Hetki josta olen haaveillut onkin yhtä helvettiä

Me muutettiin uuteen kotiimme pian vuosi sitten. Olen haaveillut koko tämän vuoden ajan ajasta yksin kotona. Niin että saisin olla useamman tunnin kotona ja järjestellä rauhassa tavaroita, siivota ja touhuilla yksin kotona. Totuushan on että vaikka jo vuosi ollaan asuttu niin edelleen muutamat tavarat odottavat oikeaa paikkaansa. Tämmöistä hetkeä en ole siis kuitenkaan saanut ennen kuin nyt kun on pakko.

Ja nyt kun pakotetusti olen yksin kotona en voikaan tehdä mitään vaan makaan vuodepotilaana sängyssä tai sohvalla. Kivut liikkuessa on niin kovat etten voi kuvitellakaan siivoavani tai järjestäväni tavaroita. Nousen makuuasennosta vain käydäkseni vessassa tai keittiössä hakemassa syötävää jonka tulen syömään sohvalle makuuasentoon. Jalat joita kovasti treenasin kisoihin alkaa kuihtua..

Minulla on suolistosairaus colitis ulcerosa ja tauti on aktiivinen. Tämä tauti on aiheuttanut nyt lisävaivan joka on kivun aiheuttaja. Varsinaisesti suolisto ei siis ole kipujeni aiheuttaja vaan vaiva joka johtuu koliitista. (En mene nyt tämän tarkempiin yksityiskohtiin)

Koliitti siis vaivaa myös ja on ollut ihanaa kuinka moni on lähettänyt minulle viestejä kertoakseen heillä olevan sama tauti ja jakavat vinkkejään taudin hoitoon. Syön tautiin määrättyjä lääkkeitä mutta ainakin toistaiseksi olen kieltäytynyt kortisonilääkityksestä ja turvautunut ruokavalioon sekä luonnonmukaisiin lääkkeisiin. Tällä hetkellä syön Natura Median Serrapeptaasi nimistä lääkettä ja käytän heidän kuitulisää. Kortisonista olen kieltäytynyt sen vuoksi että niin moni samassa tilanteessa ollut on kortisonia syönyt ja joo se on kyllä auttanut oireisiin mutta vain hetkellisesti ja hetki kuurin jälkeen on vaivat tulleet pahempina takaisin.

Hurjin hoitoehdotus vieteissä on ollut tupakointi. Oikeesti Tommi niminen henkilö lähetti viestin:

”Jos vaivat ei pysy kurissa ilman kortisonia tai solunsalpaajia niin kannattaa aloittaa tupakoimaan 2-3 tupakkia päivässä. Jos asia kiinnostaa niin kerron asiasta enemmän”

ööö kiitos vaan Tommille vinkistä mutta tämän ohjeen taidan jättää väliin enkä suosittele sitä kenellekään =) sori Tommi =)

Monen muiden vinkit tulen keräämään ja kunhan pääsen näistä muista kivuista eroon niin toteutan jonkun tai joidenkin vinkkejä.

Mä oon käynyt nyt viikon sisään 4 kertaa Jorvin sairaalan kirurgisella päivystyksessä. Viimeisin kerta poiki hieman tulosta ja sain lähetteen varsinaiselle kirurgiselle poliklinikalle. Mutta sieltäkin saan apua vasta 1-7 vrk kuluessa tai silloin lääkärin pitäisi ottaa minuun yhteyttä. Se koska varsinainen apu eli leikkaus on en tiedä… Leikkaus on selkeästi ainoa hoitokeino kun mikään muu ei auta.

Viikko sitten maanantaina menin suoraan päivystykseen kun saavuttiin Brasiliasta. Siellä lääkäri operoi hieman vaivaani ja yritti auttaa.. kysyi operoinnin jälkeen että helpottiko johon vastasin ”sori nyt mutta tämä kyllä vain pahensi asiaa”.

