Pääsen tänään tosiaan kotiin. Vaikka kipuja vielä on, mutta niitä tulee olemaan vielä pitkään.

Eilen sanottiin että jos pärjään ilman opiaattipohjaisia kipulääkkeitä yön yli niin pääsen kotiin. Ja minähän pärjäsin! Kyllä sattui ja teki mieli pyytää kovempaa lääkettä, mutta ennemmin kärsin kivut kuin katson enään yhtään kertaa kun pieni tyttöni kävelee huoneen ovesta ulos, enkä minä pääse mukaan.

Uskon että henkinen hyvinvointi on tärkeä pitää yllä kun fyysinen pettää. Ja jos jään tänne, ikävöin ja itken. Siitä tulisi vain paha olla henkisesti ja se tuskin auttaa paranemisprosessissa. Pian lähden kotiin ja siellä varsinainen paraneminen varmasti alkaa.

Tähän saakka olen saanut pidettyä positiivisen asenteen yllä ja ollut hyvillä mielin mutta eilen romahdin kun Mila lähti täältä sairaalasta. Itku tuli ja huomasin että en kestä enää ilman rakasta pientä tytärtäni. Ja Jontteakin on kova ikävä.

Tämän hetkinen arvio on että viikossa suurimmat kivut häviää ja kokonaan ne pitäisi olla pois reilun kuukauden päästä. Nyt olen saanut kattavan selon siitä mikä minulla on ja enköhän minä tule kertomaan tästä reissusta vielä tarkemminkin kun tiedän että monet suolistosairauksista kärsivät kokee samaa kuin minä ja ehkä tietoisuuden lisääminen tästäkin aiheesta on hyvä juttu. Mutta tästä sitten myöhemmin tarkemmin.

Tästä eteenpäin siis vielä toipilaana mutta onneksi kotona.

Mila sairaalassa moikkaamassa <3

Eilen illalla hieman kävelin ja venyttelin. Kaksi viikkoa käytännössä kokoajan sängyssä ei tee kropalle hyvää. Nyt pikkuhiljaa liikkumaan ja joskus sitten oikeasti treenaamaan.

-Mari-

Terveisiä edelleen Jorvista.

Hieman lisätutkimuksia ja vielä lisähoito on tehtävä joten tänne jäätiin.

Haluaisin kyllä jo kotiin mutta mieluummin kerralla kaikki kuntoon kuin että hoito jäisi puolitiehen.

Ja nythän täällä on ollu mukavampaa olla kun on saanut syödäkseenkin. Tosin ruoka ei kyllä oo oikein maistunut..

Onneksi pikkusisko Eve toi Milan tänäänkin äitiä katsomaan.  Sen pienen rakkaan näkeminen piristää kummasti. Ja ihana että äiti on matkalla meille hoitamaan Milaa ja myös piristämään mua <3

Ilmeisesti päivä tai pari täällä vielä menee..

Ajatus oli perheen kera huomenna katsoa ensimmäinen Fitnesspäiväkirjat jakso mutta joudunkin sen ilmeisesti katsomaan yksin täällä sairaalassa =(

-Mari-