Millaista matkustaminen on matkailuautolla pienten lasten kanssa.

Siinä oli hyvät ja huonot puolensa.

Itse asiassa varsinainen ainoa huono puoli matkassa oli se että mun piti itse ajaa autoa. Helpointa olis ollut jos olis saanut olla rennosti vain matkustajana. Mutta tämänhän sä voit ratkaista sillä että otat miehesi mukaan ja pistät hänet ajamaan =) mä en saanut omaani tällä kertaa mukaan =(

Ensimmäinen jännitys oli miten lasten turvaistuimet saa asuntoautoon. Ensin näytti että se ei edes onnistu, mutta keskipaikkojen pöytää pystyi liikuttamaan ja näin saatiin turvaistuimelle tilaa. Myös se että tässä autossa apukuskin air bagin sai pois päältä oli super hyvä juttu sillä näin saatiin vauvan kaukalo eteen eikä tarvinut jättää lapsia kaksin taakse. Takana istui siis Mila ja au pairimme ja me Mion kans hoidettiin ajo hommat =)

Ekaa kertaa elämässäni mua myös vähän hirvitti hypätä auton rattiin. Aika paljon on tullut ajettua erilaisia autoja jo työn puolesta kun on ollut erilaisia edustustilaisuuksia missä on ollut automerkkejä mukana ja työhön on kuulunut myös autoilla ajo. Mutta näin isoa autoa en ollut ennen ajanut. Ja hitsiläinen kun pisti lahkeet tutisemaan kun Touring Carsilta lähtiessä kohti pohjoista piti hetimmiten liittyä ensin kehä kolmoselle ja sitten Tampereen moottoritielle. Mua pelotti ihan kauheesti että kiihtyykö auto ja mahdunko autojen väliin. No kiihtyihän se (hitaasti, mutta varmasti) ja mahduttiin =) Hyvin meni vaikka pelotti. Hassua oli se että yleensä rekan ohittaminen jännittää pikkuautolla, mutta tällä se ei jännittänyt yhtään. Mutta ohitukset tapahtui AINOASTAAN motarilla tai ohituskaistalla. Tällä autolla kun sai ajaa 100km/h niin rekat oli hidasteena hih

Ajomukavuudeltaan asuntoauto ei nyt ihan mersun luokkaa ole, mutta aivan hyvä! Tiloiltaan sisältä puolestaan auto saa sata pistettä. Parasta tässä oli se kun kierreltiin paikasta toiseen niin yösijaa ei tarvinut aina petailla vaan sängyt oli joka ilta valmiina. Ja se että kun vauvalle piti antaa tissiä niin ei tarvinut kuin pysäyttää auto joko huoltoasemalla tai P paikalle ja mennä takaosaan imettämään. Ei tarvinut mennä etsimään imetyspaikkaa eikä pahimmassa tapauksessa imettää missään huoltoaseman likaisessa vessassa. Kerran matkan aikana taisin imettää yhden huoltoaseman sisällä kun syötiin siellä, mutta sen tein kyllä rohkeasti ihan siinä pöydän ääressä =)

Autossa oli myös tietenki tosi hyvin tilaa vaipanvaihdolle ja lämmintä vettä tuli pepun pesuun =) Tavaratilaakin oli enemmän kun tarpeeksi niin sisällä kuin auton takaosassakin.

Yhden kerran matkan aikana ajattelin ”eikö niitä P paikkoja olekaan olemassa” kun poika itku niin kovasti eikä pysähdyspaikkaa vaan tullu. No sitten tuli, mutta juuri sillä hetkellä poika olikin rauhallinen ja näytti että nukahtaa. No muutaman kilometrin ohi ajettua huuto jatkui ja taas tuntui ikuisuudelta ennen kuin P paikka löytyi. Siinä oli ihan hyvä sitten pysähtyä, Mila ja Rochelle jaloittelivat hieman ja poika sai syödäkseen

Ruokaa en autossa laittanut sillä ihanat ystävät ja sukulaiset kestitsivät meidät. Hyvät puitteet siihenki ois ollu, kaasuhella ja täys astiasto kuudelle hengelle.

Iso kiitos muuten kaikille ruokaa tarjonneille. Etenkin Ellun porukalle, teillä nuoriso hoiti niin hienosti ruoka-asiat että ite sai vaan heräillä valmiiseen pöytään =) eikä Milaakaan juuri näkynyt kun oli leikkikavereita =)

Kaiken kaikkiaan voisin sanoo että onnistunut reissu. Ja tosi hyvin onnistu lasten kans, vaikka välillä ajaminen otti voimille. Uskallan siis suositella muillekin pienten lasten perheille. Vanhempien lasten kans homma sujuu vieläkin leppoisammin ilman turvaistuimia ja heille autossa nukkuminenkin on seikkailu. Mila kyllä tykkäs kans, mutta varmasti eniten siksi että sai nukkua äidin vieressä =) tyttö kyseli monet kerrat palautuksen jälkeen josko mentäis taas asuntoautolla =)

Meillä tuli kilometrejä 10 päivän aikana noin 1800, notta olihan siinä vähän ajamista. Touring carsilla on käytössä päivähinta vuokrauksissa, lisää infoa voit käydä lukemassa täältä.

Mietin kyllä että olispa luksusta jos vuokrahintaan kuuluisi kuski mukaan =)

Yhteistyössä Touring Cars

-Mari-

Mahtava tunne kun tajuaa olevansa itse asiassa monimiljonääri.

Ystäväni kanssa juteltiin meidän taloista, maista ja mannuista ja hän totesi että ”tehän ootte miljonäärejä”. Johon minä naurahdin ”ei ku meillä on vaan paljon lainaa pankista” =) ja totuus on että ei sitä lainaakaan miljoonia ole vaan ihan tavallisesti me asutaan.

Mutta kun aloin myöhemmin ajattelemaan tuota meidän keskustelua niin tajusin että ollaanhan me miljonäärejä ja kun oikein tarkkaan laskee niin ollaan monimiljonäärejä. Enkä suinkaan puhu euroista vaan siitä mitä meillä on tunnetasolla. Jos kaiken hyvän elämästä muuttaisi euroiksi oltais ökyrikkaita.

Meillä on kaksi ihanaa lasta joiden arvoa ei voi edes rahassa mitata mutta paljon se on.

Meillä on kiva koti jossa meidän perheen on turvallista asustaa.

Meillä on mukava piha johon on rakenteilla kaikkea kivaa niin lapsille kuin aikuisillekin.

Meillä on harrastusmahdollisuudet kotona. Minun iän ikuinen haave omasta hevosesta omassa pihassa on toteutunut ja Jontte on saanut oman verstaan jossa touhuta.

Meillä on toisemme.

Ja meillä on ihania ystäviä ja perhe ympärillä.

Mikään näistä ei siis oikeasti ole mitään suurta rahassa, mutta tunnearvoltaan mittaamattoman arvokkaita.

On meilläkin huonoja päiviä ja hetkiä, välillä tulee niin isoja laskuja että joutuu miettimään miten ne hoidetaan. Sateella tai paukkupakkasella hevosten kans touhuaminen ei ole herkkua. Kun molemmat lapset itkee samaan aikaan ollaan välillä äärirajoilla ja puolison naamakin ärsyttää joskus.

MUTTA

Nautitaan kuitenkin siitä mitä meillä on ja ollaan kaikki miljonäärejä <3

Kiitos Nina että sait minut ymmärtämään ja vieläkin enemmän arvostamaan sitä mitä meillä on.

-Mari-