Seuraavana päivänä menin omalle terveysasemalle lääkärin vastaanotolle jossa lääkäri myös teki operaation joka oli kivuliain homma mitä minulle on koskaan tehty ja sen jälkeen tuli kovimmat kivut mitä olen koskaan kokenut. Synnytys supistukset tai muut kivut siihen hommaan liittyen eivät olleet mitään tähän verrattuna. Itkin, huusin ja tärisin… se oli kauheeta! Sain ensin lääkkeeksi kaksi panacodia porejuomana. Kivut vain jatkuivat yhtä kipeänä, en voinut muuta kuin itkeä.. Lääkäri laittoi sitten tipan josta vasta neljäs kerta meni oikein paikoilleen ja tämä toi tietenkin lisää tuskia. Pian sain kipuihin morfiinia ja se helpottikin hetken kuluttua. Kokonaan kipuja ei tämä morfiinikaan vienyt mutta helpotti suuresti. Tämän episodin jälkeen odotin ambulanssi kyytiä Jorviin. Ambulanssi tuli ja siellä otin kuuluisan ambulanssi-selfien josta tietenkin nettihaukujilla oli omat sanansa sanottavana. Iltalehti julkaisi siis instagram kuvani ja sehän on tietenkin heti hyvä paikka ihmisten päästä haukkumaan! Voit käydä katsomassa jutun ja ihmisten kauniit sanat tästä.

Päivystyksessä asiaani ei hoidettu millään tavalla, ainoastaan eräs lääkäri kävi vielä kiduttamassa minua kerran lisää ja lähetti lääkkeiden kera kotiin. Perjantaina hakeuduin taas päivystykseen kun kivut eivät hellittäneet. Tällä kertaa en suostunut kidutettavaksi joten ei muuta kuin eri lääkkeet ja kotiin. Perjantaista saakka olen syönyt kuulema vahvinta kipulääkettä mitä kotiin määrätään, oxynorm nimistä. Se helpottaa kyllä hieman kipuihin mutta ei vie niitä kokonaan pois.

Eilen jälleen eli tiistaina 7.4. menin omalle lääkärille koska kivut ovat niin kovat. Hän yrittää saada minua kirurgille mutta sen on tapahduttava jorvin päivystyksen kautta joten ei muuta kuin sinne taas ja nyt siis neljättä kertaa. No siellä lääkäri harjoittelija tulee ja katsoo eikä osaa sanoa mitään, kokeneempi lääkäri käy myös paikalla mutta ei hänkään ole halukas viemään asiaa suoraan eteenpäin kirurgeille vaikka selvästi leikkaus on ainoa vaihtoehto minun tapauksessani. No loppuen lopuksi harjoittelija kuitenkin laittaa lähetteen kirurgiselle ja ”saan” lähteä kipujeni kans kotiin odottamaan että joku ottaa yhteyttä ja ilmeisesti yhteys otetaan kirjeitse. KIRJEITSE huh huh, saa nähdä kuinka kauan joudun tuota kirjettä odottamaan ja kärsimään kotona kivuista. Jos olisi vakuutus tai paljon ylimääräistä rahaa niin menisin toki yksityiselle jossa apua saisi nopeasti mutta kumpaakaan kun ei ole…

Jouduin lähettämään Milan pois kotoa kun Jontte meni tänä aamuna työvuoroon ja pääsee sieltä huomen aamuna pois. Joo Mila on hyvässä hoidossa tätinsä luona mutta lisää tuskaa minulle tuo se fakta että en ole kykeneväinen nyt hoitamaan omaa lastani. Kiitos Jontelle, Jonten äidille ja mun kahdelle siskolleni kun olette nyt Milaa hoitanut kun minä olen pois kuvioista.

Tämä makaaminenkin alkaa sattumaan, koko kroppaa kolottaa. Ja pää alkaa olla myös koetuksella kun liikkumiseen tottunut ihminen joutuu vain ja ainoastaan makaamaan. Lähemmäs kotiani Espoonlahteen on avattu uusi kuntokeskus enkä ole ensin kiireiden ja nyt kipujen vuoksi päässyt edes pyörähtämään. Kova kaipuu on salille.. Nyt olen maannut 8 päivää ja sitä ennen viikon jo liikuin huonosti.. Toivottavasti tätä ei jatku enää pitkään… en jaksaisi enää…