Meille kävi hieman pelottavakin tilanne tänään. Mila oli hetken kadoksissa.

Me oltiin tänään Huimalassa (sisäleikkipuisto) ja hieman ennen lähtöä minä menin vaihtamaan vauvalle vaippaa ja ystäväni jäi valvomaan Milaa, omaa tytärtään sekä veljentytärtään.

Minulla kesti vaipanvaihtoreissu noin 10-15 minuuttia koska oli jonoa ja piti vaihtaa kaikki vauvan vaatteet koska ne oli kakassa . Tänä aikana ystäväni oli hyvin pieneksi hetkeksi kääntänyt selkänsä ja sen aikana Mila oli hävinnyt.

Kun minä saavuin paikalle oli Mila jo tullut takaisin ja kaikki oli hyvin. No sitten alettiin tehdä lähtöä ja sanoin Milalle että käydään pissalla ennen kun lähdetään. Hän sanoi jo käyneensä, minä siihen että ei kun me käytiin kun tultiin, nyt pitää käydä uudestaan. Tyttö kertoi sitten uudestaan hyvin uskottavasti käyneensä tekemässä jo pissan ja kakan, kysyin sitten kuka pyyhki ja hän vastasi että täti. Yritin kysyä kuka täti, mutta vastaus oli vain täti. Laskin siinä sit yks plus yks ja tajusin että Mila taisi käydä ”hukassa” ollessaan vessassa. Kysyin vielä että huusitko että tulla pyyhkimään johon neiti vastasi tomerasti että JOO huusin KOVAA =) tavallaan tilanne oli aika hauska näin jälkikäteen ajateltuna, mutta auta armias mikä kauhu olisi minut vallannut jos tyttö olisi ollut ”kadoksissa” vielä kun tulin takaisin.

Kiitos siis sinulle joka vastasit tyttäreni pyyntöön tulla pyyhkimään ja autoit häntä.

Moneen kertaan käytiin Milan kans asiaa läpi ja toivottavasti hän ymmärsi että vessaan lähetään vain tuttujen kans, ei yksin.

Onneksi Huimala on niin kiva paikka että lapsi lähtee vain vessaan eikä pois paikalta.

Loppu hyvin kaikki hyvin

Millaista matkustaminen on matkailuautolla pienten lasten kanssa.

Siinä oli hyvät ja huonot puolensa.

Itse asiassa varsinainen ainoa huono puoli matkassa oli se että mun piti itse ajaa autoa. Helpointa olis ollut jos olis saanut olla rennosti vain matkustajana. Mutta tämänhän sä voit ratkaista sillä että otat miehesi mukaan ja pistät hänet ajamaan =) mä en saanut omaani tällä kertaa mukaan =(

Ensimmäinen jännitys oli miten lasten turvaistuimet saa asuntoautoon. Ensin näytti että se ei edes onnistu, mutta keskipaikkojen pöytää pystyi liikuttamaan ja näin saatiin turvaistuimelle tilaa. Myös se että tässä autossa apukuskin air bagin sai pois päältä oli super hyvä juttu sillä näin saatiin vauvan kaukalo eteen eikä tarvinut jättää lapsia kaksin taakse. Takana istui siis Mila ja au pairimme ja me Mion kans hoidettiin ajo hommat =)

Ekaa kertaa elämässäni mua myös vähän hirvitti hypätä auton rattiin. Aika paljon on tullut ajettua erilaisia autoja jo työn puolesta kun on ollut erilaisia edustustilaisuuksia missä on ollut automerkkejä mukana ja työhön on kuulunut myös autoilla ajo. Mutta näin isoa autoa en ollut ennen ajanut. Ja hitsiläinen kun pisti lahkeet tutisemaan kun Touring Carsilta lähtiessä kohti pohjoista piti hetimmiten liittyä ensin kehä kolmoselle ja sitten Tampereen moottoritielle. Mua pelotti ihan kauheesti että kiihtyykö auto ja mahdunko autojen väliin. No kiihtyihän se (hitaasti, mutta varmasti) ja mahduttiin =) Hyvin meni vaikka pelotti. Hassua oli se että yleensä rekan ohittaminen jännittää pikkuautolla, mutta tällä se ei jännittänyt yhtään. Mutta ohitukset tapahtui AINOASTAAN motarilla tai ohituskaistalla. Tällä autolla kun sai ajaa 100km/h niin rekat oli hidasteena hih

Ajomukavuudeltaan asuntoauto ei nyt ihan mersun luokkaa ole, mutta aivan hyvä! Tiloiltaan sisältä puolestaan auto saa sata pistettä. Parasta tässä oli se kun kierreltiin paikasta toiseen niin yösijaa ei tarvinut aina petailla vaan sängyt oli joka ilta valmiina. Ja se että kun vauvalle piti antaa tissiä niin ei tarvinut kuin pysäyttää auto joko huoltoasemalla tai P paikalle ja mennä takaosaan imettämään. Ei tarvinut mennä etsimään imetyspaikkaa eikä pahimmassa tapauksessa imettää missään huoltoaseman likaisessa vessassa. Kerran matkan aikana taisin imettää yhden huoltoaseman sisällä kun syötiin siellä, mutta sen tein kyllä rohkeasti ihan siinä pöydän ääressä =)

Autossa oli myös tietenki tosi hyvin tilaa vaipanvaihdolle ja lämmintä vettä tuli pepun pesuun =) Tavaratilaakin oli enemmän kun tarpeeksi niin sisällä kuin auton takaosassakin.

Yhden kerran matkan aikana ajattelin ”eikö niitä P paikkoja olekaan olemassa” kun poika itku niin kovasti eikä pysähdyspaikkaa vaan tullu. No sitten tuli, mutta juuri sillä hetkellä poika olikin rauhallinen ja näytti että nukahtaa. No muutaman kilometrin ohi ajettua huuto jatkui ja taas tuntui ikuisuudelta ennen kuin P paikka löytyi. Siinä oli ihan hyvä sitten pysähtyä, Mila ja Rochelle jaloittelivat hieman ja poika sai syödäkseen

Ruokaa en autossa laittanut sillä ihanat ystävät ja sukulaiset kestitsivät meidät. Hyvät puitteet siihenki ois ollu, kaasuhella ja täys astiasto kuudelle hengelle.

Iso kiitos muuten kaikille ruokaa tarjonneille. Etenkin Ellun porukalle, teillä nuoriso hoiti niin hienosti ruoka-asiat että ite sai vaan heräillä valmiiseen pöytään =) eikä Milaakaan juuri näkynyt kun oli leikkikavereita =)

Kaiken kaikkiaan voisin sanoo että onnistunut reissu. Ja tosi hyvin onnistu lasten kans, vaikka välillä ajaminen otti voimille. Uskallan siis suositella muillekin pienten lasten perheille. Vanhempien lasten kans homma sujuu vieläkin leppoisammin ilman turvaistuimia ja heille autossa nukkuminenkin on seikkailu. Mila kyllä tykkäs kans, mutta varmasti eniten siksi että sai nukkua äidin vieressä =) tyttö kyseli monet kerrat palautuksen jälkeen josko mentäis taas asuntoautolla =)

Meillä tuli kilometrejä 10 päivän aikana noin 1800, notta olihan siinä vähän ajamista. Touring carsilla on käytössä päivähinta vuokrauksissa, lisää infoa voit käydä lukemassa täältä.

Mietin kyllä että olispa luksusta jos vuokrahintaan kuuluisi kuski mukaan =)

Yhteistyössä Touring Cars

-Mari-