olen lukenut aiheesta ja konsultoinut lasten psykologia sekä muita lasten kasvatuksen parissa työskenteleviä henkilöitä ja tullut siihen tulokseen että me puhumme vain siitä kuinka olemme päättäneet että lapset saavat kaksi kotia.

Kyllä, viimeistään silloin kun lapset kysyy asiaa voidaan avata enemmän, mutta 5 ja 2 -vuotiaiden ei tarvi kantaa vanhempien taakkaa ja miettiä mitä avioero tarkoittaa. Ja kerromme kyllä nyt että emme enää ole naimisissa, mutta se tulee olemaan vain sivulause tässä kohtaa. Tarkoitus ei ole piilotella asioita lapsilta, mutta en halua että lapset joutuvat kantamaan huolta aiheesta.

Ensin ajatus oli että asiasta kerrotaan vasta sitten kun konkreettisesti muutetaan erilleen asumaan. Julkisuuden tuoma paine kuitenkin ajaa meidät tekemään tämän jo nyt. Touhulasta annettiin neuvo että varsinkin Milalle on hyvä asiasta kertoa ettei käy niin että joku muu lapsi saa tietää asiasta ja sattuu puhumaan aiheesta hänelle. Ihana että päiväkoti suhtautuu asiaan myös näin asiallisesti.

Kuinka se käytännössä tapahtuu

Vaikka karkkipäivä meni jo eilen, otan tänään karkit esiin ja samalla kun napostellaan herkkuja kerron päätöksestä perustaa kaksi kotia. Vaikeaa tulee varmasti molemmilla vanhemmilla olemaan kun nielemme kyyneleemme. Hymyssä suin olen kuitenkin päättänyt kertoa tästä hienosta mahdollisuudesta heidän saada kaksi kotia.

Tietenkään tämä ei mun mielestä ole hienoa. En koskaan olisi avioeroa halunnut. En koskaan sitä suunnitellut tapahtuvan kun alttaria kohti vuonna 2013 kävelin. Näin vain kävi. Tähän ajauduttiin. Ja tämän asian kanssa on loppu elämä elettävä.

Miksi haluan että lapsille kerrotaan asiasta hymyssä suin on se että he eivät missään tapauksessa kokisi asian olevan heidän syy, koska niin asia ei ole. Lapset ei missään tapauksessa saa tuntea syyllisyyttä asiasta. Ja jos me itkemme asiaa kovasti lasten nähden on väistämätöntä että lapsi luulee olevan itse syypää itkuun.

Tämä ei varmasti ole mikään ablsoluuttinen oikea tapa asiaa esittää ja siitä syystä toivonkin että ette hyökkää mielipiteillänne. Näin asia nyt meidän perheessä tehdään. Mutta kuulen mielelläni miten teidän perheissä on asia hoidettu, koska tiedän että emme ole ainoa eroperhe ja uskoisin näiden tarinoiden tuovan muille tukea ja turvaa jos aihe sattuu joskus koskemaan omaa perhettä.

-Mari