Kirjoitin pari päivää sitten että liikuntaa ei tarvisi pelätä.

Mun kirjoitus tuotti tulosta =) Yksi näistä henkilöistä jotka ylipäätään innoitti kirjoittamaan aiheesta luki kirjoitukseni ja päätti lähteä mun mukaan sinne kuntotestiin. Ihan huikeeta että sain ainakin yhden ihmisen rohkaistumaan ja lähtemään liikenteeseen ”pelosta” huolimatta. Ja mikä parasta, tämä kaverini kiitteli moneen kertaan että innostin hänet mukaan.

Hän, kuten minäkin ajatteli ensin että ei kehtaa lähteä tekemään etenkään kuntotestiä kun on niin huono lähtötaso. Mutta ajatuksella ”jokainen starttaa omalta tasoltaan” me molemmat mentiin rohkeasti mukaan. Niin kuin jo kirjoitin on se aika kova paikka tämmöisenä ”fitnesstähtenä” mennä ihmisten eteen tekemään testiä kun tietää että ei ole fitnesstähti kunnossa. Mutta uskalsin minäkin ja kivaa oli. Kukaan ei kytännyt toisten tekemisiä vaan puhallettiin yhteen hiileen ja tsempattiin toisiamme.

Eikä mun tulokset nyt niin huonoja edes ollut ajatellen että esim viimeisin salikäyntini oli 1,5 vuotta sitten. Eikä myöskään kaverini. Sanoinkin hänelle että ei voi tietää mikä on taso jollei kokeile =) Mä oon ylpee hänen tuloksistaan ja omista myös.

Mun tulokset:

Lihaskunto (aikaa tehdä 30 sekuntia)

Kyykyt 30

Punnerrukset 30

Vatsalihakset 3 (näitä en halunnut tehdä kolmea enempää koska synnytyksestä on vasta 4kk aikaa)

Cooperin testissä juoksin 2280m ja sekin yllätti positiivisesti koska en oikeesti oo mikään juoksija tyyppi.

Siellä oli myös lankutusskaba johon osallistuin osallistumisen vuoksi ja tarkoitus olikin lankuttaa vain 2 minuuttia ja samaista raskautta syynä pitäen. Mä en ala treenaamaan vatsalihaksia ennen kuin 6kk synnytyksestä on kulunut. Ton skaban voitti joku nuori poika oisko ollu n 6 vuotias tuloksella 22,5 minuuttia =) wow!

Kivaa oli tapahtumassa ja Biancaneven jengin kans heidän osastolla. Treenipäivän sivuilta varmaan näkee tunnelmia tapahtumasta

Ja vielä mukavampaa on että joku innostui, ja voisin veikata että tämä on innoittanut muitakin, toivon ainakin niin <3

p.s. nyt on jalat kipeenä…

-Mari-

Minun kokemukseni tähystyksestä. Ja nyt puhun nimenomaan paksusuolen tähystyksestä joten taas kaikki jotka ei kakka juttuja kestä niin klikkaa toiseen juttuun =) Veikkaan kyllä että aika moni äiti ainakin kestää kakan kuin kakan.

Mulla oli tänään siis tsekkaus mitä suolelle kuuluu. Hieman reilu vuosi sitten tilanne oli niin paha että vietin pari viikkoa sairaalassa osastollakin. Ensin piti tähystyksen olla viime vuoden marraskuussa mutta sitä siirrettiin raskauden vuoksi. Raskaus ei sinänsä ole este tähystykselle mutta koska ei ollut akuuttia tarvetta niin siirrettiin. Seuraava aika varattiin toukokuulle mutta sekin siirrettiin koska vauva oli vasta muutaman viikon ikäinen eikä edelleenkään mun olossa hälyttävää.

Nyt elokuun 15. Päivä kun uusi aika oli niin päätin mennä. Milakin oli reilun kolmen kuukauden kun viimeksi siellä kävin. Nyt ei myöskään olo ole ollut huono, mutta puhuttiin lääkärin kans että on hyvä tarkistaa tilanne kuitenkin.

