Huomasin lasten nukkumaan menon jälkeen että karkkipäivän karkit jäi syömättä lapsilla.

Aamulla kyllä saivat tikkarit minun ehdotuksesta mutta loppu päivänä karkkia en A) minä muistanut B) lapset pyytäneet. Taisi olla kivan aktiivinen päivä. Tosin muutaman tunnin lapset olivat isänsä kanssa enkä just nyt ole varma söivätkö karkkeja hänen kanssa, mutta veikkaan että eivät. Jos olisivat niin ehkä se olis ollu paremmassa muistissa ja karkkia olisi kyselty myöhemminkin.

En tiiä mut mun mielestä tää on jotenki hieno juttu. En tiiä mikä fiksaatio mulla on noihin karkkeihin/sokeriin. En pakkomielteisesti niitä väittely mutta olen ylpeä ja Iloinen kankaita tilanteista mitkä pystyn niitä lasten osalta välttämään tai että lapseni valitsevat toisin. Tai tässä kohtaa olivat huonohuonomuistisia sen suhteen 🙂 muistin ovat perineet äidiltä, karkkihimoa eivät. Itse söisin karkkia vaikka joka päivä jollei olisi tarpeeksi selkärankaa jättää niitä useimpina päivinä pois.  Just nyt en tiedä mitä selkäranka edes tarkoittaa ja syön osan lasten karkeista. Kiitos ja hyvää yötä ?❤

– Mari

Mio pieni vauvani, kolme vuotias vauvani.

Joka olet jo suuri HULK

Olet iloa ja elämää täynnä oleva reipas pieni miehen alku

Olet ahkera rakennusmies

Kun nukahdat autoon

Minä ja siskosi peileillään kameralle ja odotamme heräämistäsi

Nukun tyynylläsi kun olet vallannut omani

Olet Moi minulle kaikki kaikessa, rakastan sinua joka solullani. Olet juhlan arvoinen joka päivä ❤