Aika kuluu super nopeasti, Miss Bikini America titteli tuli napattua tasan 10 vuotta sitten. Toki näihin vuosiin mahtuu todella paljon tapahtumaa ja kun sitä alkaa miettimään niin toisaalta taas aika on ollut myös pitkä.

Äitiyden myötä kyllä vuodet alkoi viestimään ihan eri tavalla.

Nyt viimeisimmistä kisoista on kulunut reilu 4 vuotta ja pakko myöntää että tekis mieli kisata taas. Saa nähdä koska sitä taas lavalle nousee.. vai nouseeko..

Tässä muutamä kuva tuolta kymmenen vuoden takaa. Kolmas kuva kertoo kaiken mikä Oli pienen paikkakunnan tytöllä on ison maailman kisan voitto napsahti omalle kohdalle..

Ollaan me ihmiset aikamoisia, ja muista jos minusta oli tähän, on minusta moneen muuhunkin. Ja niin on sinustakin ❤

-Mari

Kerroin lapsille että on tulossa sekä poikaystävä että tyttöystävä. Hämmästynyt ilme lasten kasvoilla oli hyvin oletettava reaktio.

Syy miksi tällaisesta halusin puhua on se, että meidän erosta on kulunut aikaa jo reilu yhdeksän kuukautta ja on hyvin luonnollista että jossain kohtaa kummallekin tulee uusia kumppaneita.

Lapset ottavat asiat paremmin vastaan, jos heitä niihin valmistellaan. Esimerkiksi aina kun meillä on ohjelmien katseluaika päättymäisillään, annan pienen varoituksen etukäteen ”kohta sanotaan ohjelmille hei hei” (tämä ”lapsellinen” lause on jäänyt päälle alkuajoista Milan kanssa) Näin ohjelmien loppuminen ei tule shokkina lapselle.

Samoin ajattelin nyt uusien kumppanien kohdalla. Parempi jo alkaa puhumaan, että sellaisia on tulossa, jotta se ei tulisi niin suurena shokkina. Just tänään en ole esittelemässä ketään lapsille poikaystävänä eikä Jontte tyttöystävää, mutta se päivä kuitenkin oletettavasti joskus tulee ja toivoisin sen menevän mahdollisimman hienovaraisesti.

Itse koin lapsuudessani shokin, kun yhtäkkiä äidille tulikin mies kylään ja hän alkoi viettämään siellä aina vaan enemmän ja enemmän aikaa. Muistan joskus kysyneeni äidiltäni: ”mitä tuo täällä tekee” kun kotiin tullessa huomasin miehen olevan meidän asunnossa.

Siinä vaiheessa, kun joku alkaa viettämään meidän kanssa aikaa pyrin keskustelun avulla tuomaan asian esille niin että tämä on hyvin normaalia ja että niin kuuluukin olla. Koska näinhän se kuuluu olla. Me molemmat Jonten kanssa ansaitaan olla vielä onnellisia jonkun toisen ihmisen kanssa. Suuri toive on että lapsemme hyväksyvät meidän molempien uudet kumppanit. Ja siinähän me vanhemmat näyttelemme suurta roolia, jos me olemme hyväksyväisiä ja ajattelemme positiivisesti toistemme kumppaneista, se tulee välittymään myös lapsiin.

Tänään kuulin myös ikävän tarinan jossa ystäväni lapsi oli nyt jälkeenpäin kertonut kuinka hän ei ollutkaan vihannut äidin uutta poikaystävää, vaan käyttäytyi sillä tavalla koska isä ei ollut tykännyt äidin uudesta poikaystävästä.. Ikävää, tämmöistä ei toivo kenellekään <3

Jos teillä siellä on jollain samanlainen tilanne niin suosittelen olemaan rehellinen ja avoin lapsille aiheesta, vaikka toisaalta enpä minä vielä tiedä onko se hyvä näinkään.. Jos sinulla on jakaa teidän kokemuksia aiheesta niin arvostaisin jos kirjoitatte niitä tänne kommentteihin <3

-Mari