Korvaamaton naapuri

Meillä kävi tilanne että oma toinen automme meni huoltoon ja Jonten työvuoron sattuessa samaan ajankohtaan minä jäin ilman autoa. Lapsilla tietenkin on päiväkotipäivä ja koska käyvät siellä vain 20h/vko on kiva että he myös pääsevät sinne kun päivät on. Ja toki itsellä ToDo lista odottaa purkua. Ilman naapuria lista olisi jäänyt yhtä pitkäksi kuin se on nyt.

Mietin hetken mitä tekisin, kunnes hyvin nopeasti huomasin että minullahan on ihanat naapurit joilta varmasti voin pyytää apua. Onnekseni heti ensimmäiset kaksi naapuria olivat kykeneväisiä auttamaan.

Ensimmäiseltä naapurilta pyysin autoa lainaan jotta voin viedä lapseni Touhulaan ja toiselta pyysin josko hän töistä paluu matkalta voisi lapset päiväkodista hakea. Ja molemmille tämä järjestely sattui sopimaan tänään. <3

Pelastaja vai painajainen

Onko teille tullut tilanteita joissa olette pyytäneet naapurilta apua ja saaneet sitä? Pitäiskö naapureilta uskaltaa pyytää enemmänkin apua?

Tai onko kauhutarinoita joissa naapurusto osoittautuukin painajaismaiseksi?

Mä oon myös lainannut leivinpaperia, eräältä naapurilta useampaankin otteeseen ja hän oli yhteen pakettiin kirjoittanutkin ”Marin hätävara” hahaha <3 Myös ketsuppia on tullut lainattua ja hetkeksi olen lapsiakin heittänyt naapuriin jopa hoitoon pariksi tunniksi. Miehet täällä myös lainailee tarpeen mukaan toistensa kaivinkoneita, traktoreita, mönkijöitä jne.

On ihan mahtavaa kun vielä on olemassa tämmöistä naapurisopua ja yhteisöllisyyttä. Miten se meni ”koko kylä kasvattaa lapsen” tai jotain sinnepäin. Se toteutui jälleen tällä meidän pienellä tiellä. Me asutaan keskellä metsää ja naapurit on harvassa mutta onneksi meillä on yhdistäviä tekijöitä. Osaa meistä yhdistää lapset, osaa hevoset ja osaa työkoneet.

Jos teillä löytyy naapureita, toivon että teilläkin on ainakin suurimman osan kanssa jonkinlainen yhteys että voitte tarpeen tullen pyytää apua. Joo on meidänkin tiellä myös tyyppi tai pari jotka haluavat olla vain omissa oloissaan ja joilta ei tulisi mieleen apuja mennä kyselemään, mutta sallittakoon sekin heille. Rikkaus on kuitenkin että suurin osa heistä on ihanaa, sydämellistä ja sosiaalista porukkaa. Toivottavasti teilläkin.

Kiitos mun naapurustolle <3 ootte ihania

-Mari-

IBD on sairaus joka minusta ei koskaan häviä

Tammikuussa 2018 aloitettiin biologinen lääkitys jonka tulisi auttaa IBD potilaiden tulehduksiin ja minulla tarkemmin Colitis Ulcerosan (CU) tulehdukseen. Lääke on nimeltä Remicade, tai itse asiassa ensimmäinen oli nimeltään Remssima joka pian vaihtui vastaavaan Remicade valmisteeseen. Lääke ja varmasti uusi ruokavalio yhdessä sammuttivat rajun tulehduksen suolistossa hyvinkin pian ja alkoi ihana seesteinen elämä ilman kipuja ja jatkuvaa vessassa juoksemista.

Nyt noin yhdeksän kuukauden kuluttua kävi verikokeiden myötä ilmi että elimistöni on kehittänyt vasta-aineen tätä lääkeainetta vastaan. Biologinen lääkitys siis lopetetaan nyt välittömästi koska siitä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin saattaisi tulla ongelmia jos lääkitystä jatketaan.

Lääkkeet nyt ei kuitenkaan tuohon lopu vaan olemassa oleva Azamun lääkitys minulla jatkuu, se on nostettu vuoden alusta yhdestä tabletista nyt kolmeen tablettiin päivässä. Tällä mennään nyt ja joulukuussa katsotaan tähystyksellä miltä suolisto näyttää sisältä päin. Ja toivotaan kovasti että remissio vaihe (oireeton vaihe) säilyy eikä tarvitse ennen joulukuuta ottaa yhteyttä lääkäriin.

On ollut niin mahtavaa kun on saanut jo aika pitkään elää ns normaalia elämää. Toivon sydämeni pohjasta kaikille IBD potilaille mahdollisimman pitkiä remissio vaiheita <3 ja itselleni myös..

Pakko tunnustaa että tämä uutinen toi pienen pelon tunteen taas päälle.. Milloin tuo paskamainen tauti iskee päälle taas.. mutta jospa ei.. ainakaan pitkään aikaan..

-Mari-