Täällä odotellaan edelleen leikkausta Jorvissa.

Operaation piti tapahtua tänään, mutta sen verran tuli kiireellisiä tapauksia edelle että mun leikkaus siirtyi huomiseen. Mä en valita (ainakaan vielä) koska tiedän että oon kuitenkin saamassa apua. Kivut on toki kovat mutta henkinen puoli on paljon parempi kun olen kuitenkin jonossa avunsaantiin. Ja tottakai on ymmärrettävää että hengenvaarassa olevat menevät edelle.

Voi toki olla että jos leikkaus ei jostain syystä tapahdu vielä huomennakaan niin alkaa taas kärsivällisyys heikentyä, mutta toistaiseksi kaikki ok. Noin kuuden aikaan iltapäivällä sain tiedon että leikkaus ei ole tänään ja sain syödäkseni. Leikkausta varten olin paljon pidempään ravinnotta kuin fitnesskisojen. Kisapäivänä nytkin söin ihan ok hyvin, vaikkakin pieniä annoksia jottei tulisi turvotuksia. Kisoista tulikin mieleen että fitnesspäiväkirjat ohjelma alkaa ihan pian, jo ensi maanantaina. Jännittävää =) Tuntuu että vastahan aloin kuvaamaan mutta nyt se tuleekin jo ulos. (AVA kanava klo 21:00)

Sain tänään maikkarin ja AVAn porukalta kukkia piristykseksi, kiitos kaikille

Piristystä toi myös rakkaideni visiitti täällä. Ihanaa Jontte ja Mila kun kävitte, rakastan teitä

Nyt vain odottelemaan huomista päivää, pistäkää peukut pystyyn että huomenna olisi aikaa mun operaatiolle.

Kiitos muuten kaikille ihanille jotka olette lähettäneet tsemppi viestejä tänne, faceen ja instagramiin.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa ja liikkukaa te jotka siihen olette kykeneväisiä!

-Mari-

Tänään 9.5. tulin jälleen Jorvin päivystykseen koska kivut kovenivat ja selkeästi vatsa/suolisto alkoi reagoimaan. En tiedä johtuuko reaktio lääkkeistä vai mistä mutta näin kävi.

Päätin että tänään VAADIN hoitoa. Ystävällisyys ja kärsivällisyys oli jo loppunut. Uhosin mielessäni kovia sanoja ja kuinka kovistelen lääkärille että nyt hoitoa tai rupeen riehuun. No enhän mä sitten loppujenlopuksi mitään kovistellut mutta tämän päivän lääkäri otti minut ja kipuni tosissaan ja pääsin osastolle ja huomenna leikataan.

Kiitos tälle lääkärille inhimillisyydestä. Okei kyllä hänkin ensin yritti minua torjua ja ehdotella vielä eri hoitoja kotona mutta siinä vaiheessa vakuuttelin hänelle että en enää jaksa kipujeni kanssa. Onneksi hän välitti ja uskoi. Päivystyksen kaikki hoitajat on muuten ollu kans tosi mukavia ja täällä osastolla hoitaja Maarit on super kultainen ihminen.

Tänään siis yö täällä sairaalassa ja aamulla operaatio. Mun leikkaus ei oo kiireellinen niin jännä nähdä kuinka kauan joutuu odottamaan. Toisaalta tässä nyt on jo reilusti yli viikko sitä odotettu niin muutamat tunnit ei tunnu enää miltään. Kiireisemmät tapaukset menee tottakai edelle.

Milaa on ihan hirvittävä ikävä kun nyt tulee jo kolmas yö erossa =( onneksi rakas Tirppa on hyvässä hoidossa, nyt isin kans kotona =)

Tässä kun nyt on sairaalakokemuksista tullut puhuttua ystävien kans viime päivinä niin kamalan surullista on kuinka moni joutuu kärsimään kivuista kotona. Sanotaan vain että mitään ei voi tehdä ja että kivun kanssa pitää oppia elämään. Minä olen onnekas että sain avun näinkin nopeasti vaikka se on kipujen vuoksi kyllä tuntunut ikuisuudelta. Toivottavasti te kaikki saatte kipuihinne hyvä ja parantavaa hoitoa mahdollisimman nopeasti jos sitä tarvitte.

Vaikka ei pitäisi varmaan hehkuttaa ennen kuin kivut on poissa mutta ainakin mulla on nyt erittäin toiveikas olo.

Hyviä vointeja kaikille lukijoille

-Mari-