Totta, ei oo. Mä en oo vielä tehnyt mitään reilun puoltoistakuukauden makailun jälkeen. Nyt reilun viikon ajan oon pystynyt toimimaan kyllä ihan normaalisti mutta ottanut kuitenkin iisisti. Treenaaminen on jo kovasti mielessä mutta muhikoon vielä vaikka päivän, tai kaksi. Mietin kovasti mitä teen, aloitanko ihan vaan kävelylenkillä, kevyellä kotijumpalla vai meniskö vallan salille??

Kevyesti aijon jokatapauksessa aloittaa ihan vaan palautumisenkin takia. Kivut joista kärsin on nyt oikeestaan kokonaan pois joten niiden puolesta vois varmasti tehdä kovemmankin treenin mutta jotta alku olisi ”pehmeämpi” niin jostain kevyestä aloitan. Tähän kun nyt vetäisisi jonkun kovan treenin niin ois varmasti niin kipeet lihakset että menis palautumiseen turhan pitkä aika. Enkä varmaan hirmu kovaa jaksaisikaan vaikka ihan kivasti on nyt ruokahalu palautunut ja tuossa kylässä käydessäni kävin vaa’alla niin vissiin yksi kilokin on tullut takaisinpäin. Tavoitteena olis saada noin 5-6 kiloa painoa lisää ja mielellään suurimmaksi osaksi lihaksen eikä rasvan muodossa. Tähän tavoitteeseen kyllä pääsee kun syö tarpeeksi ja treenaa lihaskuntoa.

Mitä tulee tuohon puolimaratoniin niin sellaiseen olen kyllä menossa mukaan mutta kyseessä on Keiju Kids Run tapahtuma jossa Mila juoksee Lasten oman puolimaratonin eli 500 metrin matkan ja minä tietty siinä mukana. Voisinkin tehdä sellaisen suunnitelman että perjantain 15.5. ensin päivällä käyn kävelylenkillä, vaikka ihan vaan 20-30 min verran ja iltapäivällä tuo ”maraton” ja sitten lauantaina teen jonkunlaisen lihaskuntotreenin, se mikä se on keksin varmaan la aamuna =)

Tästä siis starttaa perjantaina mun kunnonkohotusprojekti. Ja kaikille tiedoksi, en aijo pitää mitään kiirettä vaan terveys edellä kehoa kuunnellen pikkuhiljaa parempaan kuntoon.

Ja nyt saa sitten perjantaina alkaa seurailemaan matkaa ja toivottavasti matkimaan (kirjoitus tulee varmaan vasta illalla kunhan Milan olen laittanut ensin nukkumaan mutta ohjeita saa noudattaa omaa tahtiaan). Siis te jotka ette syystä tai toisesta ole treenanneet paljoa sillä nämä tulevat ohjeet ei sovellu koville treenaajille koska ne on ihan kevyitä. Mutta jos vaikka oot sattunut makailemaan sohvaperunana tai ollut sairaana ja haluat lähteä pikkuhiljaa liikkeelle niin nyt on hyvä sauma tehdä samat jutut kuin minäkin. Kun kirjoitan näistä treeneistä löydät ne otsikkotunnuksella: ”Kevyesti kuntoon” 

Jos taas haluat tulla mukaan tuonne lasten tapahtumaan niin tavataan Olympiastadionin vieressä Mäntymäenkentällä! Tapahtuma-alue on avoinna 14-19. Lisää tapahtumasta voit lukea tästä linkistä: Keiju Kids Run 

Tänään ”liikuin” sen verran että pelailtiin Milan ja hänen serkkupoikien kanssa pihalla

Ja ”liikenteessä” olin viime perjantaina Blogbookin 1v synttäreillä, tässä muutamia fiilistelykuvia. Oli ihana juhlia rakkaan ystäväni ja bloggarin Hanna Pusan kanssa jota näen välimatkan takia aivan liian harvoin. Juhlissa olimme muutaman tunnin ajan ja vaikka juomaa oli tarjolla enemmän kuin tarpeeksi en uskaltanut alkoholia nauttia tulehtuneeseen elimistööni vaan olin autolla liikenteessä, eikä sitä aina tarvi juodakaan. Ihan joskus vaan =) ja kohtuudella tietty =)

ONNEA BLOGBOOK 1v 

Pääsen tänään tosiaan kotiin. Vaikka kipuja vielä on, mutta niitä tulee olemaan vielä pitkään.

Eilen sanottiin että jos pärjään ilman opiaattipohjaisia kipulääkkeitä yön yli niin pääsen kotiin. Ja minähän pärjäsin! Kyllä sattui ja teki mieli pyytää kovempaa lääkettä, mutta ennemmin kärsin kivut kuin katson enään yhtään kertaa kun pieni tyttöni kävelee huoneen ovesta ulos, enkä minä pääse mukaan.

Uskon että henkinen hyvinvointi on tärkeä pitää yllä kun fyysinen pettää. Ja jos jään tänne, ikävöin ja itken. Siitä tulisi vain paha olla henkisesti ja se tuskin auttaa paranemisprosessissa. Pian lähden kotiin ja siellä varsinainen paraneminen varmasti alkaa.

Tähän saakka olen saanut pidettyä positiivisen asenteen yllä ja ollut hyvillä mielin mutta eilen romahdin kun Mila lähti täältä sairaalasta. Itku tuli ja huomasin että en kestä enää ilman rakasta pientä tytärtäni. Ja Jontteakin on kova ikävä.

Tämän hetkinen arvio on että viikossa suurimmat kivut häviää ja kokonaan ne pitäisi olla pois reilun kuukauden päästä. Nyt olen saanut kattavan selon siitä mikä minulla on ja enköhän minä tule kertomaan tästä reissusta vielä tarkemminkin kun tiedän että monet suolistosairauksista kärsivät kokee samaa kuin minä ja ehkä tietoisuuden lisääminen tästäkin aiheesta on hyvä juttu. Mutta tästä sitten myöhemmin tarkemmin.

Tästä eteenpäin siis vielä toipilaana mutta onneksi kotona.

Mila sairaalassa moikkaamassa <3

Eilen illalla hieman kävelin ja venyttelin. Kaksi viikkoa käytännössä kokoajan sängyssä ei tee kropalle hyvää. Nyt pikkuhiljaa liikkumaan ja joskus sitten oikeasti treenaamaan.

-Mari-