Näin on taas uudet kisasuunnitelmat tehty ja työtä olis edessä huuuuuuuurjan paljon.

Raskauden aikana ja myöskin nyt viimeisen vuoden aikana mun alakroppa on kuihtunut. On kyllä myös yläkroppakin mutta ei niin pahasti kuin alakerta. Raskauden aikana en kyykkäillyt tai muutenkaan treenannut kovin kovaa. Sen aikana reidet ja pakarat ”surkastui” eniten. Nyt synnytyksen jälkeen keskityin jonkin aikaa treeniin kun valmistuin toukokuun kisaan, mutta sen jälkeen lähes kaikki on taas jäänyt sivuun. Toukokuun kisassa olin ihan hyvässä kunnossa mutta juurikin reidet ja pakara olis saanut olla paljon paremmat. Nyt tulevaan kisaan keskitytään varsinkin näiden osa-alueiden parantamiseen.

Seuraavat noin pari kuukautta mennään reiluilla kaloreilla, 2100 kcal/päivä (vähän vähemmän kun ei treenipäivä) ja todella kovalla treenillä. Näillä eväillä koitetaan saada rakennettua kroppaa paremmaksi. Tässä on tosi lyhyt aika, mutta parhaamme tehdään. Pitäis muuten varmaan puhua ennemminkin ruokavaliosta kuin dieetistä =) Salitreenejä viikkoon kuuluu 4.

Kisoihin on nyt noin 4 kuukautta aikaa ja se riittää sitten mihin riittää. Uskon vahvasti että pääsen ihan hyvään kuntoon, se että olenko itse reisiin ja pakaroihin tyytyväinen on toinen juttu mutta katsotaan. Ja siinähän se homma varsinkin on että valmentaja olis niihin tyytyväinen =) siskoni Tiina Kasvi on tarkka valmentaja!

Tänään oli yhteistreenit Kampin Sats-Elixiassa ja voin kertoo että tänään nähtiin taas katkokävelyä vanhan onnelan lattialla =) eikä alkoholilla ollut mitään tekemistä asian kans, jalkatreeni hoiti homman hienosti!

Eli reisi-pakaraa tiedossa ja enköhän mä jotain jaa teidänkin kanssa. Tänään ei otettu still kuvia joten ei valitettavasti oo kuvamateriaalia.

mutta tässä kuva viime kisakunnosta takaa niin voitte tekin todeta että töitä on tehtävä =)

linkkejä

(Kamppi sats-elixia — Tiina Kasvi —TNT team — kuvaaja)

Kuva: DAN GUSTAFSSON PHOTOGRAPHY

-Mari-

Tai tarkemmin ottaen lauantai ja sunnuntai. Perjantaina oltiin vaan rennosti kotona. Mutta lauantaiaamuna kello herätti seiskan aikaan ja oli aika alkaa maalaamaan naamaa. Tiedossa oli kolme juontokeikkaa seuraavan puolentoistavuorokauden aikana. Ensimmäisenä ajoin (tarkkana kuin porkkana) Kotkan lähettyville Pyhtäälle.

Siellä kisattiin Pyroll Areenalla United Strongmen Maaimanmestaruuksista, lauantaina karsinnat ja sunnuntaina finaali. eli vahvuudesta otettiin mittaa. Tiiättekö mikä on mun mielestä hauskaa näissä kisoissa? Se että siellä on sarja -alle 60kg naiset- siis minähän voisin osallistua siihen kans. Ainoo vaan et mä en oo vahva, ainakaan näihin naisiin verrattuna. Vitsi mitä suorituksia kisoissa näki. Paljonhan noissa vahvuuslajeissa on kyse tekniikasta mutta pitää siellä voimaakin olla. Ja pitkä olis matka meikäläisella jos varsinkin menestyksestä haaveilis.

Mutta onneksi olin siellä vain juototehtävissä ja niistä on jo yli 10 vuoden kokemus niin se meni rutiinilla =)

Rankan tästä tosiaan teki se että ensin tuonne Pyhtäälle ja sieltä ajoin illaksi takaisin Helsinkiin jossa oli keikka numero 2.

Onneksi välillä tuli kotoa ihania kuvia

Helsingissä oli erään firman pikkujoulut joissa vedin ohjelmaosuuden nimeltään musaboxi. Tämä keikka päättyi noin kello 22 ja siitä lähdinkin samantien ajamaan takaisin kotkaan jossa työt jatkuivat seuraavana aamuna. Hotellille päästyä oli muuta organisaatio porukkaa vielä ”käymässä läpi päivää ja valmistamassa huomista” eli siis drinksulla, ehkä jopa #viskillä ja minä liityin seuraan. Ja menihän siinä kahteen saakka aamulla. Ja tässä kohtaa voi tietenkin miettiä oisko pitänyt mennä suoraan nukkumaan ettei olisi ollut niin rankkaa mutta ei tuo 2 tuntia tainnut suurta merkitä.

Pari kuvaa myös Helsingin keikalta

Aamulla vaikka olisin saanut nukkua ainakin yhdeksään saakka niin tottakai silmät napsahti auki 7:15 jolloin Mila yleensä herää enkä oikein saanut nukuttua enää lisää. Kisapaikalle Pyhtäälle saavuin vähän jälkeen 10 ja kun kisa starttasi klo 12 se olikin yhtä rallia kello 18 saakka. pari pientä taukoa oli välissä mutta muuten koko ajan mikki kourassa ja vetämässä kisaa eteenpäin.

Kun kisa oli ohi täytyi tietenkin ajaa takaisin kotiin, jälleen kerran tuo n 130 kilometriä oli edessä.

Yhteensä noin 520 km ja kolme keikkaa noin 50 tunnin sisään… takki oli aika tyhjä. Mutta onneksi kotona odotti näin iloinen iltapuuron syöjä.

PALJON ONNEA UUSILLE MAAIMANMESTAREILLE

OLGA LIASCHUCK(women open), JANNE GRANDALEN (women -70kg), SANNA SAVOLAINEN (women -60kg), MARIUS HALVORSEN (men -80kg), VOLODYMYR REKSHA (men -105kg)

Kisaa oli seuraamassa myös pieniä lapsia ja vanhemmat olivat virittäneet heille oman ”kisakatsomon” (pakko mainita että katsomo oli kisan aikana täynnä mikä oli tosi hieno juttu, kiva kun tulitte paikalle, kuvan kävin nappaamassa tauolla) =)Mä pääsin poseeraamaan Maailman Vahvin Mies kaulakorun kans. Koru kuuluu vahvaakin vahvemmalle Janne Virtaselle

Tänä (maanantai) aamuna olin todella väsynyt, kun Mila heräsi ajattelin että onko oikeesti jo aamu ja pitää herätä. Päivällä nukuin yhdessä tytön kans päiväunet ja taas niiltä heräämisellä mietin että taasko pitää herätä??

Raskasta siis oli, mutta kivaa. Kiitos keikkojen tilaajat Sisters Inc. sekä Heavyevents ja Jyrki Rantanen

-Mari-