Valmistautuminen

Mun toimenpide oli iltapäivällä klo 13:30, niin edellisenä iltana kahdeksan aikaan join ensimmäisen tyhjennysjuoman. Suoli täytyy siis tyhjentää tapahtumaa varten. Toinen juoma aamulla kahdeksan aikaan. Tämä vaihe meni hyvin, vain yhden kerran sattui tapaus, että imetin ja sen aikana tuli tarve mennä vessaan. Sain kuitenkin imetyksen hoidettua loppuun ja selvisin ilman housujen vaihtoa vessaan =)

Kiinteää ruokaa ei saa syödä sen jälkeen kun tyhjennys juoman on nauttinut, mutta kirkkaita nesteitä kyllä ja onkin hyvä juoda mahdollisimman paljon.

Sairaalassa

Paikanpäälle puol tuntii ennen H-hetkeä. Sit pukemaan tosi stailit housut mistä toimenpidealue on vapaana. Ihan kiva että saa aamutakin päälle ettei tarvi pers vilkkuen käytävällä kävellä.

Itse toimenpide kestää 30-60 minuuttia. Mulla meni se noin 30 min. Jonkin verran jännitti vaikka tiesin jo mitä tuleman pitää. Kamera laitetaan sisään ja siis juurikin sieltä minne aurinko ei paista. Se ei satu koska kamera on hyvin pieni. Kipuja tuntuu kun kamera kulkee suolessa ylöspäin ja pumppaavat ilmaa sinne näkyvyyden vuoksi, vatsassa ja selänkin puolella tuntui aika kovaakin kipua muutaman kerran, mutta pääasiassa toimenpide on enemmänkin vain epämiellyttävä eikä kivulias. Se ilma siellä on aika inhottavaa ja sitä saisi ihan vapaasti päästellä pois sieltä mistä se yleensäkin tulee, mutta onhan se vähän kiusallista. Sanovat kyllä että se on tosiaan vain sitä ”raikasta ilmaa” joten ei haittaa vaikka päästää =) Varmasti helpottaa ja helpompaa kun on aivan rentona, mutta se on aika hankalaa kun sattuu. Kipu on kuitenkin väliaikaista eikä jatkuvaa joten sen kestää kyllä ihan hyvin. Joillain kuitenkin kipuja ilmeisesti tulee kovempiakin ja jos näin käy niin lääkityskin on mahdollinen. Olis varmaan kiva ottaa lääkettä ettei sattuis lainkaan, mutta itse ainakin imettävänä halusin jättää lääkkeet ottamatta ja hyvin selvisin.

Kun on päästy perille ohutsuolen päähän kivut hellittää ja takaisin tullaan katsellen miltä näyttää ja otetaan koepaloja. Koepalan oton tuntee mutta se ei satu lainkaan. Hauskaa tässä on se että itsekin näkee kameran näkymän. Ja näinkin hurjat arvet suolen pinnassa siellä jyllänneestä tulehduksesta.

Toimenpiteen jälkeen saa syödä ihan normaalisti. Itse kuitenkin suosittelen kuitulisän (esim psyllium kuitu, itsellä Biolatten Havital jota saa esim Elinvoimasta) käyttöä reilummin ja jotain helposti sulavaa sinä päivänä ainakin.

Hyvät uutiset on että tulehdusta ei tällä hetkellä ole. Sen näkee heti siitä kamerasta, mutta koepalojen tulokset saan vasta myöhemmin. Tauti itsessään (colitis ulcerosa, koliitti) ei lähde pois, mutta voi olla oireeton ja ilman tulehduksia kuten minulla nyt. Oli tosi kiva kuulla että kaikki on just nyt hyvin.

Sain siis ”terveen paperit”! =) Päätähän he eivät tutkineet hahaha

Kotiin kun tulin, nappasin pienen välipalan ja painelin siivoamaan karsinat. Toipumista ei siis tarvi ellei jostain syystä ole joutunut ottamaan kipulääkettä. Sissi kisu tuli onneksi kuitenkin auttamaan =)

-Mari-