Eilen oli se päivä kun oli aika kertoa erosta, tai siis kahdesta kodista lapsille.

Pelkäsin tuota hetkeä suunnattoman paljon. Erossa kaikista pelottavin asia on pelko siitä että vahingoittaa lapsia. Lähtökohta tietenkin on että parasta olisi jos perhe pysyisi kasassa eikä tarvisi olla edes tuota mahtavaa kahta kotia, mutta se kun ei vaan aina ole mahdollista niin yritän tehdä parhaan mahdollisen tästä tilanteesta. Lasten kannalta tätä asiaa on tullut mietittyä niin monelta kantilta. Toivon vain ja ainoastaan että osaisimme hoitaa asiat niin että lapsille ei jäisi tästä aiheesta huonoja muistoja.

Eilen ruokailun jälkeen otin karkkipussin jämän esille ja pyysin lapsia lattialla istumaan. Rakentelimme samalla puupalasista taloa ja kerroin että meillä on heille asiaa.

Puhuin reippain mielin ja hymyssä suin ja kerroin että isi ja äiti on päättänyt että meille tulee kaksi kotia, isin koti ja äidin koti. Että on tämä koti ja viereen tulee toinen koti. Milan ensimmäinen reaktio oli että hän kaappasi minut halaukseen ja sanoi että ”äiti jää tänne”. Mä jatkoin tuosta että joo äiti jää tänne taloon ja isi rakentaa tuohon viereen itselleen talon ja siitä tulee isin koti. ”On samalla tavalla kuin sinun kaverilla, isin koti ja äidin koti”

Sanoin myös ”niin kuin sinä Mila olit huomannut että äitillä ja isillä ei ole enää sormusta niin me ei olla enää naimisissa, mutta äiti ja isi rakastaa teitä ihan tosi paljon ja tullaan aina pitämään teistä yhdessä huolta” ja sitten jatkoin taas aiheesta kaksi kotia.

Kysyin sitten onko lapsilla jotain kysyttävää johon Mila sanoi ”joo yksi, saako isin kotiin viedä tai saako sinne uusia schleich heppoja” johon me tietty sanottiin että totta kai saa. Ja vielä pari kysymystä löytyi ”viedäänkö sinne astioita, entä sängyt” Ja jäbä halusi viedä autoja ja pyssyjä <3

Lapset siis ottivat asian vastaan hyvin konkreettisin ajatuksin, niin kuin tuon ikäisen lapsen kuuluukin. Ja on varmasti hyvä että asia pidetäänkin sellaisena ja pyritään siihen että tämä on vain positiivinen juttu ja että he ovat onnekkaita kun he SAAVAT kaksi kotia.

Myöhemmin päivällä Jäbä lähti isin kanssa kaivinkoneella kaivamaan jo himan tienpohjaa paremmaksi uudelle tontille ja sen jälkeen Jäbä onkin ilmoittanut kuinka hän rakentaa isin talon sisäpuolen ja alakerran. Olen kehunut kuinka hän varmasti rakentaa upean talon isille. Toistaiseksi kaikki siis todella hyvin <3

Paitsi että huomasin eilen Milan kuulon heikentyneen, olen luullut että tyttö ei vain keskity eikä kuuntele mutta eilen testasin ja hän ei oikeasti kuule hyvin. Tänään aika korvalääkärille on varattu ja tiedämme aiheesta lisää myöhemmin. Toivottavasti vain kovettunutta vaikkua tms.

p.s. kiitos kun jaoitte teidän tarinoitanne, osa tänne blogiin edelliseen kirjoitukseen ja osa yksityisviestillä <3 arvostan sitä, se tuo vertaistuke sekä minulle että lukuisille lukijoille jotka samoja asioita joutuvat käsittelemään.

-Mari

Huh tää on oikeasti erossa kaikista vaikein osuus. Lapsille pitäisi kertoa että isi ja äiti on eronneet. Mutta mä päätin että noin asiaa ei lapsille kerrota.

Olen lukenut aiheesta ja konsultoinut lasten psykologia sekä muita lasten kasvatuksen parissa työskenteleviä henkilöitä ja tullut siihen tulokseen että me puhumme vain siitä kuinka olemme päättäneet että lapset saavat kaksi kotia.

Kyllä, viimeistään silloin kun lapset kysyy asiaa voidaan avata enemmän, mutta 5 ja 2 -vuotiaiden ei tarvi kantaa vanhempien taakkaa ja miettiä mitä avioero tarkoittaa. Ja kerromme kyllä nyt että emme enää ole naimisissa, mutta se tulee olemaan vain sivulause tässä kohtaa. Tarkoitus ei ole piilotella asioita lapsilta, mutta en halua että lapset joutuvat kantamaan huolta aiheesta.

Ensin ajatus oli että asiasta kerrotaan vasta sitten kun konkreettisesti muutetaan erilleen asumaan. Julkisuuden tuoma paine kuitenkin ajaa meidät tekemään tämän jo nyt. Touhulasta annettiin neuvo että varsinkin Milalle on hyvä asiasta kertoa ettei käy niin että joku muu lapsi saa tietää asiasta ja sattuu puhumaan aiheesta hänelle. Ihana että päiväkoti suhtautuu asiaan myös näin asiallisesti.

Kuinka se käytännössä tapahtuu

Vaikka karkkipäivä meni jo eilen, otan tänään karkit esiin ja samalla kun napostellaan herkkuja kerron päätöksestä perustaa kaksi kotia. Vaikeaa tulee varmasti molemmilla vanhemmilla olemaan kun nielemme kyyneleemme. Hymyssä suin olen kuitenkin päättänyt kertoa tästä hienosta mahdollisuudesta heidän saada kaksi kotia.

Tietenkään tämä ei mun mielestä ole hienoa. En koskaan olisi avioeroa halunnut. En koskaan sitä suunnitellut tapahtuvan kun alttaria kohti vuonna 2013 kävelin. Näin vain kävi. Tähän ajauduttiin. Ja tämän asian kanssa on loppu elämä elettävä.

Miksi haluan että lapsille kerrotaan asiasta hymyssä suin on se että he eivät missään tapauksessa kokisi asian olevan heidän syy, koska niin asia ei ole. Lapset ei missään tapauksessa saa tuntea syyllisyyttä asiasta. Ja jos me itkemme asiaa kovasti lasten nähden on väistämätöntä että lapsi luulee olevan itse syypää itkuun.

Tämä ei varmasti ole mikään ablsoluuttinen oikea tapa asiaa esittää ja siitä syystä toivonkin että ette hyökkää mielipiteillänne. Näin asia nyt meidän perheessä tehdään. Mutta kuulen mielelläni miten teidän perheissä on asia hoidettu, koska tiedän että emme ole ainoa eroperhe ja uskoisin näiden tarinoiden tuovan muille tukea ja turvaa jos aihe sattuu joskus koskemaan omaa perhettä.

-Mari