Anteeksi!

Aion nyt olla todella suorasanainen. Ja jos tämä jotakuta loukkaa niin olen pahoillani.

Fitness puhuttaa juuri nyt niin kovin negatiivisesti niin tässäpä minun mielipiteeni aiheeseen:

Aiheuttaako fitness sinulle masennusta? Väsymystä? Mielipahaa? Epäterveyttä? Syömishäiriötä?

Jos vastasit johonkin näistä kyllä: LOPETA!

Lopeta, lopeta, lopeta hyvä ihminen se fitness!!! Jos tuo sana on sinulle sellainen joka aiheuttaa noin paljon pahaa niin miksi sitä teet??

Itse olen löytänyt fitness-elämän kautta itseeni enemmän positiivisuutta ja iloisuutta. Kyllä, olen ollut joskus väsynyt dieetillä mutta niin olen joskus muutenkin väsynyt. Mielipahaa olen kokenut ehkä hieman jos kisasta ei tullut voittoa mutta sekin vain hetken kestävää pientä harmitusta. Enemmän on tullut mielipahaa nettikirjoittajien kommenteista joissa haukutaan esimerkiksi ulkonäköäni. Elämäntyylini on vuoden 2009 jälkeen kun fitness tuli kuvioon muuttunut ainoastaan terveellisempään suuntaan. Syön säännöllisesti noin kolmen tunnin välein, olen lopettanut karkin ja suklaan syönnin 4 vuotta sitten, juon vettä vähintään 2 litraa päivässä, valitsen mahdollisimman terveellisiä ruoka-aineita, en käytä eineksiä lähes lainkaan jne.

Ja mitä tulee tuohon syömishäiriöön, sitä ei voi mielestäni laittaa fitnesin piikkiin. Kyllä nuo syömishäiriöt on ihan jokaisen niihin ajautuvan pääkopasta kiinni.

Eihän yksi sana –FITNESS- voi aiheuttaa mitään häiriötä. Jos sinä olet dieetillä ja et sen jälkeen osaa enää itse kontrolloida syömistä niin eihän se ole sen dieetin vika vaan sinun itsesi! Vai olenko väärässä? Uskallan väittää että en ole!

Harmittaa suunnattomasti meidän puolesta jotka fitnesistä nautimme kun sen syyksi laitetaan niin monia juttuja mitkä ei todellakaan johdu lajista! Olen puhunut!

NÄIN KAMALAN RIUTUNEELTA ME NÄYTETÄÄN TAKAHUONEESSA!

-Mari-

Tai tarkemmin ottaen lauantai ja sunnuntai. Perjantaina oltiin vaan rennosti kotona. Mutta lauantaiaamuna kello herätti seiskan aikaan ja oli aika alkaa maalaamaan naamaa. Tiedossa oli kolme juontokeikkaa seuraavan puolentoistavuorokauden aikana. Ensimmäisenä ajoin (tarkkana kuin porkkana) Kotkan lähettyville Pyhtäälle.

Siellä kisattiin Pyroll Areenalla United Strongmen Maaimanmestaruuksista, lauantaina karsinnat ja sunnuntaina finaali. eli vahvuudesta otettiin mittaa. Tiiättekö mikä on mun mielestä hauskaa näissä kisoissa? Se että siellä on sarja -alle 60kg naiset- siis minähän voisin osallistua siihen kans. Ainoo vaan et mä en oo vahva, ainakaan näihin naisiin verrattuna. Vitsi mitä suorituksia kisoissa näki. Paljonhan noissa vahvuuslajeissa on kyse tekniikasta mutta pitää siellä voimaakin olla. Ja pitkä olis matka meikäläisella jos varsinkin menestyksestä haaveilis.

Mutta onneksi olin siellä vain juototehtävissä ja niistä on jo yli 10 vuoden kokemus niin se meni rutiinilla =)

Rankan tästä tosiaan teki se että ensin tuonne Pyhtäälle ja sieltä ajoin illaksi takaisin Helsinkiin jossa oli keikka numero 2.

Onneksi välillä tuli kotoa ihania kuvia

Helsingissä oli erään firman pikkujoulut joissa vedin ohjelmaosuuden nimeltään musaboxi. Tämä keikka päättyi noin kello 22 ja siitä lähdinkin samantien ajamaan takaisin kotkaan jossa työt jatkuivat seuraavana aamuna. Hotellille päästyä oli muuta organisaatio porukkaa vielä ”käymässä läpi päivää ja valmistamassa huomista” eli siis drinksulla, ehkä jopa #viskillä ja minä liityin seuraan. Ja menihän siinä kahteen saakka aamulla. Ja tässä kohtaa voi tietenkin miettiä oisko pitänyt mennä suoraan nukkumaan ettei olisi ollut niin rankkaa mutta ei tuo 2 tuntia tainnut suurta merkitä.

Pari kuvaa myös Helsingin keikalta

Aamulla vaikka olisin saanut nukkua ainakin yhdeksään saakka niin tottakai silmät napsahti auki 7:15 jolloin Mila yleensä herää enkä oikein saanut nukuttua enää lisää. Kisapaikalle Pyhtäälle saavuin vähän jälkeen 10 ja kun kisa starttasi klo 12 se olikin yhtä rallia kello 18 saakka. pari pientä taukoa oli välissä mutta muuten koko ajan mikki kourassa ja vetämässä kisaa eteenpäin.

Kun kisa oli ohi täytyi tietenkin ajaa takaisin kotiin, jälleen kerran tuo n 130 kilometriä oli edessä.

Yhteensä noin 520 km ja kolme keikkaa noin 50 tunnin sisään… takki oli aika tyhjä. Mutta onneksi kotona odotti näin iloinen iltapuuron syöjä.

PALJON ONNEA UUSILLE MAAIMANMESTAREILLE

OLGA LIASCHUCK(women open), JANNE GRANDALEN (women -70kg), SANNA SAVOLAINEN (women -60kg), MARIUS HALVORSEN (men -80kg), VOLODYMYR REKSHA (men -105kg)

Kisaa oli seuraamassa myös pieniä lapsia ja vanhemmat olivat virittäneet heille oman ”kisakatsomon” (pakko mainita että katsomo oli kisan aikana täynnä mikä oli tosi hieno juttu, kiva kun tulitte paikalle, kuvan kävin nappaamassa tauolla) =)Mä pääsin poseeraamaan Maailman Vahvin Mies kaulakorun kans. Koru kuuluu vahvaakin vahvemmalle Janne Virtaselle

Tänä (maanantai) aamuna olin todella väsynyt, kun Mila heräsi ajattelin että onko oikeesti jo aamu ja pitää herätä. Päivällä nukuin yhdessä tytön kans päiväunet ja taas niiltä heräämisellä mietin että taasko pitää herätä??

Raskasta siis oli, mutta kivaa. Kiitos keikkojen tilaajat Sisters Inc. sekä Heavyevents ja Jyrki Rantanen

-Mari-