Monet kysyi jännittääkö, vastasin ei, vaikka oikea vastaus oli kyllä.

En tiedä miksi vastasin ei, ehkä siksi etten halunnut huolestuttaa kysyjää. Ja toisaalta siksi että ennen kyseistä aamua tavallaan ajattelin että en jännitä vaikka syvällä sisimmissäni jännitin. Yritin varmasti peittää jännitystä myös itseltäni.

Sairaalassa kuitenkin huomasin että oikeesti jännittää. Ja mitä sitten jännitin? No enpä oikein osaa sanoa, ehkä sitä että lääkeaine ei sovikkaan minulle ja saan jonkun hurjan reaktion heti siellä sairaalassa ja oon pahemmassa kunnossa kuin koskaan.. Enkä ees tiiä oisko sellaista voinu käydä. Joo tiedän että vois olla että mun kroppa ei siedä tuota lääkettä, mutta että oisko se tapahtunu jonain shokki reaktiona sairaalassa niin en tiedä. Kai kyseessä oli vaan ihan perus jännitystä uuden asian edessä, ilman sen suurempaa selitystä.

Edelleen on mahdollista että tuo lääke (Remssima) nostaa minulta esim maksa-arvot koholle jolloin lääke pitäisi lopettaa, mutta toivotaan ettei sellaista käy. Lupasin selvittää mitä lääke tekee ja hoitajalta siellä kysyin onko kyse tulehduksen lopettamisesta vai siitä että en vain reagoi tulehdukseen ja hän oli sitä mieltä että kyllä lääke tulehduksen poistaa.

Paikka missä käyn lääkettä ottamassa on sama kuin esim syöpähoidossa olevat käyvät sytostaatti hoidossa. Ensin huoneessa ennen minua oli vain yksi herra. Pian minun jälkeen paikat kuitenkin täyttyivät, monet olivat tulleet hakemaan apua omiin sairauksiin. Yhden rouvan tunnistin tulleen rautatiputukseen jossa minäkin muutama viikko sitten kävin. Muiden tilasta tai lääkityksestä en tiedä. Se mies joka oli ennen mua jäi vielä mun jälkeenkin ja hänellä oli lääkepurkkeja ainakin 5 roikkumassa tippatelineessä ja niitä käytiin välillä vaihtamassa, kuulin että kohta oli tulossa ”se kylmä aine” ja että tuovat sitten vilttejä. Kuulosti hurjalta. Aikamoisen coctailin hänelle tarjoilivat. Toivottavasti hän saa niistä hyvää apua, olipa syy mikä tahansa.

Mulle lääke ei tehnyt mitään reaktiota, paitsi ehkä väsymyksen, koska kotiin päästyäni otin 3 tunnin päiväunet ja nukahdinpa jo hetkeksi siellä tiputuksessa.

Nyt sitten vaan toivotaan että lääkeaine ei nostele mitään arvoja ja tuo toivotun avun.

-Mari-

Reilu 2 viikkoa tuli Milalle ”lomaa” päiväkodista joulun ja vuoden vaihteen aikana. Mua vähän jopa jännitti miten neiti suhtautuu, onko kiva vai tylsä mennä taas päiväkotiin. Ja pakko tunnustaa että mä vähän pehmensin tilannetta =)

Mila sai joululahjaksi glitter kynsilakkoja. Niitä hän oli kovasti toivonut ja joulun jälkeen päivät kuluivatkin kynsilakkapurkkeja kuljetellen. Yökylään kaverin luo piti myös saada ottaa kynsilakat mukaan.

Minäpäs sitten kekseliäänä äitinä sanoin päiväkotiin menoa edeltävänä iltana että lakataan kynnet glitter lakoilla koska huomenna on päiväkoti päivä ja voit sitten kavereille näyttää millaista lakkaa sait joululahjaksi. Se toimikin hyvin, Mila oli sitten hyvin iloinen siitä että päiväkotiin mennään =)

En tiedä, saattoi olla turhaa koska kyllä tyttö on tykännyt Touhulaan mennä. Mutta hätävarjelun suojeluna keksin tämmöisen keinon =)

Aamulla herätys oli aika aikainen koska itsellä oli sairaalaan meno joten pikku tirppa oli aikas väsynyt lähtiessä mutta oikein mukava päivä oli ollut. Kynsilakat oli vissiin touhuissa jopa unohtuneet koska ei oikein muistanut mitä kaveri oli sanonut, yhdelle kaverille oli kuulema kynsilakat näyttänyt. =)  (syy mun sairaalaan menoon löytyy täältä)

Nyt odottelen innolla eilisten kuvausten saldoa, tässä vähän maistiaista mitä on tulossa

kuvaaja Tea J Photography

-Mari-