Mä usein kyllä olen Milan kanssa kun hän ratsastaa, mutta juurikaan en itse opeta hänelle ratsastusta ja videolla löytyy syy miksi en. (Kohta 9:40 eteenpäin)

Mitään pahoja konflikteja meillä ei (vielä) ole syntynyt mutta herkästi ne on kehittymässä. Parempi siis jättää opetus ulkopuolisille ja jatkaa ”köpöttely” linjalla äiti-tytär tunneilla.

P.S. Mä oon niin ylpee tuosta pienestä viisivuotiaasta ratsastajasta. Ja myös siitä kolmevuotiaasta 🙂

-Mari

Huomasin lasten nukkumaan menon jälkeen että karkkipäivän karkit jäi syömättä lapsilla.

Aamulla kyllä saivat tikkarit minun ehdotuksesta mutta loppu päivänä karkkia en A) minä muistanut B) lapset pyytäneet. Taisi olla kivan aktiivinen päivä. Tosin muutaman tunnin lapset olivat isänsä kanssa enkä just nyt ole varma söivätkö karkkeja hänen kanssa, mutta veikkaan että eivät. Jos olisivat niin ehkä se olis ollu paremmassa muistissa ja karkkia olisi kyselty myöhemminkin.

En tiiä mut mun mielestä tää on jotenki hieno juttu. En tiiä mikä fiksaatio mulla on noihin karkkeihin/sokeriin. En pakkomielteisesti niitä väittely mutta olen ylpeä ja Iloinen kankaita tilanteista mitkä pystyn niitä lasten osalta välttämään tai että lapseni valitsevat toisin. Tai tässä kohtaa olivat huonohuonomuistisia sen suhteen 🙂 muistin ovat perineet äidiltä, karkkihimoa eivät. Itse söisin karkkia vaikka joka päivä jollei olisi tarpeeksi selkärankaa jättää niitä useimpina päivinä pois.  Just nyt en tiedä mitä selkäranka edes tarkoittaa ja syön osan lasten karkeista. Kiitos ja hyvää yötä ?❤

– Mari