Terveisiä edelleen Jorvista.

Hieman lisätutkimuksia ja vielä lisähoito on tehtävä joten tänne jäätiin.

Haluaisin kyllä jo kotiin mutta mieluummin kerralla kaikki kuntoon kuin että hoito jäisi puolitiehen.

Ja nythän täällä on ollu mukavampaa olla kun on saanut syödäkseenkin. Tosin ruoka ei kyllä oo oikein maistunut..

Onneksi pikkusisko Eve toi Milan tänäänkin äitiä katsomaan.  Sen pienen rakkaan näkeminen piristää kummasti. Ja ihana että äiti on matkalla meille hoitamaan Milaa ja myös piristämään mua <3

Ilmeisesti päivä tai pari täällä vielä menee..

Ajatus oli perheen kera huomenna katsoa ensimmäinen Fitnesspäiväkirjat jakso mutta joudunkin sen ilmeisesti katsomaan yksin täällä sairaalassa =(

-Mari-

Eilen alkuillasta pääsin leikkaukseen noin kuuden aikaan.

Leikkauksen jälkeen muistan kovasti kyselleeni että mitä sieltä nyt löytyi? mitä leikattin? mikä oli syy ?mutta sain asianmukaisen vastauksen: ”Sä et kuitenkaan muista tästä keskustelusta mitään niin jutellaan sitten myöhemmin paremmin” =)

Olen saanut jotain tietoa leikkauksesta mutta odotan lääkäriä tulevan paikalle ja kertovan tarkemmin. Tilannehan oli se että leikkaukseen mennessä kukaan ei ollut täysin varma mikä minulla oli.

Leikkauksen jälkeen olin hetken hurmiossa kun olin täysin kivuton. Ikävä kyllä se johtui hyvästä lääkityksestä ja yöllä kivut saapuivat jälleen. Mikä on tietenkin hyvin ymmärrettävää minkä tahansa  leikkauksen jälkeen. Yöllä nousi myös kuume.

Nyt tarkkaillaan hieman tilannetta ja katsotaan vietänkö vielä yhden yön täällä vai joko pärjäisi kotona..

Odotan siis tarkempaa selontekoa operaatiosta mutta ilmeisesti kaikki meni hyvin.

Hymy on ollut hakusessa muutaman viikon mutta jospa pian taas voisi hymyillä ja iloita elämästä kuten tässä kuvassa:

-Mari-